Terppatarkissa

Aiwan MAHTAVUUTTA! Lumo kävi tänään Mevetissä terveystarkastulsessa tuloksin:

Silmät terveet

Polvet 0/0 (terveet)

Kyynärät ja lonkat lähtivät Kennelliittoon lausuttaviksi Per Axelsonin arvioitua kyynärät 0/0  (terveet) ja lonkat A/A (eli se paras mahdollinen).

Nyt sitten jännätään Kennelliiton lausuntoa noista jälkimmäisistä. Otatin samaan humautukseen myös epäviralliset RTG-kuvat Lumon selkärangasta ja normaalilta näytti. Näin ollen ei ole mitään fysiologista estettä millekkään harrasteelle (kuten PEKO-raunioille). Tiedä vaikka intoutuisin ilmoittamaan meidät johonkin kokeilemaan hieman agilityä..

Onnittelut myös muille joukkotarkissa olleille lappalaisille hienoista terveystuloksista! Joukon kaikilla koirilla oli terveet silmät ja polvet ja kaikilta taisi lähteä lonkata A/A:na ja kyynärät 0/0:na Kennelliittoon. Onnittelut ja kiitokset myös Villi-Joikhun kennelemo Anskulle näistä terveistä ja ihanista Joikhuista!

Huh hellettä...

Sanoo Lumo-lappalainen. Juhannuksen jälkeen helteet ovat suosineet eikä syyttä, emäntähän on lomalla! Lumo ei helteistä niinkään piittaa. "Kuuma", sanoo Lumo, eikä ruokakaan meinaa oikein maistua Ei siis olla pahimpina päivinä juurikaan lenkkeilty. Liikuttu korkeintaan läheiseen puistoon hengaamaan, Lumo varjoon ja emäntä aurinkoon. Aikaisin aamulla sekä myöhään illalla ollaan tehty metsälenkkejä ulkoilualueella. Tottistelua on toki harjoitettu loikoilun ja lenkkeilyn lomassa. Samoin pallolla, frisbeellä ja kepeillä on leikitty jakasamisen mukaan.

Kontaktissa

Juhannus vietettiin iloisessa Itä-Suomessa eli Imatralla, Lumon ihmismummolassa. Lumpo päätti myös ensimmäisen Onnelavisiittinsä kunniaksi pistää talon isännän, 5-vuotiaan podengomiksin Dixin ankarasti tassunsa alle.. Emäntä joutui siis syystä pistämään isottelevan pikku-neidin pieneen kurin palautukseen. Muuten jussi meni mukavasti syöden, juoden, saunoen ja ulkoillen. Juhannuspäivänä Lumo sai pientä aivojumppaa namiruudun ja -kolmion muodossa. Hyvinhän ne menivät.

Juhannus-Lumoa

Tokokurssin viimeinen kerta oli juhannuksen jälkeisenä tiistaina. Kurssista jäi käteen ihan jees vinkkejä koirankoulutuksesta emännälle, sekä muutamia uusia, vielä työnalla olevia harjoitteita. Tiistaina tokon jälkeen ajeltiin vielä Itä-Helsinkiin antamaan Lumon verrokkikoira verinäyte yhteen perinnöllisen luustonkehityshäiriön tutkimukseen. 

Parin päivän kurinpalautuksen seurauksena juhannuksen jälkeisenä keskiviikkona rauniotreeneissä olikin sangen kuuliainen Lumpo-typy. Lumolle tehtiin ns. palauttavatreeni, ilman radiota suurempaa häiriötä (paitsi vaatteet ja ruoat). Neljä maalihenkilöä, alueena ylä- ja alakasa, ylhäältä sekä alhaalta tulevia hajuja. Lumo työsti hienosti, eikä emännänkään toiminnassa tainnut olla suurempaa moitetta. Eri-etevä Lumotus! Lauantaina puolestaan oltiin jälleen hakuilemassa. Osa porukasta lomailemassa, sillä paikalla ei ollut kuin kaksi kouluttajaa ja kaksi ryhmäläistä. Hakuilut meni ihan semi ok. Lumolle tehtiin näkölähtöjä, tuuli ei juuri olemassa olollaan hommaa helpottanut ja Lumo ei jostain syystä viihtynyt normaalin tapaan toisen maalihenkilön luona.. Liekö syynä osittain ilmaston lämpötilasta johtuva vetämättömyys, tiedä häntä. Katsellaan ensi viikolla treenejä uudelleen.

