Tavoitteita vuodelle 2010

Kirjataanpa nyt Lumon blogiinkin meidän tavoitteet koirakkona vuodelle 2010:

- tottiksen tavoitteellisempi (!?) treenaaminen, perusasioiden hienosäätö. Tähtäimenä sitten joskus BH-koe

- ilmaisun opettaminen ja liittäminen etsintään

- raunioiden soveltuvuuskoe

- luonnetesti ja mahdollisesti myös MH-luonnekuvaus

- muutamat näyttelyt omaksi iloksi ja rahan menoksi (pari nuorisoluokkaa ja ehkä yksi avoin)

- uusi silmätarkki loppuvuodesta 2010

(- EHKÄ, jos olemme tosi päteviä, ja pääsemme säännöllisesti jatkamaan hakua, ja jos ilmaisu alkaa sujumaan, niin haun peruskoetta voidaan harkita...)

Sekä tietty hyvän kunnon ylläpitäminen pitkien lenkkien ja vaihtelevien maastojen muodossa, fyssarilla käynti "lihashuollossa", omaksi iloksi jäljestäminen ja yleinen yhdessä ilottelu ja hauskan pito!

Ilottelu- ja hauskanpito"treeniä!

Joulukuulumisia

Joulusta on nyt "selvitty" ja uusi vuosi lähestyy. Tällä kertaa joulusta selvittiin ilman päivystävää eläinlääkärireissuakin.. Aattoaamuna käytiin Danten kanssa aamulenkillä, iltapäivästä Friisilässä Rubin ja Rubin isäntäväen luona glögillä, josta siirryimme Kuitinmäkeen portugeesien isäntäväen jouluillalliselle. Lumolla oli kivaa, koko aattoillan neiti peuhasi Santos-pojan kanssa.

Joulupäivä meni täysin pelastusarmeijalle. Käytiin pientä lenkkiä "takametsissä", syötiin ja köllöteltiin. Edellisillan riennot verotti niin koiraa kuin emäntääkin. Isäntä selvisi vähemmällä, sillä autoillessahan ei paljon riekuta. Tapaninpäivänä Lumo päätti lähteä ulkoiluttamaan isäntäväkeään Sorlammen luontopolulle Nuuksioon. Sorlammen viiden kilometrin lenkki taittui varsin talvisessa säässä, kapealla lumisella polulla tarpoen. Lumo fiilisteli milloin polulla, milloin umpihangessa. Välillä pysähdyttiin juomaan kahvit, ja emäntä oli onnistunut "metsästämään", hyvän laumanjohtajan tavoin, Lumolle pätkän kuivattua naudan ruokatorvea. Nuuksiosta ajeltiin taas Friisilän suunnalle saunomaan ja syömään. Ilta vierähti toistamiseen Espoossa, tällä kertaa emäntä toimitti kuskin virkaa.

Lumo Nuuksiossa

Kameraa on muutenkin ulkoilutettu ahkeraan. Vähän joulun kuvasaldoa... (ja lisää löytyi tuolta Lumon Picasa-albumeista, linkki oikealla: Lumo part II)

Vähäks mä oon söpö? L ja L:n hirvennahkaluu (joka ostettiin Messarista, joka oli n. 40-45cm, ja siitä on jäljellä ehkä 15cm...)

Terävänä takametsissä

Lumikylpyjä

 

Lentävä Lumo

Ihanaa joulua!

Niin kuin kuvakin sen jo kertoo, niin tämä posse toivottaa kaikille mukavaa, ihanaa, rentouttavaa joulua ja riemukasta sekä onnekasta uutta vuotta. Samalla meidän lauma vetäytyy viettämään ansaittua joululomaa. Pyrin päivittämään blogia, tässä joulun pyhinä mm. Lumon fyssarikäynnistä jne. Ja toivottavasti saan otettua myös uusia kuvia.

Reenii, reenii!

Pienoista päivitystä viimeiseltä parilta viikolta. Emäntää on purrut (vihdoinkin!) pieni tottiskärpänen, ja ollaan käyty säännöllisesti ottamassa pienimuotoista tottistreeniä kentällä. Pääpaino on edelleen perusasennossa, seuraamisessa sekä jättävien liikkeiden harjoittelussa. Vaihtelevasti on tietty otettu muutakin, jottei homma ala maistumaan puulta ja mene pienellä keskittymiskyvyllä varustetun lapinkoiran (ja huonon hermorakenteen omaavan ohjaajan) makuun liian hinkkaamiseksi. Menneellä viikolla ajeltiin ihan Tikkurilaan asti ottamaan pientä kimppatreeniä erityisesti paikallamakuun merkeissä. Tottis on KIWAA, ja Lumokin on alkanut fiilistelemään enemmän kentällä treenaamista.

Hakuakin ollaan treenitty säännöllisesti, ensimmäinen kerta pimeässäkin on takana. Lumolla on hyvä into etsimiseen, mutta kokemattomuus tuo vähän lisähommaa mm. tarkentamisessa, mutta harjoitusta, harjoitusta. Ilmaisussa ollaan menty hieman taaksepäin, joten se on edelleen työn alla kaikkialla muualla kuin itse etsinnöissä. Ohjaaja, eli allekirjoittanut, on taas jälleen kerran töpeksinyt, eli nyt on tarkoitus ottaa purkille haukkumista kotona, lenkillä, metsässä, kadulla, missä vaan, valosalla, pimeässä.  Vahvistaa siis sitä HAUKKU-HAUTA. 

