31.7.2009

Mistä näitä pentuja oikein tulee?

Kääk! Vuoden kamalain aika. Pentuja, pentuja, pentuja. Syötävän ihania ja suloisia pieniä koiran riiviön alkuja, joita  toivoo omakseen ja samalla on iloinen, että oma on jo vähän "kehittynyt". Viimeiseen reiluun pariin viikkoon mahtuu aivan mahtavia ja sulostuttavia koiranpentuja. Lumosta pennut on "ihan jees". Voi niiden kanssa leikkii ja on ne oikeesti aika ihkuja Lumonkin mielestä. Pari viikkoa sitten tavattiin ensimmäisen kerran  entisen työkaverini Staffordshirenbullterrierin uros penneli Sulo. No Lumolla ja Sulolla synkkas suht kivasti. Lumo ei ainakaan syönyt Suloa. Sulokin sai roimasti itsevarmuutta tästä ensitapaamisesta.

Pari päivää siitä tavattiin sitten toinen, kaverini Satu-Maijan, staffi uros penneli Bonzo (Jetstaff Bonzo Bonham). Bonzo oli saanut jo kosketusta lapinkoiriin Peiqin ja Aidan muodossa, ja Lumolla ja Bonzolla oli sitten vähän villimmät setit kuin Lumolla Sulon kanssa. Lumo kun on pennusta asti ollut melkoinen leikkiessään pärisjiä ja pörisijä, niin näillä kahdella leikki rullas kuin rasvattu!

Lumolla on erehtymättä hieman terrierimäiset leikit sekä aaänitehosteet (ollut aina)

Tällä viikolla, lomalla kun ollaan, järkkäsin sitten Sulolle ja Bonzolle pentutreffit. Lumo oli "Peiqi-poliisin" roolissa, kun Peikko oli isannän ja Apilan  kanssa mökillä.  Staffin lurjuksilla oli aika pentumaisen kivaa, eivätkä tunteetkaan kuumenneet kahden poitsun kesken niin kuin olisi voinut kuvitella (pojilla on muuten ikäeroa ihan kuusi päivää). Lumo jäi vähän "kolmanneksi pyöräksi", mutta teki kaikkia isojen koirien juttuja sitten sillä välin... Etsi mm. Satu-Maijan miehen metsästä ja sai esittää muutenkin pätevää koiraa. Ja tietty osansa niistä super-helpoista herkuista, joita pentujen omistajilta aina irtoaa kun menee nättinä siihen viereen pummaa kun kutsuvat omaa koiraansa... Parasta oli kuitenkin se, että saatiin kaksi leikistä ja riekusta väsynyttä pentua ja tutustutettua kaksi saman rodun harrastajaa toisiinsa. Taisin oikeastaan olla Satu-Maijalle tämän velkaa, sillä olenhan vienyt hänen Noora-siskonsa täysin kaikkeen lappalaikoirahässäkkään. Kiitos siis siitä!

Kuka ei kuulu joukkoon?
Vasemmalta; Sulo, Lumo ja Bonzo

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisempänä esittelen teille Lumon uuden tuttavuuden nimeltä Sietavuoren Ilosofia, joka opettelee tottelemaan nimeä Sága. Aivan hurmaava, pieni paimensukuistyttö, joka vaikuttaa Järvenpäässä, entisen tarhakaverini Erikan ja hänen avokkinsa Sampon pienenä riiviönä. Teimme tänään Lumon kanssa siis ympäristökasvatusreissun Järvenpäähän Sága-tyttöä tapaamaan. Lumo päätti reippaana tyttönä Pasilan asemalla junaa odotellessa napata yhden ampiaisenkin suuhunsa... Siitä onneksi selvittiin säikähdyksellä, vielä, kuuden tunnin jälkeenkin henki kulkee. Taidan siis tosiaan pitä tuota kyypakkausta aina lisävarusteena matkassa kuin matkassa. Tänäänkään sitä ei onneksi tarvittu (eikä ollut muuten ensimmäinen kerta...).

Takaisin tuohon ihastuttavaan ja kauniiseen pieneen paimentyttöön. Emäntä on siis aivan tuhannen myyty ja kärsii kovasta kuumeesta. Pentukuumeesta siis. Ilmoitinkin arvon isäntäväelle, että meille saa aina tuoda Ságan hoitoon ja mielenvikaisena menin ihan uhkailemaan, että pistän neidin lähtiessä kassiini... Lumolla oli kyllä ihan superfantsua ja voin väittää Ságallakin olleen! Muutama suht onnistunut otos paimentyttöjen ensitapaamisesta:


"Mikäs sä oot oikein koirias?", kysyy Lumo
Sága: "Mä oon oikeetti ihan pieni vielä!"

Lumo ja Sága lämmitelee leikkiä


"Mä kiipeenkin tun telkään", sanoo Sága

"Ja mä syön sun korvan", uhkailee Lumo leikillään


"Mität me tit leikitään?"; kysyy Sága (huomaa hullu-ilme Nauru)

"Voikt leikkii lajusti?", kysyy Sága

"Tai mä ainaki leikin!"

