Luonnetestiin

Jee! Sain Lumolle luonnetestipaikan syyskuun 26. päivä. Testin järjestetää Kaakon lappalaiskoirat, ja testipaikka on Haminan Metsäkylässä. Luonnetestiuomareina Bengt Söderholm ja Tarja Matsuoi.

Back uppina on edelleen Lappalaiskoirien Helsingin alaosaston järjestämän luonnetesti marraskuun lopulla Vantaalla. Koska nedin juoksuista ei tiedä, niin parin kuukauden heitolla, ja normaalilla hormonitoiminnalla juoksut eivät voi olla kummankin testin aikana. Vantaalla tuomareina on Bengt Söderholm ja Lea Haanpää.

Jäämme siis jännityksellä odottamaan Lumon pääkopan analysointia. Emännän toiveena ja haaveena on, että kaikki osa-alueet olisivat plussan puolella. "Erityistoiveina" olisi toimintakyvystä vähintään +1 kohtalainen, mielellään +2, hyvä, ja taistelutahdosta +2 kohtuullinen. hermorakenteesta +2 tasapainoinen, mutta +1 hieman rauhattomallakin pärjätään. Näillä selvittäisiin jo pitkälle niin arjessa kuin harrastuksissakin. Terävyyttä tuossa neidissä on jonkin verran, puolustushalusta en osaa sanoa, koska ei ole kokemusta. Tempperamenttiakin löytyy ja ei tuo mikään lapanenkaan tunnu olevan.. Palataan asiaan kun testissä on käyty!   

Kenraalisove

Hetkellisessä mielenhäiriössä ilmoitin meidät Pelastuskoiraliiton rauniosoveltuvuuskokeeseen kesäkuun alussa. Kuolen ehkä jännitykseen ennen sitä, ja jännityksessä sekä yliyrittämisessä toimin niin tyhmästi kuin vain urpo ja avuton koiranohjaaja voi toimia..

Tänään meillä oli rauniotreenit, jotka meidän osalta oli sovekokeen "kenraaliharjoitus". Kuulemma kenraaliharkat menee aina ihan pepulleen, ja ensi-ilta loistavasti, joten jälkimmäistä odotellessa. Lumo on odotusteni mukaan soveltuvuuskoevalmis, ohjaaja taas tosiaan joutaisi apukouluun, blaah. En muista koska viimeeksi olisin toiminut yhtä törpösti kuin tänään. 

Radalle tulimme hallitusti, ja kolmen minuutin paikallamakuun ajaksi pistin Lumon puuhun kiinni. Koiran kytkeminen paikallamakuun ajaksi on soveltuvuuskokeessa sallittua. Alueenamme oli ylä-, ala- ja keskikasan kopin puoleisesta päädystä noin kasojen keskivaiheille. Lumon odotellessa kerroin kouluttajallemme Virpille etsintäsuunnitelmani. Lähetin Lumon ensin yläkasalle, ja  tarkoitukseni oli kulkea koiran perässä, ja aina tuulen yläpuolella, jotta en itse häiritsisi koiran työskentelyä. 

Lähetys sujui hyvin, heti lähetyksen jälkeen ammuttiin. Lumo kyllä kuuli laukauksen, mutta jatkoi hienosti hommia. Eli neiti lähti työskentelemään Lumomaiseen tapaan reippaasti. Kävimme suunnitelman mukaan ensin yläkasan, josta siirryimme keskikasalle. Siirtyessämme Lumo pinkaisi kasojen välissä olevaan vihreään "sirkuskoppiin" ja _urpo_ ohjaaja kutsuu koiraansa... Maalimieheltä! Takaani kuului vaan "idiootti, kutsuit juuri koirasi pois maalimieheltä". Hemmetti, näinhän mä sen hännän pään, joka vienosti heilahteli ja sitten en enää nähnytkään. Lumo tuli pois kopista, jonka jälkeen lähetin saman tein takaisin maalimiehelle, oon siis niin NUIJA! Lisäksi unohdin nostaa oman käpäläni ylös, jolla ilmaisen testaajalle, että koirani on maalimiehellä. Koska maalimies oli kokeenomaisesti passiivinen, niin Lumolla alkoi vähän käpy palamaan, ja jotta sitä namppaa tulis ja pikaseen, niin nerokas pieni koiraeläin päätti hieman haukahdella maalimiehelle tämän toimintaa tehostaakseen. Kutsuin Lumoa kopista, joka ei ollutkaan enää niin helppo juttu, sillä nami tulee aina löydetyltä maalihenkilöltä. Sain kuitenkin palkattua neidin, ja jatkoimme etsintää keskikasalle. Lumo ohjautuui jälleen hienosti, eikä "rikkoontunut" ohjaajan erittäin epäloogisesta toiminnasta (huoh). 

Keskikasalla Lumo työsti, ja sitten hukkasinkin koirani. Iski pienoinen paniikki, pahin painajainen joka kokeessa voi käydä on se, että Lumo katoaa, ja joudun kutsumaan koiran mitä todennäköisemmin pois maalimieheltä. Jähmetyin hetkeksi paikalleni, ja olin inahtamassa Lumoa, kunnes bunkkerista alkoi kuulumaan pientä haukkua. Käpälä ei tainnut tälläkään kertaa singota oma-aloitteisesti pystyyn, mutta pienellä ohjestuksella sain yläraajani liikkumaan. Kutsuin Lumoa  pois maalimiehen luota, mutta Lumo päätti jälleen jatkaa maalimieheltä palkkansa vaatimista. Muutaman kutsun jälkene neiti luovutti ja sai mammalta namit. Maalimies kertoi saaneensa Lumolta pusut ja ilmeisen lähellä neiti oli haukkutoimintaansa toteuttanut... Jatkoimme vielä keskikasan käymättömän kulman, josta siirryimme alakasalle. 