Lumo söpöilee puistossa

Viikonloppuna oli alunperin tarkoitus lähteä Pertunmaalle mökkeilemään, mutta liiallisen säädön vuoksi viikonloppu vietettiin omassa porukassa hengaillen. Sunnuntaina käytiin ajelemassa Sorvalammella, ja Lumo autoili tyytyväisenä "luu ulkona"-tyyliin ja nautti tuulen vireestä avoinaisista autonikkunoista. Mieleen muistui Alma-mummon erään kesän avoautoilu uintireissu. Mummo istui tyytyväisenä avoauton keskipaikalla korvat päätämyöten tyytyväinen hymy naamallaan ja kuono kierossa haisteli ajoviimaan tuomia hajuja. Karvat senkuin pöllysivät tuulilasin kautta taivaan tuuliin. Lumohan ei uimisesta ole kovin innostunut ja tyytyi tälläkin kertaa kastamaan hieman tassujaan ja maistelemaan lammen vettä. Isäntä kyllä ui, eli osa perheestä tuli kuitenkin uitettua..

"Luu-ulkona"

(arvatenkaan meidän autossa EI ole ilmastointia...)

"Uimavalvoja"

Huomenna meillä onkin jännä päivä edessä. Kello 14 on aika terveystarkastukseen Mevetiin. Lumolta tutkitaan  virallisesti silmät, lonkat, kyynärät ja polvet, sekä epävirallisesti selkä. Päivittelen alustavia tuloksia reissun jälkeen, lopullisethan tulevat kyynärien ja lonkkien osalta Kennelliitosta ehkä kuukauden kuluttua.

Kesäkuun meininkejä

Taas on pientä viivettä havaittavissa blogin päivittämisessä... Pikakelauksella vähän viime viikkojen häppeninkejä.

Lumolla on taas ollut touhukkaat pari viikkoa. Lumpo on treffannut koirakavereita säännöllisesti. On käyty Pitkäkosken pelloilla pitkä aamulenkki Danten kanssa, ja Danten kanssa on lenkkeilty kotinurkillakin. Käyty Peiqin ja Aidan kanss a riekuilla niin kotikulmilla, Pitkäkosken metsissä kuin keskuspuistossakin. Lumon yks lempparipoika, Sampo-akita, palasi Espanjan valloitukseltaan ja ollaan käyty treffaamassa Sampoa ja Marikaa lenkin merkeissä, sekä keritty istumaan iltaakin yhdessä.

Lumo ja Dante Pitkäkoskella

Raunioillakin ollaan keretty käymään pariin otteeseen, tuttuun tapaan aina keskiviikkoisin. Ennen treenejä kouluttajamme Jenni lupautui auliaasti pitämään kaikille halukkaille tottistreenejä, ja mehän olemme juurikin niitä halukkaita! Lumolle on nyt ammuttu raunioilla pari kertaa, ja ampumiseen totutellaan. Neidin toimintakyky tuntuu hieman laskevan hetkelliseti, joten ampumista täytyy hieman siedättää. Paukku-cd:t on Lumolle piece of cake, joten niistä ei ole suuremmin hyötyä. Jos ampumiseen siedättymistä tarvitaan enemmänkin, niin meidän tulee käydä raunioilla säännöllisemmin "ammuttavana" kuin kerran viikkoon.. Toivon todella, että laukaukseita ei tule meillä sen suurempaa ongelmaa, vaan Lumpo-pumpo tottuisi siihen osana muuten niin supa-kivaa etsintähommaa.

Tokossakin ollaan käyty viikoittain, pari viimeistä tokokertaa on tosin enää jäljellä. Itse alan hiljalleen taipumaan enemmän tonne pk-tottiksen puolelle, joten yritän orientoitua tutkailemaan Vantaan palveluskoirien sivustoja, jos vaikka liittyisi ihan jäseneksi, ja kävisi pk-puolen tottiksilla jatkossa. Haaveessa on edelleen joskus syksymmällä ottaa muutama yksityistunti tottikseen liittyen eräältä paljon kehutulta kouluttajalta. 

Lumo sai tänään uuden ystävän. Yhdeksän viikkoisen kissan pennun nimeltä Väinö. Lumolla on ollut hyvin vähän kosketusta kissoihin, mutta Väinön kanssa taisi olla ihan mukavaa. Kummastakin ensitapaaminen oli sangen jännä juttu. Tilanteen hiljalleen lämmettyä Lumo ja Väinö ehkä jopa leikkivätkin hieman. Vainö vaikutti sangen rohkealta pikkukissiltä, ja Lumosta pikkuinen oli todella kiinnostava. Lumpo intoutui jopa hieman nuolaiseen pikku Väinöä ja antoi Väinön roikkua etujalassaan. Hiukanhan se emäntää, joka ei ole niinkään kissaihmisiä, hirvitti kun kissoilla tosiaan on ne pirun terävät kynnet, ja olin kyllä suht haukkana tutkailemassa tutustumista. Mutta meetinki meni ihan mukavasti. Traumoja ei siis jäänyt kummallekaan.

