Dante kylässä

Pakko päivittää muutama hauska kuva Lumosta ja Dantesta. Dante oli meillä pari viikonloppua sitten yökylässä kun isäntäpariskunta oli viihteellä. Näitä kaveruksia katsellessa narttu-uros-lauma ei olisi mitenkään huono idea (kuitenkin on enemmän kuin todennäköistä, että se meidän toinen on narttu). Tiettyjä rajotteitahan se asettaa, mutta näillä kahdella ainakin on oikeasti kovin ihanaa yhdessä (mm. kirputtelivat toisiaan, joka on aika ihanaa katseltavaa, toisilla on mukavaa viettää aikaa yhdessä)  

Fiksun näköiset koirakaverukset

Lumo hurmaa Dantea

Lumo tutkii Danten purukalustoa?

Hellittelyä

Chillailua

Treenipäivitystä

Marraskuu on käynnistynyt epävirallisten hakuilujen, ohjattujen sekä omatoimisten tottistelujen merkeissä. Olen vihdoin saanut itseäni niskasta kiinni ja käynyt pari kertaa viikossa ottamassa pientä treeniä kentällä.  Ja tarkoitus on ottaa säännöllisesti  (eli viikoittain) pari kolme kertaa maksimissaan vartin treeni, ja vaihdella treenipaikkaakin aika-ajoin. Tottistelussa ollaan treenattu ihan perusasioita eli perusasentoa, seuraamista imuttamalla, paikallaoloa, luoksetuloa, asennon vaihtoja ja jättäviä liikkeitä. Kahdessa jälkimmäisessä tarvitaan, tai emäntä tarvitsee, vielä neuvoja ja ohjausta, jotta liikkeitä saadaan treenattua oikein myös omatoimisesti. Perusasento on parantunut huimasti ja seuraaminenkin nami-imussa etenee ihan mukavasti (kunhan osaan sitten jossain vaiheessa nostaa niitä kriteerejäkin..). Paikallaoloa on tehty häiriöllä ja ilman. 

Epäviralliset hakuilut omalla pienellä aktiivisella ryhmällä alkoi viime viikon sunnuntaina. Lumolle on tarkoitus ottaa ja opettaa pistoja, ja aina silloin tällöin "nollata" partioimalla, sekä jatkaa ilmaisutreeniä. Ekoissa treeneissä oli kolme maalimiestä. Kaksi ensimmäistä olivat yhtää aikaa, keskilinjan samalla puolella. Ideana oli ottaa hajumielikuvaharjoitus, joka sinällään ei mennyt ihan putkeen... Ensimmäisestä maalimiehestä käytiin "hakemassa" hajumielikuvaa, jonka jälkeen palasimme keskilinjalle, josta mun oli tarkoitus lähettää Lumo kyseiselle maalimiehelle. Mutta koska tuuliolosuhteet eivät ole ennustettavissa, eikä myöskään tuulen liikehdintä, niin juuri ennen lähetystä Lumo sai jälkimmäisestä maalimiehestä hajun. Lähetin, ja neitipä päätti vaihtaa kohdetta ja pinkoi suorilta toiselle maalimiehelle... Pisto oli siis kaikkea muuta kuin suora. No, intoa ja motivaatiota onneksi piisaa, mutta jälleen kerran se ohjattavuus ja hallinta. Täytyy vaan ajatella positiivisesti, olematonta motivaatiota on vaikea jos ei mahdoton kehittää, mutta hallintaa voi ja pystyy kehittämään aina! Kolmas maalimies menikin sitten jo paremmin. Ilmaisut ok, tosin vielä tarvitaan paljon treeniä ja vahvistusta, jotta haukku-hau voidaan liittää etsimiseen. Ilmaisua harjoitellaan säännöllisesti kotona, ja täytyy varmaan siirtää harjoittelua myös ulos, metsään, lenkille minne vain, kunhan saan jonkun seurakseni (ilman toista koiraa...) 

Lähetys (kuva Anne Kuosmanen)

Tänään olimme jälleen hakuilemassa. Nyt porukkana oli juuri loppuneen rauniokauden treenaajia. Lumolle jatkettiin pistoja, ja tällä kertaa oli suhteellisen tyyni sää, joten päädyimme ns. hauskan pitoon eli näkölähtöihin. Pistot olivat n. 30-50 metrisiä. Lumo teki hienoja suoria pistoja ja pienellä lapinkoiralla oli NIIN kivaa! Ilmaisua treenattiin taas erikseen. Olen päätynyt nyt ainakin alkuun pitämään Lumolla haussa valjaita, joihin olen ostanut ns. karhunkellon. Nyt kellokin oli ensimmäistä kertaa kilkattamassa valjaissa, ja Lumo ei noteerannut kilinää niin mitenkään. Hyvä homma.