Hakutreeneissä on pääsääntöisesti keskitytty pistoihin ja hajumielikuvaharjoituksiin. Jälleen kerran ohjaaja haluaisi tuloksia kovin pian, mutta kun ei ole tarvittavaa taitoa opettaa asioita koiralle. Joten hiljaa hyvä tulee, siihen täytyy vaan uskoa. Tänä aamuna oltiin jälleen hakuilemassa. Lumolle oli tarkoitus tehdä hajumielikuvan avulla pistoja, eli koiran kanssa  kuljettiin keskilinjalta kohti maalimiestä, jotta Lumo saisi hajun maalihenkilöstä. Ilmavirta kuitenkin kuljetti maalimiehen hajua kohti alueen takalaitaa, Lumo sain hajun, mutta pisto meni ihan vituralleen koiran lähtiessa oikean sijaan vasemmalle. Lumo työsti ja työsti, haki hajua kaukaa ja läheni kaatuneen havupuun oksien seassa olevaa maalimiestä. Haju "katosi", eikä kokematon Lumo tiennyt, kuinka vastaavassa tilanteessa hajua kannattaisi työstää. Emännän mieltä alkoi painamaan jo epätoivo, ja treenikaverit lohduttelivat. Maalimies palasi takasin keskilinjalle, Lumo sai nähdä minne maalimies menee. Uusi lähetys samasta kohtaa kuin aikaisemmin, Lumo haki kolmannen kerran hajua pidemmältä päätyen samaiseen kohtaan kaatunutta havupuuta, jolloin pienellä koiralla välähti, ja neiti osasi kiertää ja maalimies löytyi! Pari seuraavaa maalimiestä haettiin taas hajumielikuvan avulla, ja kun koira merkkasi maalimiehen voimakkaasti, niin lähetin Lumon maalimiehelle. Ilmaisua ei tänään treenattu. Otetaan sitä itseksemme lenkillä jne. sekä pienoisella joulutauolla, ja toivottavasti pian taas treeneissä.

Lumon viikot on ollut treneien lisäksi muutenkin suhteellisen touhukkaita.  Lenkkeilyä koirakavereiden kanssa on harrastettu. Itsenäisyyspäivänä teimme Ninnun ja Danten kanssa kolmen tunnin aamulenkin Petikosta Keimolaan ja talkaisin Petikkoon. Peiqiä ja Aidaa ollaan nähty useampana päivänä viikossa lenkin meriekissä, ja tytöt olivat meillä emäntineen taas yökylässä perjantaista lauantaihin. Tänään käytiin iltapäivästä vielä Hyvinkään Koirauimalassa Kattiksen ja Faunan kanssa uimassa. Jennille ja Robinille kiitokset ihmisseurasta. Lumosta on eri kivaa mennä uimalaan, vaikka altaaseen saa vielä toistaiseksi avustaa. Neiti uiskenteli lopuksi muutaman kerran ilman pelastusliivejäkin. Lumpo osaa siis uida, jopa niin hienosti ettei edes selkä kastu Nyt tuolla makuuhuoneen lattialla makoilee sangen väsähtänyt pieni koira. Huomenna pidetään treenitön päivä, tiistaina mennään fysioterapeutille Aistiin ja keskiviikkona on pikkujouluhakuilut pienoisen taajamaetsinnän merkeissä. Sitten on varmaan odotettavissa jonkinmoinen joulutauko. Eli ei hakua, mutta tottista ja ilmaisutreeniä kylläkin, sekä ihanaisia metsä-reikku-lenkkejä ja laatuaikaa! 

Dante kylässä

Pakko päivittää muutama hauska kuva Lumosta ja Dantesta. Dante oli meillä pari viikonloppua sitten yökylässä kun isäntäpariskunta oli viihteellä. Näitä kaveruksia katsellessa narttu-uros-lauma ei olisi mitenkään huono idea (kuitenkin on enemmän kuin todennäköistä, että se meidän toinen on narttu). Tiettyjä rajotteitahan se asettaa, mutta näillä kahdella ainakin on oikeasti kovin ihanaa yhdessä (mm. kirputtelivat toisiaan, joka on aika ihanaa katseltavaa, toisilla on mukavaa viettää aikaa yhdessä)  

Fiksun näköiset koirakaverukset

Lumo hurmaa Dantea

Lumo tutkii Danten purukalustoa?

Hellittelyä

Chillailua

Treenipäivitystä

Marraskuu on käynnistynyt epävirallisten hakuilujen, ohjattujen sekä omatoimisten tottistelujen merkeissä. Olen vihdoin saanut itseäni niskasta kiinni ja käynyt pari kertaa viikossa ottamassa pientä treeniä kentällä.  Ja tarkoitus on ottaa säännöllisesti  (eli viikoittain) pari kolme kertaa maksimissaan vartin treeni, ja vaihdella treenipaikkaakin aika-ajoin. Tottistelussa ollaan treenattu ihan perusasioita eli perusasentoa, seuraamista imuttamalla, paikallaoloa, luoksetuloa, asennon vaihtoja ja jättäviä liikkeitä. Kahdessa jälkimmäisessä tarvitaan, tai emäntä tarvitsee, vielä neuvoja ja ohjausta, jotta liikkeitä saadaan treenattua oikein myös omatoimisesti. Perusasento on parantunut huimasti ja seuraaminenkin nami-imussa etenee ihan mukavasti (kunhan osaan sitten jossain vaiheessa nostaa niitä kriteerejäkin..). Paikallaoloa on tehty häiriöllä ja ilman. 