"No leikitään sit, jos kerran haluut", sanoo Lumo

Tässä hän on: Sága, aivan syötävän suloinen pieni paimentyttö



27.7.2009

Pikku pikku bikineissä...


... ollaan meillä. Näytelmät lähestyy kovaa vauhtia ja Lumo päätti näin heinäkuun lopun kunniaksi riisuutua kokonaan talviturkistaan. Tulihan se talviturkki tosiaan heitettyäkin neidillä lauantaina, tosin uima-altaassa, mutta kuitenkin... Sunnuntaiaamuna Lumo totesikin olonsa liian puhtaaksi edellispäivän pulikoinnista ja hieroi itseään löytämäänsä herrrrrkulliseen ihmispaskaan Variston kentillä.. Ja taas emäntä tunsi iloa ja kunniaa omistaa viisas pieni lapinkoira. Suihkureissuhan siitä sitten tuli. Aloevera shampoolla kolme vaahdousta kumihanskat kädessä, ja silti haisi (yök).

Ja koska viikonloppuna tuli uitua ja kylvettyä ihan olan takaa, niin turkinhoito-operaatiohan  oli selvä. Harjausta, harjausta ja harjausta (enkä käyttänyt edes Furminaattoria). Karvaa lähtee, tässä todiste siitä:

"Kyllä nyt on kevyt ja viileä olo", toteaa Lumo

Täytyy siis hillitä harjaamista sen verran, että turkkia olisi Salkosen kehässä vielä hieman jäljellä.  Tosin mainintaa siitä todennäköisesti tulee, että neiti on suht karvaton, mutta ainakin rakenne näkyy ja rungonpituus korostuu entisestään (eipä jää tuomarille epäselvyyttä, että kyseessä on paimensukuinen lapinkoira). Meillähän on myös syyskuun alussa Vantaalla näytelmät, että sinnekin pitäis karvaa pystyä vähän säästämään... 
 
Vielä täytyy sen verta höpöttää täällä Lumon saitilla emännän omia juttuja, että emäntä pyyhkäs tänä aamuna tuhatta ja sataa autokoulun kirjallisiin Hakuninmaalle. Läpi meni että holahti. Yleisistä kysymyksistä kaikki oikein ja kuvissa ainostaan kolme väärin. Ajokoekin on varattu. Sain onnekseni peruutusajan ensi viikon loppupuolelle. Ihan sellaiseen houkuttelevaan aikaaan kuin kello 8 aamulla... Ruuhkaan siis köröttelemään. Pitäkääs siis kaikki tassut ja peukut pystyssä, että ajan hyvin ja moitteettomasti! Oishan se meinaan aika kivaa ajella sinne Mäntyharjulle näytelmiin ihan itse.

Vieläpä arvon lukoijoille muutama tilanneotos Lumon pyynnöstä. Neiti on kova tyttö heitteleen frisbeetä, tai lähinnä ottamaan sitä kiinni. Samalla tulee voimisteltuakin ihan kivasti. Pysyy linjat solakoina ja lihakset vetreinä:








25.7.2009

Hyvinkään koirauimalassa

Meillä alkoi taas LOMA, LOMA, LOMA! 

Ensimmäisen lomapäivän kunniaksi kävimme tutustumassa Hyvinkään koirauimalaan portugeesi-kavereiden kanssa. Portugeesit ovat kyllä tutustuneet tähän huisin hauskaan paikkaan jo aikaisemminkin. Lumolle tämä oli ensimmäinen kerta, muttei varmasti jää viimeiseksi. Aikomuksena on houkutella mukaan myös Peiqi ja Aida. Ja käydä aina silloin tällöin uimassa. Liikunnallisesti hyvää ja tehokasta vaihtelua tuo pulikoiminen (ei tekisi pahaa emännällekään...)

Lumohan ei varsinaisesti ole mikään "uimari"-koira. Vedessä on "ihan kiva kahlia", mutta uiminen ei juuri ole innostanut. Jospa tämän koirauimalareissun jälkeen sitten luonnon vesistötkin inspiroisivat ihan uudella tavalla... Olin varannut ensimmäiselle kerralle Lumolle koirauimalan suositteleman uimaopettajan uintisession ajaksi. Allas on tarkoitettu koirille, ei ihmisille, niin omistajat saavat tyytyä kastumaan altaan reunoilla. Alkuun koko karvajoukolle pistettiin pelastusliivit päälle. Uimaopettaja, oikein mukava nainen, meni märkäpuku päällä altaaseen ja ohjasi Lumoa uimaan altaassa. Itse kuljin altaan reunalla ja kehuin Lumpoa kovasti! Lumo reagoi, kuulemma kuten kaikki (uimisesta pitävätkin) koirat ensimmäisellä kerralla, siis yrittämällä päästä altaasta pois reunojen yli, seiniä pitkin kiipeämällä... Pari altaan mittaa uituaan Lumo pääsi jutun juoneen. Sen jälkeen uiminen olikin Lumosta suhteellisen kivaa! Leluja oli kiva uida hakemaan ja lelu suussa uida taas altaan toiseen päähän. Joka kerralla Lumo ei tarvinnut edes opettajan apua, vaan rohkaistui lähtemään rampista omatoimisestikin uimaan. Toki mamma vähän houkutteli lelun kanssa altaan reunalta. Lopuksi opettaja otti Lumolta pelastusliivit päältä ja neiti uiskenteli pariin otteeseen altaassa ilman pelastusliivejä. Naisen mukaan lappalaiskoirat ovat yleensä hyviä uimareita, kunhan pääset uimisen makuun. Lumot näytti päässeen! Läpimärkäturkkista Lumoa katsellessa Maarit tokaisi toivovansa, ettei parin viikon päästä Mäntyharjun näytelmissä sataisi kovin.. Lumo näytti meinaan erehdyttävästi vinttikoiralta.