Lumo maalimiehellä (kuva Anne Kuosmanen)

Huomenna on sitten taas tiedossa hakuilua, eri porukalla tosin. Jatketaan pistoja, ja toivon mukaan saadaan myös tuulisempaa säätä, niin hajumielikuvaharjoituksia voitaisiin jatkaa. Maalimiehet on syytä pistää yksitellen, silllä tarkoitus ei ole vahvistaa tuota neidin itsenäisyyttä ja omatoimisuutta, jota luonostaa löytyy ihan riitämiin. Maanantaina on EPK:n viimeinen ohjattu tottis ja keksiviikkoiltana taas hakuilua. Sitten onkin reilu viikko väliä seuraaviin hakutreeneihin. Sillä välin treenataan tietty ahkerasti tottista (ja riekutaan koirakavereiden kanssa, olla möllötetään ja tehdään kaikkea koiramaisen kiwaa!!!)

Lumo päivittää...

Ensimmäinen rauniokausi on nyt sitten takana, Keskiviikkona oli viimeiset treenit, joiden lopussa talvikin alkoi muistuttamaan  tulostaan pienoisen lumisateen muodossa. Ennen treenejä kävimme treenikaverini Annen ja hänen lappalaisuroksen Tuukan (Hiidenlahden Tuukka) kanssa ottamassa telineitä mm. kanaparrua, älläputkea ja muutamia muita, sekä riekuttamassa otuksia Oittaan pellolla. Itse treeneistä oli tarkoitus jäädä koirakolle superhyvä fiilis tauon ajaksi, eli treenit suunniteltiin niin, että onnistumisprosentti oli 100. Lumolle laitettiin kolme maalimiestä, kaikki yksitellen, ja lopuksi muutama ilmaisutreeni. Lumo suoriutui hienosti, emäntä nyt hiukka tyri lähettäen koiran, joka kuonollaan oli juuri näyttänyt mistä haju tulee, täysin vastakkaiseen suuntaan. Lumohan ei ole tyhmä, vaan lähti kyllä etsimään, mutta tietenkin siihen suuntaan, mistä haju tuli. Eli emännälle pienoinen muistutus, että tuulen sijaan kannattaa myös lukea jälleen sitä omaa koiraa. Talveksi onkin sitten tarkoitus siirtyä hakuilemaan, ja ensimmäinen treenipäiväkin on lyöty lukkoon, eli sunnuntaina 22.11 hakuillaan aamu kymmeneltä.

EPK:n tottiksissakin kävimme viime maanantaina ensimmäistä kertaa. Tottistelua vetää Tuuli, joka toimi myös raunioryhmämme apukouluttuajana. Eli hyvissä käsissä ollaan! Treeneissä otettiin koirakot yksitellen, eli ilman häiriötä. Perusasentoa, seuraamista, jättäviä liikkeitä. Ennen meidän vuoroa olin parjannut, että mehän ei sitten osata mitään ja ollaan tosi vaiheessa... No vaiheessa ollaan, mutta kyllä me oikeesti jotain osataankin! Lumolla oli hyvä vire päällä. Perusasento alkaa olemaan aika kivasti hanskassa. Vielä tarvitaan vahvistusta liikkeseen ohjauksen avulla ja palkkaahan meillä jaellaan kaikista, niistä pienistäkin onnistumisista. Mutta kyllä se "persasento" siellä on, ja varmasti naksun avulla sheippaamalla saadaan liike  ennen pitkään valmiiksi. Seuraamista ollaan tehty hävyttömän vähän. Oma ajatukseni seuraamisen suhteen on ollut perusasennon kuntoon saaminen, ja kun se on hanskassa, niin seuraamista on järkevä alkaa treenaamaan tosissaan. Ajatuksena ni siis on ollut se, että Lumo tietää tasan missä kohdassa seurataan. Eli reilu peli koiralle. Muutaman askeleen seuraamiset sujuivat kyllä ihmeen hyvin, tosin nami kiinni Lumon kirsussa ja palkkaa sateli neidin suuhun. Mutta siihen nähden, että seuraamisen treenaaminen on ollut suhteellisen vähäistä, niin sujui vallan loistavasti. 