Epäviralliset hakuilut omalla pienellä aktiivisella ryhmällä alkoi viime viikon sunnuntaina. Lumolle on tarkoitus ottaa ja opettaa pistoja, ja aina silloin tällöin "nollata" partioimalla, sekä jatkaa ilmaisutreeniä. Ekoissa treeneissä oli kolme maalimiestä. Kaksi ensimmäistä olivat yhtää aikaa, keskilinjan samalla puolella. Ideana oli ottaa hajumielikuvaharjoitus, joka sinällään ei mennyt ihan putkeen... Ensimmäisestä maalimiehestä käytiin "hakemassa" hajumielikuvaa, jonka jälkeen palasimme keskilinjalle, josta mun oli tarkoitus lähettää Lumo kyseiselle maalimiehelle. Mutta koska tuuliolosuhteet eivät ole ennustettavissa, eikä myöskään tuulen liikehdintä, niin juuri ennen lähetystä Lumo sai jälkimmäisestä maalimiehestä hajun. Lähetin, ja neitipä päätti vaihtaa kohdetta ja pinkoi suorilta toiselle maalimiehelle... Pisto oli siis kaikkea muuta kuin suora. No, intoa ja motivaatiota onneksi piisaa, mutta jälleen kerran se ohjattavuus ja hallinta. Täytyy vaan ajatella positiivisesti, olematonta motivaatiota on vaikea jos ei mahdoton kehittää, mutta hallintaa voi ja pystyy kehittämään aina! Kolmas maalimies menikin sitten jo paremmin. Ilmaisut ok, tosin vielä tarvitaan paljon treeniä ja vahvistusta, jotta haukku-hau voidaan liittää etsimiseen. Ilmaisua harjoitellaan säännöllisesti kotona, ja täytyy varmaan siirtää harjoittelua myös ulos, metsään, lenkille minne vain, kunhan saan jonkun seurakseni (ilman toista koiraa...) 

Lähetys (kuva Anne Kuosmanen)

Tänään olimme jälleen hakuilemassa. Nyt porukkana oli juuri loppuneen rauniokauden treenaajia. Lumolle jatkettiin pistoja, ja tällä kertaa oli suhteellisen tyyni sää, joten päädyimme ns. hauskan pitoon eli näkölähtöihin. Pistot olivat n. 30-50 metrisiä. Lumo teki hienoja suoria pistoja ja pienellä lapinkoiralla oli NIIN kivaa! Ilmaisua treenattiin taas erikseen. Olen päätynyt nyt ainakin alkuun pitämään Lumolla haussa valjaita, joihin olen ostanut ns. karhunkellon. Nyt kellokin oli ensimmäistä kertaa kilkattamassa valjaissa, ja Lumo ei noteerannut kilinää niin mitenkään. Hyvä homma.

Lumo maalimiehellä (kuva Anne Kuosmanen)

Huomenna on sitten taas tiedossa hakuilua, eri porukalla tosin. Jatketaan pistoja, ja toivon mukaan saadaan myös tuulisempaa säätä, niin hajumielikuvaharjoituksia voitaisiin jatkaa. Maalimiehet on syytä pistää yksitellen, silllä tarkoitus ei ole vahvistaa tuota neidin itsenäisyyttä ja omatoimisuutta, jota luonostaa löytyy ihan riitämiin. Maanantaina on EPK:n viimeinen ohjattu tottis ja keksiviikkoiltana taas hakuilua. Sitten onkin reilu viikko väliä seuraaviin hakutreeneihin. Sillä välin treenataan tietty ahkerasti tottista (ja riekutaan koirakavereiden kanssa, olla möllötetään ja tehdään kaikkea koiramaisen kiwaa!!!)

Lumo päivittää...

Ensimmäinen rauniokausi on nyt sitten takana, Keskiviikkona oli viimeiset treenit, joiden lopussa talvikin alkoi muistuttamaan  tulostaan pienoisen lumisateen muodossa. Ennen treenejä kävimme treenikaverini Annen ja hänen lappalaisuroksen Tuukan (Hiidenlahden Tuukka) kanssa ottamassa telineitä mm. kanaparrua, älläputkea ja muutamia muita, sekä riekuttamassa otuksia Oittaan pellolla. Itse treeneistä oli tarkoitus jäädä koirakolle superhyvä fiilis tauon ajaksi, eli treenit suunniteltiin niin, että onnistumisprosentti oli 100. Lumolle laitettiin kolme maalimiestä, kaikki yksitellen, ja lopuksi muutama ilmaisutreeni. Lumo suoriutui hienosti, emäntä nyt hiukka tyri lähettäen koiran, joka kuonollaan oli juuri näyttänyt mistä haju tulee, täysin vastakkaiseen suuntaan. Lumohan ei ole tyhmä, vaan lähti kyllä etsimään, mutta tietenkin siihen suuntaan, mistä haju tuli. Eli emännälle pienoinen muistutus, että tuulen sijaan kannattaa myös lukea jälleen sitä omaa koiraa. Talveksi onkin sitten tarkoitus siirtyä hakuilemaan, ja ensimmäinen treenipäiväkin on lyöty lukkoon, eli sunnuntaina 22.11 hakuillaan aamu kymmeneltä.

EPK:n tottiksissakin kävimme viime maanantaina ensimmäistä kertaa. Tottistelua vetää Tuuli, joka toimi myös raunioryhmämme apukouluttuajana. Eli hyvissä käsissä ollaan! Treeneissä otettiin koirakot yksitellen, eli ilman häiriötä. Perusasentoa, seuraamista, jättäviä liikkeitä. Ennen meidän vuoroa olin parjannut, että mehän ei sitten osata mitään ja ollaan tosi vaiheessa... No vaiheessa ollaan, mutta kyllä me oikeesti jotain osataankin! Lumolla oli hyvä vire päällä. Perusasento alkaa olemaan aika kivasti hanskassa. Vielä tarvitaan vahvistusta liikkeseen ohjauksen avulla ja palkkaahan meillä jaellaan kaikista, niistä pienistäkin onnistumisista. Mutta kyllä se "persasento" siellä on, ja varmasti naksun avulla sheippaamalla saadaan liike  ennen pitkään valmiiksi. Seuraamista ollaan tehty hävyttömän vähän. Oma ajatukseni seuraamisen suhteen on ollut perusasennon kuntoon saaminen, ja kun se on hanskassa, niin seuraamista on järkevä alkaa treenaamaan tosissaan. Ajatuksena ni siis on ollut se, että Lumo tietää tasan missä kohdassa seurataan. Eli reilu peli koiralle. Muutaman askeleen seuraamiset sujuivat kyllä ihmeen hyvin, tosin nami kiinni Lumon kirsussa ja palkkaa sateli neidin suuhun. Mutta siihen nähden, että seuraamisen treenaaminen on ollut suhteellisen vähäistä, niin sujui vallan loistavasti. 