Alkuun luulin Lumon reagoivan johonkin häiriöön, ja taas olin huutelemassa koiralleni. Olishan mun nyt pitänyt tajuta, että maalimies tuskin on sovekokeeseen sopimattomassa, ylöspäin aukenevassa umpipiilossa... Lumo oli kyllä ihan oikealla asialla, hakemassa alakasalla olevan maalimiehen hajun "reunoja". Koira oli siis suoraan tuulen alapuolella maalimieheltä katsottuna. Sitten neiti lähti keikkumaan maalimiehelle, hienosti sateen kasteleman elementin kapeaa reunaa pitkin... Välillä kyllä ohjaajaa hieman pelottaa tuollainen taiteilu. Lumo etsi tietä maalimeihelle, ja taas unohtui ohjaajan käpälän ylösnostaminen (murrrr). Viimeinen maalimies palkkasi koiran, tosin Lumo kerkesi haukahtamaan viimeisellekin kouluttajan antaessa palkkapurkin maalimiehelle. Huh. Hommaan meni kokonaisuudessaan suunnilleen viisi minuuttia käyettävävissä olevan 10 minuutin sijaan.

Kaikesta mahdollisesta töpeksimisestäni huolimatta pysyin etsintäsuunnitelmassa ja liikuin itse hyvin radalla. Hieno homma... Mitä tästä opimme? Yritä vähemmän ja keskity enemmän oleelliseen.  Älä yritä hallita hommaa liikaa, koska silloin katoaa viimeisetkin kontrollit. Jos koira "katoaa",  eikä sitä hetkeen näy, niin ohjaaja nostaa tassun pystyyn, koira mitä ilmeisemmin on maalimiehellä. Ennen radalle tuloa sanoinkin Lumolle, että nyt olis hirmu hyvä, jos vaikka vähän haukkuisit maalimiehille... Tais tosiaan ne kaksi aivosolua edes vähän kohdata, tai sitten Lumpo ihan oikeesti ymmärtää puhetta. Katsotaan. Ensi viikolla on vielä treenit, jossa itse palkkaan Lumon toisella maalimiehellä. Ensimmäinen ja kolmas puolestaan palkkaavat koiran normaalisti. Kokeessa sanon, ettei koirani ilmaise, sillä eihän Lumo ilmaise raunioilla. Toivottavasti kuitenkin ilmaisutreeni metsässä on tuottanut tietynlaisen varmuuden, että neiti ei ala muuten vain "huutelemaan". Tosin "huutelut" on kyllä  tähän asti ollut hyvin erotettavissa ilmaisuhaukusta.

Älläputken Lumo suoritti hienosti tänään neljä kertaa, samoin kanaparrun, joka on märälläkin säällä ihan piece of cake Lumolle. Nyt kun olen toiminut täysin epärationaalisesti, töppäillyt ihan olan takaa, niin josko sitä olis jo aika oppia virheistään? We will see...

Pieni ja pätevä, märkä lapinkoira treenin jälkeen

Kuva: Linda Paasimaa & Mika Leinonen

Neiti Negatiivinen

Vedetään siis takaisin eiliset "huonot uutiset" eläinlääkäriasemaltamme. Tänään tuli uusi soitto, että heillä on ollut siellä pientä sekaannusta, ja Lumon TGAA:n vastaus on tullut ja se on odotusten mukaan negatiivinen! Olivat siis odotelleet muitakin tuloksia (T4 ja TSH ) kilpirauhasen osalta saapuvaksi, mutta mitään ei tietenkään tullut, koska muuta ei otettu. Postin pitäisi toimittaa minulle kopio testistä. Näillä näppäimillä voidaan olettaa, että Lumo ei tule sairastumaan kilpirauhasen vajatoimintaan, sillä neidin verestä ei löytynyt merkkejä kohonneesta TGA-konsentraatiosta, joka puolestaan voi olla varhainen merkki lymfosyyttisestä tyreoidiitistä (kilpirauhastulehduksesta). 

Tyreoidiitin toteamiseksi verestä voidaan määrittää tyreoglobuliinivasta-aineiden (TGA) pitoisuus. Vasta-aineita löytyy noin puolelta hypotyreoosia sairastavista koirista. Positiivinen tulos viittaa tyreoidiittiin, mutta ei kuitenkaan tarkoita kilpirauhasen toimintahäiriötä. Oireettomalla koiralla positivista TGA-tulosta pidetään lähinnä merkkinä lisääntyneestä riskistä sairastua hypotyreoosiin. Oireeton tyreoidiitti voi kestää hyvinkin kauan ennen kuin se johtaa hypotyreoosiin. Tällä hetkellä on epäselvää, johtaako TGA-positiivisuus edes aina kliiniseen hypotyreoosiin. Rokotusten on huomattu aiheuttaneen väliaikaisesti vasta-aineiden tiitterin nousemista. 

Autovasta-aineet häviävät usein iän mukana, mistä johtuen luotettavin tulos saadaan tutkittaessa vasta-aineet nuorilta, 1,5-2 -vuotiailta koirilta. Myös terveillä koirilla esiintyy TG-vasta-aineita.