Jättäviä liikeitä ollaan myös treenattu tosi vähän. Istumista ja maahan menoa olen ajoittain vahvistanut käsimerkeillä ja naksulla, ja jättäviä liikkeitä treenatessa vaikutti siltä, että Lumo ihan oikeasti tietää mitä tarkoittaa "istu" ja "maahan/maa". Hitaitahan nuo jättävät  liikkeet meillä olivat, mutta kun tehtiin liikkeitä ilman niitä parin askeleen seuraamisia, ja palkkasin Lumon lelulla, niin liikkeisiin saatiin hieman vauhtiakin! Yhden asian olen tämän puolentoista vuoden aikana oppinut, koirakouluttamisessa hiljaa hyvä tulee. Ihan kirjaimellisesti. Ja jos omat taidot eivät riitä, niin sitä suuremmalla syyllä ei todellakaan kannata kiirehtiä. Sitä menee helposti perse edellä puuhun, ja todennäköisesti kouluttaa sitten vähän pidemmän kaavan kautta. Toisaalta Lumo on vielä NIIN nuori ja tekemisen innon säilyttämiseksi tämän neidin kanssa kannattaa edetä kaikessa rauhassa.

Peiqi, Lumo ja keppi

Eihän sillä Ninnulla vaan ole namusia taskussa, eihän?

Pikku-Lumon elämä ei kuitenkaan ole pelkkää treeniä. Tällä viikolla ollaan lenkkeilty mm. naapurin Danten kanssa, vietetty laatuaikaa Peiqin ja Aidan kanssa niin lenkillä, kotona kuin uimassakin. Sunnuntaina piipahdettiin Hyvinkään koirauimalassa molskimassa. Peikolle ja Aidalle kerta oli ensimmäinen, Lumo sen sijaan uiskenteli toista kertaa. Uintiajan olin varannut jo hyvissä ajoin lokakuun alussa. Koirakylpylän suosituksesta olin varannut ensiuimareille myös "uimaohjaajan", sillä emännillä ja isännillä ei altaaseen ole menemistä. Nooran tytöthän ovat luonnonvesissä ihan himouimareita, toisin kuin meidän Lumo. Mutta kovimmillekin vesipedoille tuo sisäallas on alkuun hieman outo. Peiqillä ei huumori tahtonut oikein riittää, Lumolla ja Aidalla näytti sen sijaan olevan ihan lystiä. Altaaseen mennään ramppia pitkin, ja se tuottaa useammalle haasteita. Eli uimaohjaaja ihan tylysti nostaa empivät koirat veteen. Leluja uimalassa on riittämiin eli omia dummyjä tms. ei tarvitse ottaa mukaan. Lumolle tuo altaaseen meno on sen kaikista vaikein juttu, eli emäntä sitten hieman jeesii neitiä pelastusliivin kantokahvasta ja nakkaa lelun, jonka perään sitten kuitenkin innokkaana lähdetään uimaan. Muutama kuvanäyte neidin uimataidoista (pahoittelen kuvien huonoa laatua, mutta pokkarilla ei aina voi onnistua...):

Parasta A-luokkaa

Tänään tuli ilouutisia Saksasta! Tai minulle tämä ilouutinen tuli tekstiviestillä ja mailitse suoraan Keravalta, sillä jostain kumman syystä Lumon prcd-PRA geenitestin vastaus oli mennyt Sysiväikeen Jennin sähköpostiin, eikä minulle kyseistä mailia Saksanmaalta ole tullut ollenkaan... No samapa tuo, onhan minulla eteenpäin lähetty alkuperäinen viesti, ja tulosta ei ollut alunperinkään tarkoitus pimittää.

Eli Lumon PRA genotyyppi on N/N (clear) eli A eli TERVE! 

 

Lumon vanhemmista Kipinä isukki on testattu A:ksi, eli tervettä tai kantajaa osattiin odottaa. Hieno homma tämä meidän Lumpolaisen tulos, ei voi muuta sanoa!

Syysterveiset

Lumolla on ollut suhteellisen kiva alkusyksy. On touhutta taas kaikennäköistä. On tavattu koirakavereita, riekuttu, leikitty ja lenkkeilty paljon. Petikossa ollaan käyty useampaan otteeseen viikoittain lenkkeilemässä, seurana Peiqi ja Aida. Naapurin Danteakin ollaan nähty suhteellisen usein, joskus jopa aamulenkkeilty yhdessä kuuden aikaan aamulla (vain koiraomistajat ovat tarpeeksi hulluja sopiakseen tuollaisen lenkkiajan)... 