Jättäviä liikeitä ollaan myös treenattu tosi vähän. Istumista ja maahan menoa olen ajoittain vahvistanut käsimerkeillä ja naksulla, ja jättäviä liikkeitä treenatessa vaikutti siltä, että Lumo ihan oikeasti tietää mitä tarkoittaa "istu" ja "maahan/maa". Hitaitahan nuo jättävät  liikkeet meillä olivat, mutta kun tehtiin liikkeitä ilman niitä parin askeleen seuraamisia, ja palkkasin Lumon lelulla, niin liikkeisiin saatiin hieman vauhtiakin! Yhden asian olen tämän puolentoista vuoden aikana oppinut, koirakouluttamisessa hiljaa hyvä tulee. Ihan kirjaimellisesti. Ja jos omat taidot eivät riitä, niin sitä suuremmalla syyllä ei todellakaan kannata kiirehtiä. Sitä menee helposti perse edellä puuhun, ja todennäköisesti kouluttaa sitten vähän pidemmän kaavan kautta. Toisaalta Lumo on vielä NIIN nuori ja tekemisen innon säilyttämiseksi tämän neidin kanssa kannattaa edetä kaikessa rauhassa.

Peiqi, Lumo ja keppi

Eihän sillä Ninnulla vaan ole namusia taskussa, eihän?

Pikku-Lumon elämä ei kuitenkaan ole pelkkää treeniä. Tällä viikolla ollaan lenkkeilty mm. naapurin Danten kanssa, vietetty laatuaikaa Peiqin ja Aidan kanssa niin lenkillä, kotona kuin uimassakin. Sunnuntaina piipahdettiin Hyvinkään koirauimalassa molskimassa. Peikolle ja Aidalle kerta oli ensimmäinen, Lumo sen sijaan uiskenteli toista kertaa. Uintiajan olin varannut jo hyvissä ajoin lokakuun alussa. Koirakylpylän suosituksesta olin varannut ensiuimareille myös "uimaohjaajan", sillä emännillä ja isännillä ei altaaseen ole menemistä. Nooran tytöthän ovat luonnonvesissä ihan himouimareita, toisin kuin meidän Lumo. Mutta kovimmillekin vesipedoille tuo sisäallas on alkuun hieman outo. Peiqillä ei huumori tahtonut oikein riittää, Lumolla ja Aidalla näytti sen sijaan olevan ihan lystiä. Altaaseen mennään ramppia pitkin, ja se tuottaa useammalle haasteita. Eli uimaohjaaja ihan tylysti nostaa empivät koirat veteen. Leluja uimalassa on riittämiin eli omia dummyjä tms. ei tarvitse ottaa mukaan. Lumolle tuo altaaseen meno on sen kaikista vaikein juttu, eli emäntä sitten hieman jeesii neitiä pelastusliivin kantokahvasta ja nakkaa lelun, jonka perään sitten kuitenkin innokkaana lähdetään uimaan. Muutama kuvanäyte neidin uimataidoista (pahoittelen kuvien huonoa laatua, mutta pokkarilla ei aina voi onnistua...):

Parasta A-luokkaa

Tänään tuli ilouutisia Saksasta! Tai minulle tämä ilouutinen tuli tekstiviestillä ja mailitse suoraan Keravalta, sillä jostain kumman syystä Lumon prcd-PRA geenitestin vastaus oli mennyt Sysiväikeen Jennin sähköpostiin, eikä minulle kyseistä mailia Saksanmaalta ole tullut ollenkaan... No samapa tuo, onhan minulla eteenpäin lähetty alkuperäinen viesti, ja tulosta ei ollut alunperinkään tarkoitus pimittää.

Eli Lumon PRA genotyyppi on N/N (clear) eli A eli TERVE! 

 

Lumon vanhemmista Kipinä isukki on testattu A:ksi, eli tervettä tai kantajaa osattiin odottaa. Hieno homma tämä meidän Lumpolaisen tulos, ei voi muuta sanoa!

Syysterveiset

Lumolla on ollut suhteellisen kiva alkusyksy. On touhutta taas kaikennäköistä. On tavattu koirakavereita, riekuttu, leikitty ja lenkkeilty paljon. Petikossa ollaan käyty useampaan otteeseen viikoittain lenkkeilemässä, seurana Peiqi ja Aida. Naapurin Danteakin ollaan nähty suhteellisen usein, joskus jopa aamulenkkeilty yhdessä kuuden aikaan aamulla (vain koiraomistajat ovat tarpeeksi hulluja sopiakseen tuollaisen lenkkiajan)... 

Team Riekku

Mennyt viikonloppu oli Lumosta erikiva, sillä Peiqi ja Aida olivat neidin seurana torstai-illasta lauantai-iltaan. Emännän ja isännän sängyssäkin neidit olivat peuhanneet silloin kun isäntäväki ei ole ollut kotona, tosin Lumolla on käynyt myös pieniä "virhearvioita" ja neiti on nähty itseteossa makoilemassa sängyn jalkopäässä... Emännästäkin oli kivaa kun kotona oli kolme koiraa, ja  suoriutui hienosti kolmikon lenkityksestä ja huollosta.

Lauantaina olimme Nooran kanssa Lappalaiskoirien luonnetestissä avustamassa, ja täten "petaamassa" paikkaamnme ensi vuoden testiin. Lumo on siis tarkoitus luonnetestauttaa suunnilleen vuoden kuluttua, kaksi ja puoli vuotiaana. Sitä odotellessa. Viikonlopun luonnetestisaldo olikin suhteellisen mielenkiintoinen, ja pakkohan se on päästä kokeilemaan miten oma koira testin osa-alueisiin reagoi.