(Lähteet:Aisti ja Vetlab)

Tänään oli taas yksi viikon parhaita päiviä, eli rauniopäivä (unohtamatta tietenkään maanantain tottispäivää ja viikonlopun hakuiluita..) Mutta tänään oli kaikkinensa oikein parhautta mun ja Lumolaisen yhteistyössä! Paljon on vielä opittavaa, parannettavaa, hiottavaa, mutta kyllä meistä vielä hyvä koirakko tulee, kunhan jaksetaan treeniä ahkerasti!

Ennen treenejä otin Lumolle telineitä: metalliputken, josta kävi syömässä Väinö-kultsun Natural Menut, laatikon ylimmällä rimalla (n. reilun kahden metrin korkeudessa) kumpaankin suuntaan sekä tynnyrilankun. Lisäksi Lumo omatoimisesti otti joitain hyppyjuttuja.

Radalla mentiin ILMAN HIHNAA suhteellisen hyvässä hallinassa. Namitin, imutin mutta ihan se ja sama, koira kuitenkin toimi. Välillä yritti edistää, mutta pienellä muistutuksella palasi hienosti kohdilleen. Paikalla makuussa en mitenkään voinut luottaa siihen, että Lumo pysyy aloillaan kertoessani kouluttajallemme Virpille etsintäsuunnitelmaani, vaan "kyttäilin" Lumoa, minkä seurauksena nousikin sitten... Kävin palauttamassa neidin paikalleen ja vapautin melko pian, kun pysyi suht hienosti. Alueena meillä oli talot, käärmekasa sekä keski- ja alakasa, eli suhteellisen iso alue. Treenien aiheena ylhäältä tulevat hajut. Tuulta ei ollut nimeksikään. Lumolle ammuttiin heti lähetyksen jälkeen 9mm starttipistoolilla, eikä neiti reagoinut ampumiseen, jee! Aloitimme alueen läpi käymisen taloista, joista keskitalon yläkerrasta löytyikin yksi maalihenkilö. Lumo oli välillä edistää ja liikkui sangen rivakasti, mutta tuli kutsusta takaisin ja tarkisti pyytämäni paikan. Jatkoimme alakasalle, ja alakasan päädyssä Lumo sai keskikasan päädyssä olevasta maalihenkilöstä hajun ja nosti maalimiehen. Jatkoimme alakasan pajupuun päätyyn, josta leikkasimme yli takaisin keskikasalle. Sieltä ei löytynyt mitään. Lumo reagoi keskivaiheilla mielestäni johonkin, mutta ei tarpeeksi voimakkaasti. Mahdollisesti joihinkin keskikasalla häiriöinä olleisiin vaatteisiin. Jatkoimme takaisin taloille, ja talojen kautta käärmekasalle, josta olin ensimmäisellä kierroksella kutsunut koiran pois. Elin jotenkin siinä käsityksessä ettei kasa kuulunut alueeseen, mutta viimeinen maalihenkilö löytyi sieltä. Lumo sai hajun oikeastaan todella kaukaa, tarkensi hieman "hajun reunoja" alatalon päädyssä ja juoksi suunnilleen suoraan käärmekasalla olleelle maalihenkilölle. 

Kokonaisuudessaan meillä taisi olla hyvä suoritus. Kauan meillä ei nokka tohissut. Etsintäsuunnitelma muuttui kerran, ja tuolloinkin minulla oli heti Virpin asiaa kysyessä hänelle ilmeisen kelpo vastaus. Vähänhän mulla on tapana puhua ikäänkuin itselleni liikkuessani... Selitän siis ääneen mitä tapahtuu. Tänään taisin itse liikkuakin ihan ok, kun en muista kertaakaan kuulleeni takanani kulkevalta kouluttajalta "liiku"-käskyä. Lumo oli ihan ehdottoman etevä ja taitava tänään! Teki hienoa yhteistyötä kanssani, liikkui, kuten aina, erittäin hienosti ja ketterästi, ei reagoinut laukaukseen, ohjautui ja oli vaan niin mahdottoman pätevä, että! Käärmeksiäkään ei nähty, ja hyvä niin. Tästä on hyvä jatkaa, vai miten sitä sanotaan.

Ai joo, meidän eläinlääkäristä soitettiin tänään huonoja uutisia. Olen siis kohta pari viikkoa odotellut Lumon TGAA-testin tulosta, ja nyt pieneläinhoitaja soitti, että verinäyte on hukkunut postissa... Jep jep, hullua pidetään siis jännityksessä  vielä seuraavat kaksi viikkoa. Lauantaina mennään otattamaan uusi näyte. Ja todellakin sitä negatiivista odotetaan.

Hakua, peuran karvaa ja kavereita

Uusi viikko ja uudet kujeet, mutta päivitellääs nyt vielä tuo viime viikon loppupuoliskokin.

Perjantaina meillä oli iltapoikana Dante, joka viihtyi meidän seurana Petikon lenkin verran ja tovin  tässä meillä kotosallakin Lumo-neidin ilona. Danten isäntäväki oli elävissä kuvissa, ja Lumo pääsi suoraan Justun kainalosta naapurin Danoninon kylkeen kiehnäämään. Lauantaina vierailimme Mikon äidin luona Espoossa grillauksen merkeissä. Paikalla olivat tietenkin isäntäväen beaceron Rubi, Mikon siskon ja hänen miehensä kolme portugeesiä sekä aivan ihastuttava pienen pieni löwchen tyttö Tete, ikää vajaa neljä kuukautta. Lumo oli ensin vähän, että "onko tää aito" ja kokeili Teteä hellästi tassullaan. Hetken päästä tytöt tekivät vähän enemmän tuttavuutta, ja Tete oli ihan Lumon mieleen. Tyypit makoilivat terassilla hammasmiekkaillen ja nuljuttaen toisiaan. Välillä Tete kävi ottamassa pienet kauneusunet, jonka jälkeen homma jatkui. Lumolla on siis uusi, pieni ystävä.

