19.2.2009

Tajunnanvirtaa ja muuta höpön löpöä...

Emäntä on sairaslomalla, ja sen ratoksi on päivitellyt blogia, tyttöjen Picasa-albumeita ja tehnyt kaikkea sellaista mitä ei muutoin ehdi, ja välttääkseen sen mitä oikeasti ehkä pitäisi tehdä.. Vaikkei sairaslomalla mitään pitäisikään tehdä, mutta kun olisi yks raportti ja jotain muutakin, ehkä hyödyllisempää tekemistä. Siivotakin pitäisi, mutta siihen oon ihan liian sairas, nykyään lähes aina.

Tosin ihan vuoteen omaksi en ole kuitenkaan joutunut. Hetkellisesti aina jaksan jotain, kunhan se ei vaadi mitään pitkäkestoista ponnistelua. Eli olen siis kipeydestäni huolimatta nauttinut ihanan helmikuisista keleistä. Paljon päälle ja ulos, niin että itse voi liikkua hissukseen ja Lumo on saanut juosta. Almakin on päässyt puistoilemaan meidän kanssa. Ja pakkohan koiria on liikuttaa, aika todella sairas saa olla, ettei siihen pysty..

Lumo on tarkkana kuin porkkana

Almalla on ollut tällä viikolla pari huonoa päivää, tai oikeastan yö ja päivä. Maanantain ja tiistain välisenä yönä oli levoton, ja uninen emäntä vei mummelin puoli neljältä ulos tarpeilleen (olisipa rivitalo tai paritalo, omalla pihalla..), jonka jälkeen Almis jatkoi hetken aikaa levottomuuttaan. Tiistaipäivän oli toki sitten vallan väsynyt, ruoka kyllä maittoi, mutta muuten oli apea ja apaattinen. Eilen ja tänään on nyt sitten ollut taasen vähän paremmat päivät. Emäntä tosin eilen päätti, ja varasikin mummolle kohdun ultrausajan. Juoksuhan Almiksella oli tammikuussa, ja se menikin ihan normisti ohi, mutta jotenkin mummon takapää nyt vähän "haiskahtaa". Parempi siis tarkistaa tilanne...
Koko konkkaronkka, kolmen kopla..

Välillä mietityttää kun neideille tarjoaa ruokaa, että mikä siinä on kun se ei aina maistu. Toki paastoilla saa, ei siinä mitään, mutta jos tarjotaan nappuloita höystettynä Yrjölänpuurolla ja raa'alla kalalla/lihalla tai Neulla, niin mikä siinä on, että kuivat naput kelpaakin paremmin? Periaatteessahan "parempaa" ei tuollaisessa tilanteessa tarjota, mutta entäs huonompaa? Oon nyt tehnyt pariin otteseen kummallekin niin, että kun ovat kupilleen nyrpistelleet, niin oonkin ottanu pois ja tarjonnut tilalle pelkät nappulat, kuivana. Ja on muuten maistunut. Eli olenko herkuttanut koirani niin, että niille kelpaavat välillä ihan perus nappulat ilman mausteita? Lumolle tämän olen tehnyt kerran ja Almalle, meidän perheen suurimmalle herkkusuulle, kahdesti. 

Lumo on löytänyt makujen maailmastaan uuden suosikin, piimän. Pennelinä Lumpialainen ei pahemmin piimästä piitannut, mutta nykyään olen tarjoillut neidille ivälillä han "välipalaksi" lorauksen asidofiluspiimää. Lotkottaa kuppinsa tyhjäksi, ja katsoo mammaa, että saako sitä lisää.. Välillä piimää menee napujenkin sekaan, mutta pääsääntöisesti nappulat maistuu muulla. 

Meillä aina ahkerasti kokkaillaan Yrjölänpuuroa kerran pariin viikkoon kunnon satsi, höystetään kasviksilla ja laitetaan annoksina pakkaseen. Tai annos käsittää siis ehkä kolmen neljän päivän puurot. Lisäksi isantä on leppoisasti ajeluttanut mua kerran pari kuussa Espoon lemmikkieläinpisteeseen hakemaan tytöille Neuta, Puhtia, lohta, lammas-riisiä ja milloin mitäkin. Almalle yleensä uppoaa mikä vain, mutta Lumo ei jostain syystä syö Puhdin kanaversiota. Jotenkin se on Ludmilasta kait hiukka ällöä. Aktiivi-Puhdin syöminen loppui lähinnä siihen, että emäntä ei halua aina oksennus kurkussa annostella neideille ruokaa kuppiin... Menkööt siis maha meillä Oscarin pullina, ja jääkööt Aktiivit muille. "Pötseissä" on siis eroa. Osa haisee ihan tosi nastylle ja osa taas jopa ihan siedettävälle (=pystyy hengittämään melkein nenän kautta kun laittaa kuppeihin). Aktiivia käsitellessäni hain aina kaulaliinan naaman eteen, että pystyin hengittämään..

Lumo kaunistelee puistossa

Mutta eiköhän tässä tarpeeksi tajunnavirtaa tällä erää.. Emäntä voisi keskittyä nyt johonkin oleelliseen, ja tyttäret pitäisi viedä päiväkävelylle. Siellä mukavasti aurinkokin pilkahtaa pilven lomasta..

16.2.2009

Muutama fiilistelykuva...

Viime perjantaina, 13.2.2009, kävimme joukolla fiilistelemässä ihanan aurinkoista kevättalven säätä Raappavuoren pelloilla. Siitä muutama tallenne...


Lumo hypähtelee, ehkäpä tissikumin innoittamana...



Pikku Lumo-kissi hiirijahdissa...

Alma viihtyi myös kauniissa pakkassäässä, namien perässä

Vastaus haasteeseen...