 

Ensi viikonloppuna on taas tiedossa Peiqin ja Aidan seuraa illanistumisen ja koirauimalan merkeissä. Ja eiköhän sitä perusriekkulenkkiäkin tule tehtyä.

"Pois alta risut ja männynkävyt, täältä tulee Lumo!"

Raunioitumista

Lumon ja emännän ensimmäinen rauniokausi alkaa olla lopuillaan. Ensi viikolla on kauden viimeiset treenit. Kausi on ollut kovin antoisa, ja paljon on opittu. Pääsääntöisesti ollaan menty hyvässä noususuhdanteessa. Laukauksiin Lumo reagoi hieman,, päivästä ja tilanteesta riippuen. Mutta tällä hetkellä ei ainakaan, onneksi, toimintakykyä laskevasti. Lähinnä jos pamahtaa, niin katsoo pamauksen suuntaan, muttei mene mitenkään puihin, vaan pystyy jatkamaan työskentelyä. Välillä toimitaan hyvässä yhteistyössä ja välillä neiti rallattelee. Pari viikkoa sitten oli taas ratavaihto Hepekon kanssa, ja sielläpä Lumo haistatteli ihan huolella, keskikynsi pystyssä. Pieni koira on VAAN niin täynnä etsimisintoa, että mamma on ajoittain vähän turhake ja hidaste neidin mielestä. Lumo intoili ensimmäiselle maalimiehelle, jonka jälkeen "tänne"-käsky meni täysin kuuroille korville ja Lumpo oli jo seuraavalla maalimiehellä. No onneksi rallattelu johtuu enemmänkin innokkuudesta etsiä maalimiehiä, kuin siitä, ettei neitiä voisi vähempää kiinnostaa. Ilmaisu on tarkoitus hioa kuntoon talven aikana ja yhdistää alkukaudesta sitten raunioille. Talvella on tarkoitus hakuilla pienellä mutta sitäkin aktiivisemmalla porukalla, eli siellä sitä ilmaisua treenataan varmasti myös.

 

Viime viikolla meillä oli "pullaa ja palautetta"-treeni-iltama kouluttajamme Seijan luona, ja saatiin ihan "todistuskin" menneestä kaudesta. Meidän todistuksessa luki seuraavaa:

"Lupaava nuori koira, jolla hieno motivaatio etsintätyöskentelyyn. Hallintaan ja tottikseen kannattaa panostaa, niin olette pian soveltuvuuskokeeseen valmiita! Ilmaisuharjoittelua kannattaa jatkaa kauden aikana , yhdistäminen etsintään vasta ensi kesänä koiran edistymisen mukaan. Petra on erittäinen motivoitunut ja tartuttaa hyvää mieltä treenikavereihin. Kiitos kaikista ihanista leipomuksista! Ohjaaja on myös edistynyt hyvin koiransa lukemisessa ja ohjaamisessa kauden aikana."

Ensi kauden tavoitteita ei siis tarvitsisi erikseen mainita, mutta tarkoitus on suorittaa soveltuvuuskoe. Ja jos mitään ihmeempiä takapakkeja ei tule, niin eihän sitä tiedä, jos talven aikana pieni koira kokee suuren suuren valaistumisen ja ensi kauden edistyminen on huimaa, niin ainahan sitä peruskoettakin voi yrittää..

Ryhmänäyttely Hämeenlinna 25.10.2009

Pikainen näytelmäpäivitys. Tänään ajeltiin Hämeenlinnaan, tarkemmin Tuulokseen FCI 5 ja FCI 3-ryhmien ryhmänäyttelyyn. Lapinkoirien tuomarina oli ruotsalainen Elisabeth Spillman. Lumo sai laatuarvosteluksi ERINOMAISEN, ja oli juniorinarttujen neljäs. Yhteensä koiria oli 12, joista kaksi oli paimensukuisia.

Lumon arvostelu: " 1 vuoden ja 5 kk ikäinen. Hyvä koko ja mittasuhteet. Miellyttävän feminiininen pää. Hyvä runko. Hyvä häntä, polvet ja tassut. Tasapainoiset ja voimakkaat liikkeet. Riittävästi hyvänlaatuista turkkia."  JUN ERI 4

Lumo poseeraa. Kuva Anne Kuosmanen aka Tikkerperin

Näytelmäseurana meillä oli staffordshirenbulterrieri Nelly emäntänsä ja isäntänsä kanssa. Kiitos Sinille, Juhalle ja Nellylle seurasta. Erityiskiitos Juhalle, Mikko viihtyi suhteellisen hyvin kun oli samanhenkistä "kärsimysseuraa". Ja onnittelut Nellyn EH:sta! Olin täysin varma, että odotellaan Nellyn menestyksen vuoksi paras narttukehä, mutta toisin kävi.

Joukkonäytteenottohulinaa Keravalla

Vietimme parisen tuntia tänään Keravalla, Sysiväikeen kasvattaja Jennin luona Laboklinin prcd-PRA joukkonäytteenoton merkeissä. Oma ajatukseni oli ollut jo pidempää testauttaa Lumo, ja koska mitään sopivia joukkonäytteenottotilaisuuksia ei lähistöllä ole ollut, niin ryhdyin itse tuumasta toimeen sellaista järjestämään. Testi järjestettiin Lappalaiskoirat Ry:n Helsingin alaosaston nimissä, ja testattua saatiin yhteensä 14 lappalaiskoiraa. Verta vuodattamassa olivat erinäiset pörrö- ja poroparat. 

Lumo sai viettää aikaansa Jennin pörrökoirien kanssa heidän takapihallaan kuoppaa kaivellen ja välillä pihapöydän päällä maaten... Kyllä, siitä oli Lumposta huomattavasti paremmat näkymät sisälle, kun ei millään jaksanut koko aikaa tönöttää takajalkojen varassa etujaloilla oveen nojaten...Välillä neiti kävi sitten vähän vuodattamassa verta näyteputkeen, ja parin kolmen viikon päästä sitten saadaan Laboklinilta tieto, onko Lumo neiti A (terve) vai neiti B (kantaja). Varmaa on se, ettei neiti ole C, eli sairas, sillä Kipinä-isukki on testattu terveeksi.