 

Sunnuntaina hakuiltiin. Ilma oli suhteellisen lämmin, ja emäntä ei lauantai-illan riennoistaan täysin koulutuskelpoinen, lähinnä väsymyksen takia, eli otettiin koirankoulutusta ilmaisutreenin ja erilaisten maalimiehien merkeissä. Ajatuksena oli siis tehdä pieni etsintä, jossa usemapi toisto. Ensimmäinen maalimies oli löytänyt aivan fantastitisen paikan, ainakin Lumon mielestä. Neiti työsti hienosti, meni maalimiehen luokse, mutta alkoikin työstämään jotain ihan muuta... Kappas, maalimiehen vieressä oli peuran karvoja ja liekö pala nahkaakin... Lumo nappasi arteensa maasta, jolloin maalimies kutsui Lumoa, ja neiti tajusi, että jotain taisi jäädä kesken, jätti karvat ja kävi syömässä namit.. Seuraava maalimies oli seisova, jonka Lumo ilmaisi hienosti. Kolmas maalimies oli suhteellisen aukealla paikalla istumassa pressuun kääriytyneenä niin, että ylävartalo ja vähän jalkoja näkyi. Lumo työsti ja nähtyään maalimiehen näytti hieman säikähtäneeltä, haisteli  sijaistoimintona hetken maata, lähdin itse tukemaan koiraa hieman liikkumalla maalimiestä kohti, jolloin Lumo rohkeni mennä maalimiehelle, jota ensin vähän haistoi ja todettuaan vaarattomaksi alkoi ilmaisemaan. Koska ensimmäinen, helppo, kuusen alla istunut maalihenkilö meni peuran karvojen takia ihan plörinäksi, niin otimme vielä neljännen, helpon, istuvan maalimiehen. Lumo ilmaisi jälleen hyvin. Eli jatkamme edelleen ilmaisua ja erilaisia maalimiehiä, pressun kanssa eritoten. Jotta Lumolla on "oikeasti" omasta mielestään tekemistä, niin teemme treeniä pienen alueen etsintänä. 

Treenien jälkeen käytiin oman possen voimin puistossa hengailemassa, ja illan vähän viiletessä Peiqin ja Aidan kanssa Petikossa lenkillä.

Maanantaina oli jälleen suhteelisen lämmin ilma. Meillä oli perinteisesti taas tottistreenit, jotka meni vähän niin ja näin. Alkuun tehtiin noudon alkeita, eli meillä lähinnä kapulaan tarttumista ja siitä palkkaamista, ei Lumon lempparii... Neitihän ottaa melkein mitä vaan suuhunsa, mutta useinmiten vie mennessään sen sijaan, että toisi sen minulle... Lumo loisti paikallamakuussa (liekö syynä lämmin ilma?), seuraamisessa vetelehti ja jäi, henkilöryhmässä jäi myös, jättävät ihan ok, luoksetulossa oli myös aavistuksen laama. Eli ei mitenkään maailman onnistuneimmat treenit... No paremmalla vireellä, kummatkin, ensi kerralla sitten. Treenien jälkeen käytiin taas vetelehtimässä Petikon ympäri. Selkeästi tuo +20 astetta verottaa lappalaisia sen verran, ettei tarjolla ollut  juurikaan normaalia hepulointia ja riekkumista, vaan lähinnä kieli poskella läähättäviä ja mukana laahustavia rekkuja. No, ei pidä valittaa, ei tätä kuitenkaan ikuisuutta kestä (ja pessimisti ei pety).

 

Lumo ja Peiqi Pitkäkoskella

Viikkokatsausta

Lumpo-pumposella on ollut taas melkoisen puuhakas viikko, vaikka vasta torstaissa eletään.

Viikko aloitettiin perinteisesti maanantain tottistreeneillä. Tällä kertaa treenin teemana oli vapaavalintaiset liikkeet. Lumon kanssa otin seuraamista, pysähdyksiä, jättäviä liikkeitä, luoksetuloa paikallamakuusta ja lopuksi puhtaasti leikkiä. Ryhmässä otettiin taas perinteiset pujottelut. Lumo ei ihan alkutreenistä ollut mitenkään erityisen keskittynyt, mutta into parani kyllä melko pian. Treenien jälkeen käytiin taas nollaamassa Petikossa Nooran ja tyttöjen kanssa. Nooran kanssa otettiin tällä kertaa sellainen linja, että ohjaajat seurustelvat täysin ja rekut saavat puuhastella omiaan. Tyttöjä ei juuri kutsuttu jos jäivät jälkeen, vaan saivat pitää ihan itse huolen mukana pysymisestä. 