Tässä se on - neljännen kansioni neljäs kuva...


Kuvassa on Keken ja Eevan beauceron neiti Rubi (Tomeran Rubiini). Kuva on otettu 2.8.2008, kun olimme Friskussa yhden viikonlopun koiravahteina. Rubista ei tainnut olla entuudestaan yhtäkään kuvaa, ja päätin sellaisen ottaa. Vaikka Rubiini-neiti on kaunis ja kuvauksellinen koiruus, niin kuvakulma ei oikein tuo mitään koiraa oikeuksiinsa.

Mulla on tapana kuvata koiria, omia ja muiden. Koirakuvia mahtaa olla kovalevyllä lähemmäs kahdeksan gigaa.. Omien koirieni kuvat, samoin kuin koirien joista minulla on paljon kuvia , olen niputtanut omiini kansioihin, jotka ovat syöneet sisuksiinsa useita kansioita.. Huvinsa kullakin, mutta parempi yksi ruuvi löysällä kuin kymmenen kireällä. Ja haaveena on jossain vaiheessa investoida järkkäriin, jotta saan paljon paljon laadukkaampia kuvia myös liikkuvista koirista. Vapiskaa Pasi ja Päkä, joudutte niin jeesaa sitten turistia...

Mä pistän vuorostani haasteen eteenpäin. Ja koska meilläkin on melko vähän blogikavereita, niin haaste loikkaa Sysiväikeelle!

15.2.2009

Ilouutisia harrastusrintamalta

Emännän aktiivisuus on nyt sitten palkittu! Huhtikuussa pääsemme mukaan ESPY:n tutustumiskurssille. Eli pelastuskoiratoimintaharrastuksen aloittamisessa näkyy vihdoin ja viimein valoa tunnelin päässä. Aiwan mahtavaa!!

Tänään itseasiassa oltiin "vierailevina tähtinä" yhden ESPY:n hakutreeniryhmän treeneissä. Ilma oli mitä kaunein, pikku pakkanen ja auringon paistetta. Lumo sai hengata pari tuntia autossa ennen omaa h-hetkeään. Kokeneemmat koirakot treenasivat ensin, ja saimme sitten Mikon kanssa kunnian toimittaa maalimiehien virkaa.

Lumolle tehtiin muutama aloittelevan koiran treeni, ja kyllä neiti ihan kohtuu mukavasti tajusi, että niitä nakkejen kanssa piiloon menneitä ihmisiähän tässä pitää etsiä. Emäntä oli ehkä alkuun vähän pihalla (ja tulee varmaan olemaankin jonkun aikaa), ja oli koiraa enemmän ohjattavissa... Mutta eiköhän se tästä sitten lähde. Lumo on onneksi aika "hajujen maailmassa" elävä koiruus, joten nenätyöskentely on neidille omiaan. 

Treenin päätteeksi mentiin koko konkkaronkka toiselle puolelle metsään, ja koirat saivat riekkua ja juosta vapaana. Jengissä oli pari lapinkoiraa, porokoira, pari bordercollieta ja göötti. Kotimatkalla pysähdyttiin Pitkäjärven rannalle juomaan mukaan otetut termoskahvit ja Lumo sai nuuskutella järven jäällä. Kotiin tulikin sitten aika väsynyt pieni eläin.

9.2.2009

Top Dog Show 25.1.2009 @ Turku


Blogin päivittäminen on taas niin jäänyt... 

Toden totta, sunnuntaina 25.1.2009 käänsimme autonkeulan kohti Suomen Turkua ja Top Dog Show:ta. Näyttelyseurueeseen kuului minun ja Lumon lisäksi Noora ja Aida, joiden kyyditseminä pääsimme paikan päälle. Tytöt matkasivat mukavasti takapenkillä, turvavöissä tietenkin. Emännät juoruten etupenkillä, Noora kuskina ja minä "kartturina". Ohjeena oli "ei turhaa stressiä ja seurataan messuhallin kylttejä"...


Turussa olimme suunnilleen kymmenen maissa, ja Lumon pennelikehän oli tarkoitus alkaa yhdeltätoista. Messuhallin ulkopuolella odotimme tyttöjen kasvattajaa, Villi-Joikhun Anskua, joka oli ilmoittanut kaikkinensa kuusi kasvattiaan/omaa koiraansa kehään.


Lumon narttupentujen luokassa oli yhteensä viisi koiraa. Tuomarina oli Norjalainen Anne Indergaard. Lumo ja Lumon sisko Dixi pitivät jonon häntää jo numerojärjestyksessä, eikä tuo järjestys muuttunut arvostelun myötä. Pitkärunkoiset paimenet nyt eivät vaan olleet tuomarin makuun, mutta Lumon "laatuarvostelu" oli kuitenkin mamman mielestä oikein passeli:

"Bitch built on a long rectangle. Feminine head, but would be more defined stop. Excellent front construction. Strong, but long body, which gives wrong profile. Croub is little rounded with low sex tail. Moves well from the side, good coat and condition. Nice temperament."

Ja sama Suomeksi suurin piirtein: "Pitkä suorakulmiomainen narttu. Feminiini pää, jossa otsapenger/stoppi voisi olla voimakkaampi. Erinomainen etuosa. Vahva, mutta pitkä runko antaa väärän vaikutelman. Takapää hieman pyöreä alaskiinnittyneellä hännällä. Hyvät sivuliikkeet, turkki ja "kunto". Mukava luonne."

Sijoitus oli neljäs, eli se toiseksi viimeinen, niin kuin lähtötilanteessa. Mutta emännän mieleen aika mukava arviointi, tiedossahan se oli, että runko on pitkä, mutta niinhän sen paimenella pitääkin olla.