 

Pieni infopläjäys tuosta sanahirviöstä tietämättömille, eli Prcd-PRA on resessiivisesti, eli väistyvästi, periytyvä silmäsairaus joten kuuluakseen todennäköisesti sairastuvien koirien riskiryhmään täytyy koiran periä viallinen, tautia aiheuttava geeni molemmilta vanhemmiltaan (tulos C) . Koira, joka on perinyt viallisen geenin vain toiselta vanhemmaltaan ja saanut toiselta vanhemmalta puhtaan, normaalin geenin, ei mitä todennäköisimmin tule koskaan sairastumaan prcd-PRA:han (tulos B). Tällainen B/B1-koira on täysin oireeton, ns. terve kantaja verrattuna molemmilta vanhemmilta viallisen geenin saaneeseen, riskiryhmään kuuluvaan C/C1-koiraan. Koira, joka testin mukaan on saanut molemmilta vanhemmiltaan normaalin geenimuodon, on mitä todennäköisimmin terve eikä tule milloinkaan sairastumaan prcd-PRA:han (tulos A1). Kaikkiin testituloksiin sisältyvät silti erittäin pienet virhemarginaalit.

(Lähde: http://www.benchmark.fi/Health/Optigen%20suomeksi.htm)

Lumosta "Kiva Koirakansalainen"

Kävimme tänään suorittamassa Espyn järjestämän Kiva Teamin Kiva Koirakansalainen-testin, ja läpi meni! Testin arvioijana oli Tiina Lilja Lily's Koirakoulusta. Syksyinen sää ei suosinut, vettä tuli välillä kuin aisaa, mutta onneksi pienet lapinkoirat (ainakaan kaikki niistä) eivät ole sokerista tehty. Saimme arvonnassa kunnian olla ensimmäinen koirakko, joka sinällään oli ihan kiva juttu. Vaikka Lumo on tottunut autossa odottelija, niin neiti ei kerennyt odotellessaan "fiilistellä" liiaksi tekemään pääsemistä, vaan käyttäytyi suht kunniallisesti ja kuuliaisesti.

Kiva Koirakansalainen-testi

• näyttää koiran hyvät käytöstavat
• testaa koiran yhteiskuntakelpoisuutta
• sopii jokaiselle koiralle ja omistajalle

Suomessa testejä sponsoroi KIVA-team ry. Kiva Koirakansalainen-testi perustuu American Kennel Clubin järjestämään Canine Good Citizen-testiin, jonka on suorittanut yli 5 miljoonaa koiraa ympäri maailmaa.

Kiva Koirakansalainen on koira, jota voisi suositella ystävälleen, joka on luotettava lasten seurassa, koira jonka ottaisi omaan naapurustoonsa ja ylipäätään musti, jonka seurassa on mukava olla.

Mitä Kiva Koirakansalainen osaa?

Koiran omistaja voi testin avulla varmistaa, missä vaiheessa oman koiran koulutus on ja olisiko jollain alueella parantamisen varaa. Koska koira on elävä olento, se ei välttämättä tee kaikkea testihetkellä yhtä loistavasti kuin kotioloissa. Testin voi uusia ellei sitä läpäise.

Testi ei ole mikään kilpailu eikä sen suorittamisessa vaadita sellaista täsmällisyyttä kuin tottelevaisuuskokeissa. Tärkeintä on, että koira on omistajansa hallinnassa ja parivaljakko toimii yhteistuumin eri tilanteissa. Koiran ja omistajan yhteispeli testialueella on tärkeä osa testiä.

(Lainattu: http://www.kivateam.fi/kivakoirakansalainen)

Testin aikana sai siis sanallisesti kehua koiraa, käskyjen toistaminen sekä käsimerkkien käyttäminen oli myös sallittua. Namlla tai lelulla palkkaaminen testin aikana oli kuitenkin kiellettyä. Hieno juttu, että Lumo on nyt osoittanut yhteiskuntakelpoisuutensa  Tarkoitus on kyllä treenata ihan ajan kanssa, ja käydä jossain vaiheessa kokeilemassa, jos Lumon kanssa saataisiin ihan virallinenkin käyttäytymiskoe suoritettua ja näin ollen neidille BH-koulutustunnus.

Kamera käy!

Syysriekutuksia ja poseerauksia kameran edessä. Eli äksöniä syyskuulta ja lokakuun alusta...

Lumpolainen tyyriin näköisenä isolla kivellä

Vauhdikas kepin haku

Hau hau hau-huutelua Raappiksilla

Peiqin ja Aidan kanssa Pitkäkoskella

Kaunis Lumo

Wruuuuuuuum, varokaa mä tuuuuuuun!

Raunioita, tottista, jälkeä

Tehdään pieni päivitys meidän treeneistä. Jotainhan me olemme, päivityksen puutteellisuudesta huolimatta, kuitenkin tehneet  

Keskiviikkoisin ollaan tuttuun tapaan treenattu raunioilla. Ennen treenejä kouluttajamme Jenni on pitänyt halukkaille puolen tunnin tottistelut. Mehän olemme aina oitis halukkaita, ja jos joku meitä, tai lähinnä minua, jaksaa opastaa. Tottistelu sujuu vaihtelevalla menestyksellä, eli vähän joko tai meininki. Emäntä on ollut suhteellisen laiska treenaamaan Lumon kanssa arjessa, eli menemään sinne kentälle ja tekemään niitä asioita. Osa syy on neidin murkkuilun tuoma lisähaaste ja toisaalta Lumoa ei nyt vaan ihan hirveesti jaksa kentällä touhaminen (eli siis emännän totteleminen ) innostaa. Selityksiä, selityksiä. Tottistreenit ovat koostuneet perusasennosta, luoksetulosta, paikallamakuusta, luoksepäästävyydestä, asennon vaihdoista jne. Eli aika peruskauraa niin sanotusti. Lumon perusasento on parantunut huomattavasti, tosin edelleen ohjaten, mutta olin jossain vaiheessa alkanut opettaa koiralleni, että meillä ohjaaja hakee sen perusasennon, ei koira... Eli "perse edellä puuhun"-tyyppisesti olin yrittänyt korjata koirani osaamattomuutta tai ts. yrittänyt itse "helpottaa" Lumon oppimista. 

