25.6.2010

Treenii, treenii ja nyt alkoi L O M A

Pienoista päivitystä voisi taasen harrastaa.

Aloittakaamme treeneistä. Viikko sitten vierailimme Korson raunioradalla. Lumolle otin kaksi maalimiestä, jotka neiti työsti hyvin, ja ilmaisikin oikein pätevästi . Treeni oli kaikin puolin onnistunut. Radalle tultiin hallitusti, ja vaikka Lumo ajoittain "unohtikin" seurata, niin palasi hienosti pienestä muistutuksesta asemiinsa. Uusi ja erilainen rata on aina haasteellisempi ohjaajalle, ainakin meillä. Lumolle on se ja sama missä etsitään, ohjaaja on alkuun aina enemmän tai vähemmän hukassa.

Sunnuntaina hakuiltiin Siikajärvellä. Lumolle tehtiin motivointitreeni. Neiti sai katsella kun kaksi maalimiestä lähti viuhkan muodossa hilluen metsään, ja itse kuljin koiran kanssa keskilinjaa. Lumo sai katsella maalimiesten perään, ja kun maalimiehet "hävisivät", lähetin neidin sille maalimiehelle, jonne "enemmän" halusi. Lumoon saatiin treenillä aika kivasti vauhtia, ja ilmaisutkin olivat reippaat! Jälkimmäinen maalimies alkoi palkkauksen jälkeen leikittämään Lumoa, ja leikimmekin sitten kolmisteen takaisin keskilinjalle.

Maanantaina oli kevätkauden viimeinen tottistreeni, mölli BH-koe. Ei ollut sitten Lumon päivä ollenkaan. Paikallamakuussa oli turhan paljon häiriöitä: pari koiraa käveli tiellä ohitse ja kaiken kruunasi sammakko... Neiti siis nousi ylös ja haisteli maata, välillä piehtario nurmella... Seuraaminen kytkettynä oli kamalaa,  L haisteli maata ja oli ikään kuin "iltalenkillä", eikä osannut kertaakaan pysähtyessä tulla ohjaamatta perusasentoon (minkä siis yleensä osaa). Tempovaihteluissa sentään heräsi hieman. Henkilöryhmät meni kytkettynä ja kytkemättä ok. Vapaana seuraaminen olikin sitten jo ihan säädyllistä seuraamista. Jättävissä liikkeissä istu-käskyllä meni maahan, jäi tosin kyllä, mutta ei oikeaan asentoon. Maahan meno sen sijaan oli nopea ja melko hyvin mennyt liike. Luoksetulo oli vauhdikas. Eli ei parasta Lumoa, mutta melko kelpo homma kuitenkin. 

Keskiviikkona oli jälleen raunioitumista. Tällä kertaa otettiin kaksi koiraa samaan aikaan radalla, eli hallintatreeniä. Halusin Lumolle yhden tietyn piilon, alakasalla olevan muurin josta haju liikkuu piilon kummaltkin puolelta, sekä ylhäältä. Samoin keskikasalla oli yhdessä "hyvin haisevassa" piilossa omia vaatteitani häiriöinä, niin halusin kokeilla kuinka L reagoi kyseiseen häiriöön, ja maalimiehen johonkin siihen hollille. Mun ongelma on selkeästi se, että mä en saa tietää missä maalimiehet on, sillä ohjaan koiraa aivan liikaa. Aloitimme alueen läpikäynnin alakasalta. Lähetin Lumon hyvän matkan päästä muurilta, ja neiti saikin heti hajun. Työsti mallikkaasti, ja pyöri muurin päällä, kohdassa missä haju nousi ylös ja merkkasi sekä ilmaisi. Maalimies kehui, ja Lumoa täytyi hieman avittaa helpommin palkattavaan paikkaan. Keskikasalla Lumo merkkasi kaikki häiröt: maksalaatikon mustassa putkessa, Pedigreen avonaisen purkkiruoan ja pyöri ahkerasti temppelillä, missä oli ohjaajansa vaatteita. Ei ilmaissut, mutta merkkaamista ei voinut olla huomaamatta. Työsti hyvin temppelin vieressä olevan "aatami ja eeva"-piilon ja maalimies sai aikamoiset haukut. Keskikasaa jatkaessa merkkasi autonrenkaan alla olevan mustikkapiirakan... Kolmas maalimies oli kasan reunalla olevien kahden päälleikkäin traktorinrenkaan sisällä. Alkuun epäilin, että piilo olisi liian haastava etenkin kuin ilma oli tyyni, ja renkaat itsessään haiskahtaa melko voimakkasti kumille. Lumo haki hajun reunoja aina yläkasalta asti, kunnes keksi tarkentaa renkailta. Yritti hypätä renkaiden päälle, mutta onneksi ei onnistunut. Haukahti kerran ja jatkoi piilon ympäri pyörimistä välillä nousten sitä vasten. Toisesta haukahduksesta maalimies alkoi kehumaan ja palkkaamaan. 