Tiistaina lenkkeiltiin Pitkäkoskella Nooran ja tyttöjen, sekä Ninnun ja Danten kanssa. Illalla kaverini Sofian Justus-poika  (Eidalun Indikatiivi), Lumon kanssa samanikäinen paimensukuispoika, tuli meille muutamaksi päiväksi kyläilemään, hoitokoiraksi. Lumon kanssa käytiin noutamassa Justus parkkipaikalta, ja Lumolla meni kuppi nurin ihan totaalisesti! Neidistä oli niin ihanaa saada "oma koira" ja Justun kanssa Lumsulaisesta on kovin lystiä. Tyypit puuhasteli heti illan suussa "kaikennäköstä" sisätiloissa. Lumo härkki Justusta, surisi, pärisi ja pörisi niin kovin Lumomaiseen tapaansa. Justus puolestaan otti uuden ympäristön sangen chillisti. Pienoista stressiläähätystä, mutta hyvin pientä. Lumon isäntä kelpasi rapsuttajaksi, ja Lumon emäntä sai hoitaa äipän virkaa, iltaruoka maittoi ja omapaikka löytyi olohuoneesta tietokonepöydän alta.

Keskiviikkona Lumpo ja Justu pääsivät aamulenkillä vähän riekkumaan, ja palvelusväen työpäivän ajan saivat viihdyttää toisiaan. Ulkoisista merkeistä päätellen päivä oli mennyt levon merkeissä. Hauskaa oli huomata kuinka samantyyppisiä koiria tiettyjen asioiden suhteen tämä kaksikko on. Kummallakaan ei mennyt maailmankirjat sekaisin kun emäntä tuli töistä kotiin, vaan Justu käyttäytyi hyvin Lumomaiseen tapaan rauhallisesti, ja kummatkin köllähtivät selälleen ottamaan vastaan rapsutuksia. Käytin pöljäkkeet Petikon lenkillä riekkumassa, ja Justus sai jäädä isännän seuraksi, kun me tytöt lähdettiin rauniotreeneihin.

Justus ja Lumo 

Ennen raunioitumista meillä oli jälleen Tuulin hallintatreenit. Meni ihan passelisti. Tehtiin pujottelua muiden koirakoiden ohi, ohittamisia, paikallamakuuta ja jättäviä liikkeitä. Radalle ei, tälläkään kertaa, menty täysin hallitusti, ja en aikatauluiltani kerennyt ennen treenejä ottamaan radalle menoa vapaana... Ensi kerralla sitten.  Raunioilla Lumolla oli vaihteeksi neljä maalimiestä. Olin pyytänyt hieman haastavampia piiloja mm. ritiläpiiloja tms. jotta Lumo joutuisi tekemään hieman enemmän työtä päästäkseen maalimiehelle. Ajatus oli, että piilot ovat siis avopiiloja, ja pressun/ritilän välissä on pienen lapinkoiran mentävä aukko. Alueena oli ala- ja keskitalo, alakasa ilman pajupuuta, kylmiö, clubitalo ja sen lähettyvillä oleva muutama isompi kuusi. Lumolle ammuttiin seuraamisen aikana radalle tullessa, sekä ensimmäisen ja toisen maalimiehen välissä. Ei reagoinut. Tein jonkunlaisen etsintäsuunnitelman, jossa taisin pysyäkin melko pätevästi. Lisäksi osasin liikkua, jee! Lumo kuunteli hienosti radalla ohjeita ja ohjautui sangen mainiosti ohjaajansa liikkeistä (se liike, se liike). Pari kertaa Lumo oli menossa "omaan suuntaansa" mutta sain hienosti kutsuttua takaisin ja pyydettyä Neiti Tarkkakirsun tarkistamaan jonkun väliin jääneen kohdan. Uudet, epämiellyttävät rengasröykkiö- ja tiilikasa-alustatkaan eivät tuottaneet "tunnolliselle pikku partiolaiselle" liiemmin haastetta vaan Lumo liikkui sangen ketterästi. Maalimiehien luoksekin neiti pääsi pienistä aivopähkinöistä huolimatta. Pienen pienistä raoista tai rapisevan pressun lomasta, hienoa! Kolmannen ja neljännen maalimiehen välissä neidin keskittymiskyky herpaantui hetkeksi jonkun epäilyttävän hajun vuoksi ja Lumo sinkoili alakasan metsänpuoleisesta päädystä pellolle pitäen "pienoista" vahtihaukkua... Sain äänijänteitäni käyttäen keskeytettyä ei-toivotun toiminnan, kutsuin Lumon luokse, rauhoitin ja lähetin samasta kohdasta uudelleen kasalle. Lumo jatkoi hommia todella hienosti pienen herpaantumisen jälkeenkin, ja neljäs maalimies löytyi. Ohjaaja, eli allekirjoittanut, teki hommia myös kovin tohkeissaan ja hommaan täysillä uppoutuen, että kysyin viimeisellä maalimiehellä kouluttaja-Seijalta "oliko tämä viimeinen?" Olihan se, neljä purkkia olin antanut, eli en siis osannut laskea neljään. Lumon ollessa melko vikkeläliikkeinen ja nopea, niin hukkasinkin koirani pariin otteeseen, ja sain ihan juostakin välillä, jotta pysyin kärryillä missä neiti menee. Meistä tulee vielä päteviä, kunhan saadaan hallinta radalle tullessa kuntoon, ja ajan kanssa ilmaisu hiottua. Ilmaisun suhteen yritän pitää pääni kylmänä, ja hiotaan se valmiiksi metsässä kun siellä on aloitettukin. Kuulemma Lumollakin pitäisi sen kahden aivosolun jossain vaiheessa kohdata, ja neidin tajuta, että raunioillakin voi haukkua! Sitä odotellessa siis:

 

Toistaiseksi jatketaan piiloja hiljalleen vaikeuttaen, maalimiesmotivaatiota parantaen (sitä kun ei koskaan voi olla liikaa) ja Lumon tarkennusta hioen. Ei ahnehdita, ei ahnehdita...