Olimme mukana myös Espyn järkkäämissä parin kerran tottistreeneissä. Alunperin ilmoittauduin BH-kokeeseen tähtäävään ryhmään, ajatuksena, että se on tarkoitus jossain vaiheessa suorittaa. Nöyränä sitten jonkin aikaa meidän tottistelun tasoa mietittyäni siirryimme arkitottisryhmään, jonka tähtäimenä on "Kiva Koirakansalainen" -testi. Testihän on sitten tämän viikon sunnuntaina. En ole täysin vakuuttunut, että Lumo on vielä diplomin arvoinen, mutta ei kuitenkaan mikään katastrofitapauskaan. Jos ei onnistu tällä kertaa, niin kokeillaan vaikka keväällä uudelleen. Treeniä, treeniä, treeniä.

Kontaktipintoja

Raunioilla puolestaan on tapahtunut edistystä ihan mukavasti. Etsiminen onkin Lumosta super-kivaa ja motivaatio ihan eri luokkaa kuin tottiskentällä. Treenitauon jälkeen Lumolle on ammuttu suhteellisen säännöllisesti, ja ainakaan toistaiseksi neiti ei ampumiseen tunnu pahemmin reagoivan. Elokuussa kävimme myös ratavierailulla Hepekon raunioradalla Herttoniemessä. Maalihenkilöitä on sijoiteltu vaihtelevasti niin, että saadaan sekä ylhäältä, että alhaalta tulevia hajuja sekä lähekkäin sijoitettuja maalimiehiä, eli ns. tarkennustreeniä. Lisäksi haju- ja äänihäiriöiden lisäksi olemme treenanneet kahta koiraa yhtä aikaa radalla niin, että molemmilla on omat alueensa etsittävänä. Niinhän se menee sitten tosi toimissakin, että paikalla voi olla useampi koirakko töissä. Pahin koirahäiriö on ollut Lumon riekkukaveri porokoira Katla, mutta Kattiksenkin läsnäolosta selvittiin ja maalimiehet löytyivät. Erilaiset alustat ja korkeudet eivät tuota Lumolle ongelmia. Toivon mukaan hallintapuoli sekä ilmaisu saadaan kuntoon ensi kauden alusta, niin tarkoituksena olisi käydä suorittamassa (kyllä, suorittamassa) soveltuvuuskoe hyväksytysti.

Jälkeä Lumon kanssa en varsinaiseti ole vielä treenannut. Namiruutua olen tehnyt muutamia kertoja, neiti pysyy ihan hyvin ruudussa, mutta ei vaikuta mitenkään erityisen intohimoiselta ruutuiluun. Tylsää ehkä? Viikko sitten sunnuntaina tehtiin Lumolle ehkä 10-15 metriö pitkä namijälki, jonka nosti ihan ok, mutta oikaisi loppupalkkapurkille. Tänään, sairaslomalaisena kun olen, Jenni sai houkuteltua (no eipä tuohon paljoa tarvinnut) meidät mukaan Oittaalle treenaamaan jälkeä, jonka oheistoimintana oli koireien riekutusta ja emännille eväiden syöntiä. Tallasimme ensin Jenni koirille jäljet, jonka jälkeen menimme metsään riekuttamaan koiria ja evästämään. Ennen kuin Jennin koirat pääsivät ajamaan jälkensä Jenni tallasi pari ehkä noin 20 metristä jälkeä, jotka Lumo pääsi sitten tuoreeltaan ajamaan. Jäljille oli pudotettu esineitä kuten villalapasta, sukkaa jne. ja lopussa palkkapurkki. Lumo nosti jäljen ihan hienosti, pari kertaa hukkasi esineen noston jälkeen, mutta jonkin iakaa patsasteltuaan ja ihmeteltyään, "että mitäs me nyt tässä vaan seistään", nosti jäljen uudestaan. Sain Jenniltä hyviä vinkkejä jäljen opettamiseen, ja ajattelin pyrkiä tekemään Lumolle ainakin yhden jälkitreenin viikossa. Kohta rauniokausikin loppuu, joten jälkeä joutaa treenamaan vaikka pariinkin otteeseen viikossa. Haaveena on tietty se omatoimi hakuryhmä, jotta etsiminen ei loppuisi kokonaan.

Lumo korkeuksissa ja yleistä hässäkkää telinekentällä

Näytelmäpäivitystä...

pikaisesti...

Lauantaina 5.9 pyörähdettiin Vantaan Hakunilasssa kansallisessa koiranäyttelyssä. Juniorinarttukehässä ja tuloksena H, eli "hyvä". Tuomarina Jaana Hartus, joka sanoi Lumosta seuraavaa:

"Hyvätyyppinen, mutta vielä kovin kesken kehityksen oleva. Erinomaisessa fyysisessä kunnossa esiintyvä narttu. Erittäin hyvä raajaluusto. Vielä kapea runko. Vielä kapeahko pää. Kookkaat korvat. Riittävät kulmaukset, hieman pitkä lanneosa. Oikea askelmitta, kovin ahdas edestä ja takaa. Oikea karvanlaatu, mutta määrä ei parhaimmillaan."

 

Emäntä on tyytyväinen tulokseen, H:ta lähdettiin hakemaan ja se myös saatiin. Hartus kehui Lumoa kokeillessaan neidin lihaksia ja sanoi, että "tällehän on tulossa kunnon muskelit". (Ei ole mennyt liikunnat hukkaan)

"EVVK, kiviäkin kiinnostaa..."