Lumolla on enää ensi viikko tylsiä "työpäiviä", jonka jälkeen emännällä alkaa loma. (tj 4!!!) Isäntä kun tuppaa olemana koko kesän töissä, niin vietämme Lumpon kanssa emäntä-koira laatuaikaa. Tarkoitus on tokoilla, raunioilla ja hakuilla. Käydä Pertunmaalla Nooran, Peikon ja Apin kanssa mökkeilemässä sekä niissä kovin jännittävissä Pevisoissa. Emäntä käy myös suorittamassa autokoulua teoria- ja ajotuntien merkeissä. Toivon mukaan Mäntyhrajun näyttelyyn ajelisi emäntä kyydissään Lumo-lappalainen ja Mikko-kepo

Toukokuun viimeisen viikon tapahtumia

Kesäkuun alkupuolella mennään. Toukokuun viimeinen viikko olikin touhua täynnä.

Viime viikon tiistaina käytiin tokoilemassa yhdessä kaupallisessa koirakoulussa, kun emäntä päätti investoida viidenkerran tokokoulutukseen. Koirakoulu sijaitsee Konalassa, ja Lumon kanssa mentiin junalla Kannelmäkeen, pikavisiitti Mustiin ja Mirriin, josta käveltiin Konalaan. Tokoilut kesti kolmevarttia, ja Lumo yllätti emännän taas täysin. Neiti jaksoi keskittyä hyvin, ja ilmeisesti jotain olen onnistunut opettamaankin oikein. Ekalla tunnilla keskityttiin perusasentoon, seuraamiseen, luoksepäästävyyteen ja liikkeestä seisomiseen. Tunnin jälkeen käveltiin taas Kannelmäen asemalle, josta juna vei meidät kotiin. 

Keskiviikkona oltiin taas tuttuun tapaan raunioilla. Jenni lupautui pitämään meille puolen tunnin tottistreenejä aina ennen rataosuutta. Ilma oli "mukavan" sateinen, ja Lumon keskittyminen ei aivan läsnä. Perusasentoa sielläkin, ja liikkeet menivät paljon huonommin kuin edellisenä päivänä. Treeniä, treeniä, treeniä. Tottistelun jälkeen kävin Lumon kanssa telinekentällä, jossa kuljin Lumon kanssa maassa olevien katto tms. peltien päälle, istutin typykän ja palkkasin. Tutustumiskurssin rauniotutustumisessa kyseinen alusta oli Lumon mielestä sangen ikävä, joten sitä on aina välillä hyvä käydä ottamassa, niinkuin telinekenttää noin muutenkin.  Telinekentältä menimme radalle, jossa sain osittain kontata Lumon kanssa älläputken. Älläputki on nimensä muotoinen maan alla menevä putki, jossa on kummassakin päässä "ovet". Ensin yritettiin isännän kanssa niin, että toinen lähettää toisesta päästä ja toinen kutsuu toisesta. "Uhrauduin" kuitenkin konttaamaan mutaisessa ja kylmän kosteassa putkessa, ja onnekseni ei tarvinnut kontata sitä kokonaan, vaan Lumo äkkäsi ja meni putken muutamaan otteeseen. Ensi kerralla uudestaan. Meidän etsintäosuus meni kivasti, Lumo työstää hajuja ja on kohtuu hyvin hallinnassa, vaikka "irtoaakin" ohjaajastaan. Ensi kerralla Lumolle on tarkoitus ampua ysimillisellä starttipistoolilla, ja alkaa hiljalleen totuttaa kovempii ja inhottavimpiinkin häiriöihin.

Perjantaina käytiin tunnin aamulenkillä naapurin bordercollie Danten ja pojun emännän Ninnun kanssa. Illalla puolestaan nähtiin Nooraa, Peiqiä ja Aidaa. Käytiin porukalla Silvolan hiekkakuopalla, jossa Peikko ja Api uiskenteli, Lumo tyytyi vain kahlaamaan. Lenkkiä jatkettiin Pitkäkosken pelloille ja takaisin hiekkakuopalle. Lauantaiaamuna oltiin Siikajärventiellä hakuilemassa. Lumolle tehtiin näköhavaintotreeni, jossa kaksi maalimiestä lähtee eri suuntiin pois päin keskilinjalta. Lumon kanssa kuljettiin keskilinjaa eteenpäin, ja neiti sai tarkkailla maalimiesten kulkemista. Maalimiehet menivät "alas" ja Lumo sai mennä sen maalimiehen perään, jonne halusi mennä, jonka jälkeen lähetin etsimään toisen. Kolmas maalihenkilö menikin suoraan piiloon, ja lähetin Lumon maalimiehen luokse. Maalimies löytyi, tosin hajujäljen perusteella. 

Sunnuntaina Peiqi ja Aida tulivat Lumon iloksi meille päivähoitoon ihan koko päiväksi. Ilma oli helteinen, joten päivällä tyydyttiin vain kävelemään puistoon, jossa koirat hengasivat varjossa ja isäntäväki nautti auringosta. Alkuillasta Nooran tullessa hakemaan tyttöjä kotiin, käytiin vielä kimppaulkoilulla hiekkakuopalla. Lumolla oli siis sangen touhukas ja koiramaisen kiva viikko!