Lumo hyytyi kesken viimeisen maalimiehen palkkauksen, lähti maalimieheltä ja tuli viereeni, lysähti istumaan silmät puoli ummessa läähättäen. Ohjaaja oli taas mokannut. Ohjeita antaessani ilma oli toki lämmin, mutta aurinko oli pilvessä. Radalle tullessamme aurinko alkoi paistamaan, ja Oittaan rata on kieltämättä ilta-auringossa ihan tukahduttavan kuuma, etenkin jos ei tuule. Pistin Lumon hihnaan ja vein autolle, joka oli varjossa, neiti piristyi ja virkosi jo matkalla. Juotin varmaan lähemmäs puoli litraa vettä nakellen nakinpaloja vesikippoon. Hieroin vettä Lumon etujalkoihin ja pistin koiran takaluukku auki konttiin. Miten typerää teettää koiralle suht pitkä treeni tuollaisessa lämmössä... Hienosti teki hommat, eikä väsymystä tai uupumusta näkynyt työskentelyssä, vasta viimeisen palkkauksen aikana. Eli ei se onnistunein otos sitten..

Koska olen ohjaajana innokas, motivoitunut ja asettanut meille koirakkona ihan haastavat tavoitteet, sekä treenannut lähes läpi koko talvenkin ilman sen pidempää breikkiä, niin me aloitimme nyt loman. Oikeastaan kouluttajamme Jenni oli parin muun kouluttajan kanssa päättäneet, että meidät laitetaan "pakkolomalle" jo ennen virallisen treenitauon alkua... Edellinen hakutreeni oli ihan onnistunut, ja ensi sunnnuntaina menen treeneihin, mutta en treenaa omaa koiraani. Raunioilla viime treeni ei ollut kovin nappisuoritus, joten en voi mitenkään vastustaa ratavaihtoa Hämeenlinnassa heinäkuun alussa.. Eli tuolloin olemme seuraavan kerran raunioilla, ja siellä tahdon Lumolle motivointitreeniä ja pelkkää onnistumista, ehkä yhden tai kaksi maalimiestä. Sen jälkeen raunioista tulee kolmen viikon tauko. Hakuiluista hieman pidempi, mutta todellista "ei minkään treenamista" tulee se kolmisen viikkoa. Katsotaan onko Lumo tauon jälkeen intopiukeena hommissa, sitä ainakin toivon.

Lomalla aikomus on puuhastella kaikenlaista mukavaa yhdessä tekemistä, menemistä ja olemista. Maanantaina mennään Jennin lauman kanssa uimaan Hyvinkäälle. Tarkoitus on lenkkeillä ja hengailla hyvässä seurassa, pitää lämpimillä säillä lähes lenkittömiä chillailupäiviä jossain hyvässä varjossa ulkosalla, käydä ehkä kaupungilla, terassilla, jäätelöllä, ehkä Pertunmaallakin mäkkeilemässä. Eläinlääkärissäkin käydään akupunktiossa ja fyssarillekin on aika varattuna. Eli mielen ja kehon hemmottelua, sekä vielä enemmän laatuaikaa luvassa Pumpasen tytölle (tosin jotkut ovat rohjenneet epäillä, että Lumo ei arvostaisi akupunktiota...)  