Treeneissä meni poikkeuksellisen pitkään. Nähtiin yläkasalla yksi luikero, kyykäärmeeksikin kutsuttu, paistattelija, joka pakeni raunioiden uumeniin... Yök. Eli täytynee tallata huolella ja kovempaa töminää pitäen.. Toinen kärmes-ällötys oli bongattu tiellä... Toivon hartaasti, että niitä ei bongata piilossa ollessa eikä koiran työskennellessä radalla. Kotiuduttiin Lumon kanssa vasta melkein puolilta öin, jonka jälkeen otettiin Justu matkaan ja tyypit pääsivät hillumaan keskiyöllä läheiseen koirapuistoon. Siellä esitettiinkin keppikatrillia ja muita lapinkoirien tähtinumeroita. Ruoka tässä koirahoitolassa tarjoiltiin vasta puolen yön jälkeen...

Tänä aamuna meninkin näytti sitten tältä:

 

Kyseessä on lapinkoirille tyypillinen aamupaini yhdistettynä hammasmiekkailuun

Helatorstain kunniaksi Mikko Kepolainen lähti minun ja rekkujen kanssa Petikkoon aamulenkille. Ihanainen Justus löysi sitten ihanan aromikkaan mättään kuusen juurelta ja päätti sitten etevänä eläimenä hieroa itseään siihen. Kappas, sen enempää hajuanalyysiä tekemättä kyseessä oli melko varmasti jonkun lenkkeilijän yliaktiiviseksi heittäytyneen suolen tuotos yhdistettynä huonoon pidätyskykyyn... Hemmetti, peittäis edes paskansa tai hommais pussit taskuun ja korjaisi pois! No, Jutus oli maailman onnellisin pieni lapinkoira paskavana kaulurissaan, Lumon kanssa leikkiessä ja näin meillä olikin sitten kaksi aromikasta koiraeläintä. Lumohan on erikoistunut ketun ulosteeseen ja kettujen haukkumiseen, onneksi. Sillä ketturepolaisen tuloste ei oikeastaan ole ulosteeksi edes niin kovin paha.. Petran koirahoitolassa oli siis tänään lenkkeilyjen lisäksi ohjelmassa koirien kokoturkkipesua, turkkien föönausta ja harjausta. sekä valjaiden pesua.. Poistin Justulta pari punkkiakin.  Lumo on säästynyt punkeilta Exspotin laiton jälkeen. Uskon noiden myrkkyjen olevan kuitenkin suhteessa pienempi riski koiran mittaisessa elämässä, kuin punkin pureman, josta äärimmäisen huonolla tuurilla voi saada sen borrelioosin, ja äärimmäisen huonolla tuurilla menettää koiransa hyvinkin nuorena.. Iltapäivästä lähdettiin vielä Ninnun ja Danten kanssa Pitkäkosken pelloille lenkille. Lumsu ja Justu pistivät taas parastaan rillutellen keskenään keppien kanssa ja ilman. Kotiin matkustikin sitten pari melko väsynyttä koiruutta. Tarjoilin ystävyksille ruoat, jonka jälkeen malttoivat hiljaa hiiskumatta, paikallaan maaten odottaa Justuksen emäntää hakemaan Justun kotiin. Ei sillä, ei Justulla olisi ollut meiltä mikään kiire kotiin, vaikka emäntä maailman ihanin ja tärkein ihminen onkin.

Viime viikonloppuna lapasesta lähtenyt lapanen oli jälleen kuvioissa...

Treeniä, riekkumista ja sosialisointia

Pieni pikakelaus menneeseen viikkoon.

Lumo ja Lumon aarre = lapanen

Maanantaina tottisteltiin tuttuun tapaan Ikean parkkiksella Tuulin opastuksella. Treenin aiheena oli pienimuotoisen BH-kaavion suorittaminen. Lumon kanssa emme tehneet kaaviota ihan kokonaisuudessaan, vaan alun pidemmän seuraamispätkän edes takaisin, sekä ns. älläkaavion kytkettynä, samoin ihmisryhmän, jonka jälkeen otin Lumolta hihnan pois, seurautin vielä ihmisryhmän ympäri ja siirryimme seuraamisen kautta jättäviin liikkeisiin ja loppuluoksetuloon. Treeni meni ihan ok. Imutuksella ja vartalonapuja käyttäen tosin, niistä on pikku hiljaa päästävä ainakin vähän vähemmälle. Jotain pieniä "maneereja" löytyy ohjaajalta, joihin ei itse tule kiinnitettyä minkäänlaista huomiota. Treenien jälkeen käytiin taas Petikon lenkki Nooran ja tyttöjen kanssa, mukaan lenkille liittyi myös Nooran kaveri Isko aussiteini Firen (7kk) kanssa. Lumo näki Firen toistamiseen, ja suhtautui ihan ok. Neiti veteli aika nautinnolliset hepulit heti alkulenkistä muun kolmikon juostessa ja haukkuessa perässä. Lenkin lopulla käveltiin "hävyttömästi" VPY:n koulutuskentän poikki, ja Lumo sai suorittaa A-esteen. Ei pk-puolen tosi jyrkkää vaan pk- ja agiliito A:n välistä oleva esteen. Ihan hienosti meni!