Kuva Petri Hallberg

Kuva Petri Hallberg

Kansallinen koiranäyttely @ Mäntyharju

Lauantaina 8.8.2009 tehtiin näytelmävisiitti Mäntyharjulle, kansalliseen koiranäyttelyyn. Lumo näytelmöi hienosti, suorastaan ERI hienosti! Tuloksena oli JUN ERI 2. Eli laatuarvostelu erinomainen ja juniorinarttujen toinen. Tuomarina oli Esko Salkonen, joka sanoi Lumosta seuraavaa:

"Keskikokoinen, erittäin hyvät mittasuhteet, hyvä nuoren nartun pää, ruskeat silmät, hyvät korvat ja kaula, jäntevä keskimittainen runko, hyvät raajat, tuuhea häntä, parkinruskea turkki vaalein merkein, hyvä luonne ja liikunta." JUN ERI 2

Mitään virallista näyttelykuvaa ei tullut otettua (ehkä muutama otos saadaan kun isäni palaa mökiltä). Mutta tässä muutama muu..

Ihana koira rannalla

Loma loppui...

... ja arki painoi maanantaina ankaraakin ankarammin päälle. 

Onneksi loman viimeinen viikko oli kaikkiaan onnistumisia ja hyviä fiiliksiä täynnä. Tiistaina käytiin Lumon kanssa Oittaan nurkilla seurana Jenni, kolme pörröä ja poro. Lenkkiin vierähti kolmisen tuntia. Koirat saivat olla vapaana, juosta, riekkua ja leikkiä keskenään. Emäntä ajoi torstaiaamuna inssin läpi ensimmäisellä yrittämällä, ja mairea hymy naamalla poistui väliaikainen ajolupa taskussa autokoulusta. Kimpsut ja kampsut pakattiin Vectran ronttin, Lumpo takapenkille, isäntä pelkääjän paikalle ja suunnattiin kohti Mäntyharjua. Torstaista perjantaihin vietettiin mukavaa aikaa Mäntyharjulla mökillä allekirjoittaneen isän ja tämän avovaimon sekö Väinö-kissan kanssa. Lumolla oli kivaa! Ainut että mökkeily ja näytelmät eivät ehkä liene se paras yhdistelmä noin niinkuin Lumon kaltaisen rinsessan kanssa.. Ympäristöstähän löytyi meinaan jos jonkinlaista ihanaa, jonka päällä pyöriessä sai turkkiinsa hyvät hajupeitot... Lumo nautti ja fiilisteli mökkeilyä. Ollapa oma mökki tuumii mammakin... Kaikessa touhussa oli kiva olla mukana ja välillä neiti paineli menemään "ilman kuuloa" ja tottelevaisuutta, omilla retkillään. Seurauksena pieni muistutus ja neiti vietti hetken liekassa.

Kyllä mökillä on mukavaa!

Perjantaina siirryttiin Pertunmaalle, Mäntyharjun kupeeseen, Nooran mökille. Siellähän vasta sitten oli menoa, sanoo Lumo. Peiqi ja Aida olivat tottakai omalla mökillä mukana ja tyttöjen jälleennäkeminen oli aika riemuisa. Noora oli käynyt ostamassa tytöille ydinluut, joita Peikko ja Api alkoivat oitis työstämään, Lumolla meni tunti jos toinen piilotteluun. Toki Lumpo sitten lopulta kalusi luunsa. Perjantai-ilta kuluikin kaikkiaan mainiossa seurassa, viinin ja saunan merkeissä. Toki Lumo-neiti tuli valmisteltua turkin puolesta launtain näytelmäkuntoon.

 Vetoleikkiä

Palloleikkiä (huomaa Peiqi joka kyttää alkavaa grillausta...)

Lauantaipäivä meni osittain Mäntyharjun urheilupuistossa, Kansallisessa koiranäyttelyssä. Sieltä siirryimme takaisin Pertunmaalle jatkamaan mökkeilyä hieman perjantai-illan kaavan mukaan. Koirat saivat parit suurehkot naudan rintarustot. Sunnuntaina ajelimme alkuillasta takaisin kotiin, ja emäntä odotteli ahdistuneena arkeen palaamista, Lumo puolestaan putosi oitin kotiin tultuaan. Taisi olla pienellä koiralla aika rankka reissu.

Tytöt

Sunday chillin'

Aamulenkkiactionia

Tänään tehtiin aamulenkki Danten ja Danten ihmisten kanssa Rajasaareen. Lumpolla ja Iso D:llä oli tosi kivaa! Ei mennyt hukkaan viime lauantain reissu Hyvinkään koirauimalaan... Lumo rohkeni uimaan Danten lelun pariin otteseen ja muutenkin nautti vedessä riekkumisesta. Jonkun aikaan saatiin olla ihan keskenämme saaressa, kunnes paikalle tuli puolivuotias länsiylämaanterrieri uros, jonka kanssa Lumolla oli eri kivaa. Myöhemmin paikalla oli edustettuna jos jonkunlaisia rotuja. Lumon lemppareita ovat ehdottomasti vinttarityyppiset. Neiti paineli menemään  alle puolivuotiaiden Ibizanpodengon ja Greyhoundin kanssa... Lumo kait oikeesti kuvittelee olevansa vinttari, tai vähintään luulee pystyvänsä juoksemaan yhtä kovaaa...

Muutamia otoksia tältä aamulta:

Lumo Rajasaaressa

Lumon ja Danten vesileikkejä

Vedessä kannattaa aina ravistaa?

"Varo Dante, mä tuuun!"

Hähää!!!

Vauhdinhurmaa

Faster, harder...

Ja taas ravistellaan...

Lumo hakee lelua...

Lumo ui...

Lumo ja lelu

Lumon hepulit!