Tämä kerta koirauimalassa ei siis varmasti jää meidän viimeiseksi. Tosin ajattelin vielä seuraavalla kerralla turvautua opettajaan, jotta puolen tunnin uintisessio ei mene ihan harakoille. Hauskaa oli, suosittelen lämpimästi!

Uintireissusta väsähtänyt Lumo. Uiminen on selkeesti rankka laji

17.7.2009

Meillä murkkuillaan..

Näinhän se menee, meillä on nyt täysmurkku talossa.. Toissa viikolla rakas Lumpo näytti ensimmäisen kerran  ihan tosissaan "sentteriä" mammalle tottiskentällä. Kaikki muu kiinnosti neitiä ehkä miljoona kertaa enemmän kuin emännän "maahan"-käsky(-t).. Toisinaan tuo pieni eläin on itse kuuliaisuus ja vastapainoksi sitten täysin tottelematon nulikka! Mutta kyllä se tästä, eikö vaan? Kannustuksen sanoja on otettu mukisematta vastaan. Pitkästä aikaa kaivoin myös Tuire Kaimion Pennun kasvaus-kirjan luettavaksi, aiheena mikäs muukaan kuin murrosikäisen koiran kanssa eläminen...

Kaikessa murkkuilussaan Lumo on silti ihana ja rakastettava pieni koira.  Kotiin tullessa heittäytyy selälleen ja kaipaa rapsutuksia, tykkää läheisyydestä ja toiminnasta. Lumpo on ruvennut taas leikkimään, myös itsekseen. Useampana päivänä kotiin tullessa eteisessä on ollut vastassa melkoinen "toy story", kun neiti on tylsyyksissään kaivanut lähes koko lelulaatikon ympäri eteistä (ja lelujahan meillä riittää). Tunnustan kyllä, että välillä meinaa  mammalla hitsata kiinni,  esim. kun neiti hättyyttelee lintuja tai oravia ja on unohtanut "EI"-käskyn täysin, vahtihaukkuu järjettömästi ulkoilualueella, yleisesti sanottuna "ei kuule" tai todellisuudessa ei kuuntele yhtään mitään. Painelee vaan päättömästi oman päänsä mukaan minne ikinä mieliinkin...  

Murkkuilun seurauksena tottistelut on vähentyneet minimin, tehdään ainoastaan silloin kunien asioiden ja "ei minkään" tekemiseen.Hulmuteltu metsässä, pelloilla, nähty koirakavereita, leikitty, rapsuteltu... Lumo tarvitsee nyt "järkevää" ja järjellistä puuhaa, missä heikolla keskittymiskyvyllä varustettu murkku voisi loistaa ja onnistua, sekä olla "hyödyksi" omille ihmisilleen. Ainakin raunioilla ja hakumetsässä Lumo on onnistunut keskittymään ja loistanut tehtävissä. Raunioista meillä on tosin nyt kolmen viikon kesätauko, joista kaksi ollaan oikeastikin lomalla. Lumolla on hyvä hetki ja draivi tekemiseen. Toistaiseksi raunioilla tai hakumetsässä on ollut ihan kivasti kuulolla, lähtenyt suht hyvin sinne minne olen lähettänyt jne. Sen sijaan, että emäntä menettäisi hermonsa totaalisesti ja kaikesta yhdessä tekemisestä tulisi kamalaa ja tylsää pakkopullaa, ollaan keskitytty hauskojen sekä mukav Jäljen tai namiruudun tekemiseen emännän pitäisi tsempata.

Emäntä on muistanut kantaa kameraakin taas mukana, joten muutamia kaveripousauksia ja muita kuvatuksia menneiltä viikoilta...

Puuhapäivä raunioilla, keskiviikon ryhmää

Aida, Lumo ja Peiqi Pitkäkoskella

Kaverikuva

Peiqi ja Lumo

Lumo ja Dante

Lumon poikaystävä, komea Dante (Borderiinan Dynamiitti)

Lumo's Toy Story

15.7.2009

Huippu-uutisia...

... tupsahti emännän sähköpostiin äsken. Kennelliitto lähetti viralliset lausunnot Lumon lonkka- ja kyynärkuvista. Tulos on A/A lonkat ja kyynärät 0/0!

Emäntä on erittäin tyytyväinen ja onnellinen hienoista terveystuloksista!