Keskiviikkona Lumo vietti kaksivuotis synttäreitään. "Bileet" pidettiin keskiviikolle tuttuuun tapaan raunotreeneissä, ratana tällä kertaa HePeKon rauniorata Itä-Helsingissä, Roihupellon teollisuusalueella. HePeKon radalla vierailimme kolmatta kertaa, eli meille ihan uudesta radasta ei ollut kyse. Lumolla oli jälleen kolme maalimiestä. Pyysin kouluttajaltamme Virpiltä hieman haastellisempaa etsintätyöskentelyä neidille, eli pientä aivopähkinää. Hallinta radalle tullessa on se meidän THE HAASTE. Lumo kun ei tiedä mitään niin siistiä kun etsintähommat. Raunioille se hinku on jostain syystä enemmän kuin metsään, hommia tehdään yhtä mieluusti toki kummassakin. Lähetys meni hyvin, etsintäsuunnitelman toteutus kärsi heti alkuun, kun ohjaajan pöljäke "unohtui" seisomaan paikalleen ja ihastelemaan koiransa työskentelyä... Lumo kun vielä ohjautuu vartalon liikkeen mukaan aika hienosti, niin itse sitten tyrin sen jäämällä seisomaan kuin tikku paskaan.. No, jatkoin koiran perässä, sillä Lumo meni jo omaan suuntaansa, ja sieltä löytyikin sitten maalimies. Selvitin sitten Virpille uuden suunnitelmani, jossa pysyimmekin hienosti. Eli palasimme "kiertoreittiä" takaisin alueelle, josta meidän piti aloittaa. Lumo teki hienosti hommia, pressupiilo ei aiheuttanut päänvaivaa ja ohjaajakin onnistui lopputreenin liikkumaan melko etevästi. Loppupalavarin aikana Mikko kävi Lumon kanssa kävelemässä ritiläportaat ylös alas, ja Lumpolainen selviytyi niinkin ikävästä alustasta hienosti! 

Torstaina lenkkeiltiin jälleen Nooran, tyttäjen sekä Iskon ja Firen kanssa, tällä kertaa Pitkökosken pelloilla. Fire vähän "ihailee" Lumoa, kun Lumo on vähän "haastava" (niin kuin naiset yleensä) ja lisäksi aussin makuun melko menevä gimma. Lumo yritti välillä vähän muiluttaa Firea, eli ihan selkeesti tykkäilee uudesta tuttavuudestaan. Perjantaina käytiin Käpälämäessä kennelyskärokotuksessa ja Lumolta otettiin TGAA-verinäyte, jonka tuloksista kuulen ensi viikon loppupuolella. Negatiivista tulosta odotellaan.

Lainaus Vetlabin laboratoriokäsikirjasta: Kohonnut TGA -konsentraatio voi olla varhainen merkki lymfosyyttisestä tyreoidiitista. Autovasta-aineet häviävät usein iän mukana, mistä johtuen luotettavin tulos saadaan tutkittaessa vasta-aineet nuorilta, 1,5-2 -vuotiailta koirilta. Myös terveillä koirilla esiintyy TG-vasta-aineita. Viitearvo negatiivinen.

Lumo oli Käpälämäessä tapojensa mukaan yhteistyökykyinen. Edes verinäytteenotto ei ollut kamalaa muuten kuin henkisesti nöyryyttävää. Eläinlääkärimme Tanja naureskelikin, että miten kummatkin mun tähän astisista koirista osaavatkin näyttää niin kovin loukkaantuneilta... Eläinlääkärissä on siis Lumosta kaikkiaan ihan kiva käydä. Painoa Pumpolaisella oli 17,3 kg, joista 300 grammaa saisi pudota... Tasaluvut ovat kivempia, eikö?

Lauantaina lenkkeiltiin aamusta Tuulin ja Osmon kanssa Petikossa, josta ajeltiin Oittaalla rauniotalkoisiin. Lumo ja Osmis hengailivat talkoiden ajan autoissaan. Iltapäivällä lähdettiin vielä Paulan ja porotyttöjen Keiran (Sagaberran Korpinlaulu) ja Ninjan (Pihlajamäen Ilman Impi)  kanssa lenkille Pitkäkoskelle. Keira ja Lumo ovat entuudestaan tuttuja, Ninja taas Paulan laumassa uusi tulokas. Ikää tällä erittäin ihastuttavalla poropennelillä olikin vajaa 13 viikkoa! Lumon todettua Ninjan vaarattomaksi, neiti jopa leikki pentusen kanssa. Emännälle iski taas pienoinen pentukuume, ehkä jopa porokoirakuume.

Sunnuntaina käytiin oman possen voimin Petikossa aamulenkillä, ja iltapäivästä taas hakuiltiin. Lumolle jatkettiin "yliheittoja". Tällä kertaa maalimiehiä oli neljä. Treenissä keskityttiin koiran pysäyttämiseen ja uudelleen lähettämiseen. Lumo etsi hienosti ja ilmaisi. Ohjaajakin hallitsi kätensä, vartalonsa ja liikkeensä ihan hienosti ja koiralle johdonmukaisesti. Jenniltä sain kotitehtäväksi kirjata ylös kymmenen plus miinus asiaa, jotka meidän, minun tai Lumon, on tarkoitus oppia tämän kauden aikana. Tässäpä siis nämä:

Lumo:

• Ilmaisun vahvistaminen, maalimiesmotivaatio
  
• Erilaiset ja eri asennoissa olevat maalihenkilöt, osittain tai kokonaan peitetyt maalihenkilöt
  
• Erilaiset piilot: maalimiehet kivien päällä, kuusien alla, puussa
  
• Etsintäajan pidentäminen
• Useamman maalihenkilön etsiminen, toistot
• Ohjattavuus: partiointi, luottamus ohjaajaan "menee minne pyydetään, vaikkei saisi hajua", yliheitot osana ohjattavuuttaa

Petra:

• Koiran lukutaito
  
• Alueen läpikäyminen ja etsintäsuunnitelma
  
• Suunnistuksen opetteleminen, kartan ja kompassin käyttö

Kuvasaldoa:

Osmo ja Lumo

Osmo ja Lumo nahistelee kepistä

Lumo ja Ninja

Lumo "tappaa" lapasta ja Ninja tahtoisi osallistua...