Team Riekku

Mennyt viikonloppu oli Lumosta erikiva, sillä Peiqi ja Aida olivat neidin seurana torstai-illasta lauantai-iltaan. Emännän ja isännän sängyssäkin neidit olivat peuhanneet silloin kun isäntäväki ei ole ollut kotona, tosin Lumolla on käynyt myös pieniä "virhearvioita" ja neiti on nähty itseteossa makoilemassa sängyn jalkopäässä... Emännästäkin oli kivaa kun kotona oli kolme koiraa, ja  suoriutui hienosti kolmikon lenkityksestä ja huollosta.

Lauantaina olimme Nooran kanssa Lappalaiskoirien luonnetestissä avustamassa, ja täten "petaamassa" paikkaamnme ensi vuoden testiin. Lumo on siis tarkoitus luonnetestauttaa suunnilleen vuoden kuluttua, kaksi ja puoli vuotiaana. Sitä odotellessa. Viikonlopun luonnetestisaldo olikin suhteellisen mielenkiintoinen, ja pakkohan se on päästä kokeilemaan miten oma koira testin osa-alueisiin reagoi.

 

Ensi viikonloppuna on taas tiedossa Peiqin ja Aidan seuraa illanistumisen ja koirauimalan merkeissä. Ja eiköhän sitä perusriekkulenkkiäkin tule tehtyä.

"Pois alta risut ja männynkävyt, täältä tulee Lumo!"

Raunioitumista

Lumon ja emännän ensimmäinen rauniokausi alkaa olla lopuillaan. Ensi viikolla on kauden viimeiset treenit. Kausi on ollut kovin antoisa, ja paljon on opittu. Pääsääntöisesti ollaan menty hyvässä noususuhdanteessa. Laukauksiin Lumo reagoi hieman,, päivästä ja tilanteesta riippuen. Mutta tällä hetkellä ei ainakaan, onneksi, toimintakykyä laskevasti. Lähinnä jos pamahtaa, niin katsoo pamauksen suuntaan, muttei mene mitenkään puihin, vaan pystyy jatkamaan työskentelyä. Välillä toimitaan hyvässä yhteistyössä ja välillä neiti rallattelee. Pari viikkoa sitten oli taas ratavaihto Hepekon kanssa, ja sielläpä Lumo haistatteli ihan huolella, keskikynsi pystyssä. Pieni koira on VAAN niin täynnä etsimisintoa, että mamma on ajoittain vähän turhake ja hidaste neidin mielestä. Lumo intoili ensimmäiselle maalimiehelle, jonka jälkeen "tänne"-käsky meni täysin kuuroille korville ja Lumpo oli jo seuraavalla maalimiehellä. No onneksi rallattelu johtuu enemmänkin innokkuudesta etsiä maalimiehiä, kuin siitä, ettei neitiä voisi vähempää kiinnostaa. Ilmaisu on tarkoitus hioa kuntoon talven aikana ja yhdistää alkukaudesta sitten raunioille. Talvella on tarkoitus hakuilla pienellä mutta sitäkin aktiivisemmalla porukalla, eli siellä sitä ilmaisua treenataan varmasti myös.

 

Viime viikolla meillä oli "pullaa ja palautetta"-treeni-iltama kouluttajamme Seijan luona, ja saatiin ihan "todistuskin" menneestä kaudesta. Meidän todistuksessa luki seuraavaa:

"Lupaava nuori koira, jolla hieno motivaatio etsintätyöskentelyyn. Hallintaan ja tottikseen kannattaa panostaa, niin olette pian soveltuvuuskokeeseen valmiita! Ilmaisuharjoittelua kannattaa jatkaa kauden aikana , yhdistäminen etsintään vasta ensi kesänä koiran edistymisen mukaan. Petra on erittäinen motivoitunut ja tartuttaa hyvää mieltä treenikavereihin. Kiitos kaikista ihanista leipomuksista! Ohjaaja on myös edistynyt hyvin koiransa lukemisessa ja ohjaamisessa kauden aikana."

Ensi kauden tavoitteita ei siis tarvitsisi erikseen mainita, mutta tarkoitus on suorittaa soveltuvuuskoe. Ja jos mitään ihmeempiä takapakkeja ei tule, niin eihän sitä tiedä, jos talven aikana pieni koira kokee suuren suuren valaistumisen ja ensi kauden edistyminen on huimaa, niin ainahan sitä peruskoettakin voi yrittää..