Lumo rrrrravistaa ja Ninja ei meinaa pysyä nahoissaan

Keira ja Lumo nahistelee lapasesta, ja hetki kuvan ottamisen jälkeen homma lähti "lapasesta". Lumolla loppui huumorintaju ja tuli riita, kina. Kirsussa pieni naarmu. Se mikä ei tapa vahvistaa tavataan sanoa, mutta näitä ei siis enempää kiitos.

"Anteeksi, mutta tuo minun lapanen on nostettu tuonne ylös, enkä yletä ottamaan sitä. Yritin kyllä, mutta en yllä."

(Emäntä siis eliminoi lapasen turvallisuussyistä voimalinjan jalustan rautoihin, pienen lapinkoiran ulottumattomiin... Yritystä kyllä löytyi.)

Maanantaina taas tottistellaan. Ensi tiistaina Lumo saakin poikaystävän kylään, nimittäin Sofian Justus (Eidalun Indikatiivi) tulee meille näillä näkymin tiistaista torstaihin hoitoon. Keskiviikkona rauniot ja sunnuntaina haku. Sanoisin melkein, että kohtuullisen puuhakasta!

Synttärityttö

Super paljon O N N E A tänään kaksi vuotta täyttävälle rakkaalle ja ihanaiselle Lumolle!

Toivottelee oma mammasi

Puuhimisia ja treenimisiä

Sitä ollaan taas yhtä vappua viisaampia. Lumokin pääsi vapun viettoon Tapiolaan ystäväpariskuntamme luokse. Lumolla ei ole hajuakaan siitä mikä se vappu on, mutta ihan se ja sama, kun sai helposti pari nakkiakin. Juhlimaan matkattiin bussilla, kotiin taasen taksilla. Viime vapusta viisastuneena osasimme jo taksia tilatessamme tarkentaa, että matkassa on myös koira.

Vappupäivänä meidän perheessä nukuttiin pitkään, lenkkeiltiin kolmen tunnin verran ja otettiin iisisti. Aamulenksu tehtiin kotinurkilla, ja päivälenkille mentiin Danten ja Ninnun kanssa Pitkäkosken pelloille. Käveltiin taas Haltialan kotieläintilalle asti, ja Lumo pääsi ihmettelemään lehmiä. Jokseenkin olivat neidin mielestä melko jänniä otuksia. Lumo makoili rennosti aitauksen edessä, ja kun lehmat uteliaina tulivat lähemmäksi ja tuijottelivat Lumolainen puksui, haukkui ja heilutti häntää. Lehmät siiryivät taaksepäin, ja Lumo meni takaisin aidan reunalle notkumaan...

"Oliks sulla mulle jotain?"

Sunnuntai aamuna tehtiin Petikon lenkki perheen parissa. Lumo vetäsi tapansa mukaan hepulit lenkin puolessa välissä jossa on hiekkamonttu ja pieni hiekkadyyni, jonka päällä neiti käy häröilemässä, repimässä juuria ja riekkumassa hulvattomasti. Iltapäivällä ajeltiin Siikajärvelle hakutreeneihin, ja meillä ajatuksena oli "hallittavuus" ja ohjautuvuus. Lumolle tehtiin ns. yliheittoja keskilinjan molemmin puolin. Ilmaisut olivat viimekertaista paremmat, ja Lumo ilmaisi taas vähän varmemmin. Haastetta toivat maalimiehet tuulen yläpuolella, eli lähetin Lumon niin, ettei neiti saanut maalimiehistä ilmavirran kuljettamaa hajua. Koska me emme ole pistoja juuri treenanneet, ja Lumolla on aina ollut hajumielikuva tai Lumo on saanut tuulen mukana hajun maalimiehestä, avitin neitiä kulkemalla myös itse maalimiehen suuntaan. Treeni meni kuitenkin kaikkiaan melko mallikkaasti! Mitä nyt emäntä sekoili käsiensä kanssa. Raunioilla tarvittais jeesusteippiä suun tukkeeksi, ja hakumetsässä vasemman käden voisi katkaista tai sitoa treenin ajaksi selän taakse... Aina ei ole helppoa, mutta enköhän mä ihan kehitys- ja koulutuskelpoinen koiraohjaaja silti ole. No tottiksissa tulee hyvää palautetta oikea-aikaisesta palkkauksesta.

Hepulivirne

Hiekkahepulit

Menneellä viikolla ollaan käyty perinteisellä maannatailenkillä tottistreenien jälkeen Petikossa Nooran ja tyttöjen kanssa. Pitkäkosken pelloilla lenksulla tiistai-iltana Sofian ja Justuksen (Eidalun Indikatiivi) sekä torstai-iltana Tiinan ja Kurun (Liehkun Korvenkaiku) kanssa. Nyt sitten taas kohti uutta viikkoa, uusia treenejä ja uusia lenkkejä!