Ollaan me toki muutakin tehty kuin pelkästään treenattu. Viikko sitten tiistaina meille tuli melkein kahdeksi viikoksi hoitoon Mikon siskon Maaritin ja hänen miehensä vajaa puoli vuotias löwchen tyttö Tete. Lumolla ja Tetellä aka Tetsarilla, Tse Tse-kärpäsellä, Baboonilla on ollut sangen lystikästä meininkiä. Lumo ei ole syönyt Tse Tseä, vaan on oikein innokkaasti nauttinut joka hetkestä pienen ystävänsä kanssa nuljuten. Emäntäkin on päässyt taas pennun pissa-kakka siivoilujen makuun, ja matot ovat toki nekin rullalla paremmassa tallessa. Tse Tse on pieni ja höpsö, helposti oppiva ja mukavasti kontaktihakuinen pieni koiruus. Oppi muutamassa päivässä tarjoamaan istumista (kun ensimmäisenä iltana löysin itseni naksuttelemassa pienelle löwchenille koirapuistossa). Istuu ja odottaa tovin ruokaa/herkkua saadessaan, istuu kun laitetaan valjaat, istuu kun odottaa ulospääsyä. Tetsarilla on myös ehkä maailman iloisin ja nopein luoksetulo. Olen sitä isäntäväen pienistä toivomuksista huolimatta pitänyt vapaana, turvallisilla paikoilla tietenkin. Tet pyörii pääasiassa jaloissa tai hyvin lähistöllä, välillä intoutuu isompien perään, mutta tulee hienosti kutsusta luokse! Sanoisin melko eteväksi. Ihmisten ja pyöräilijöidenkin ohitukset ovat ajoittain onnistuneet. Teten oppivaisuuden takana piilee varmasti miellyttämisen haluisuus, mutta myös puhtaasti ahneus. On näet melkoisen perso herkkusuu tuo pikku-Tete. Että isäntäväelle vaan tiedoksi, että minä ainakin panostaisin tuon kakaran vapaana pidettävyyteen, sillä Tete on kyllä niin ihmisen koira ettei monikaan!

Tete on tutustunut tässä vajaan kahden viikon aikana Lumo luottokavereihin Peiqiin ja Aidaan, Danteen, Keiraan ja Ninjaan, Bonzo-staffiin, lapinkoirapoikiin Tuukkaan ja Toniin. Tavannut ohimennen alle vuotiaan rhodesian rigdeback Nanian sekä naku collie Bellan. Että sosiaalistettu on, ja hyvässä, turvallisessa seurassa. Tete on ulkoillut siis pääsääntöisesti vapaana, samoilla lenkeillä kuin Lumokin. Mitään megavauhtia ei ole pidetty yllä, välillä ollaan pidetty pikku breikki, juotettu koiria ja välilä Tete on päässyt sylikyytiin.

Ensi viikosta siis lomaillaan, emännälläkin sitä virallista lomaa on nyt pari viikkoa ja elokuussa toiset pari. Eli lomapäivitystä pukkaa kunhan joutaa. Loma on ihmisten ja koirien parasta aikaa, ainakin meillä.
 
Monsterit Oy:stä hyvää iltaa

Ihan ollaan melkosen söpösti

Kumpikohan heitti hyvän vitsin? 

13.6.2010

Raunioita ja hakua

Se on taas viikon treenit pulkassa. Tällä viikolla olikin maanantaina hienosti läpäisty sovekoe, josta postausta aikaisemmin. Keskiviikkona oli rauniotreenit, joiden teemana tällä kertaa monivalintatyyppiset hajuerottelutehtävät. 

Ensimmäinen treeni tehtiin alakasalla. Tallattiin kasa, jonka jälkeen yksi henkilö piiloutui kasan alle, ja muut hengailivat piilon ympärillä. Koiraa ei ohjeistettu etsimään tms. vaan koira tuotiin kasalle, ja päästettiin irti. Lumon kanssa otettiin hallittua radalle tuloa. Kuljettiin alakasan päähän, jossa vapautin koiran. Lumo meni ihmisten luokse, pyöri siinä muutaman sekunnin, kävi haukkumassa kouluttajamme Seijan jonka jälkeen bongasi piilossa olevan henkilön. Pyrki henkilön luokse, ja pääsikin sinne pienestä raosta. Jo oli bileet! Kouluttajamme Virpi kysyi, missä olemme harjoitelleet salaa... 

Toinen treeni oli keskikasalla. Ylöspäin aukeavan piilon ympärillä oleviin piiloihin laitettiin vaate- ja ruokahäiriöitä. Tällä kertaa koira lähetettiin etsimään. Eipä Lumolla tuossakaan hajuerittelyssä kovinkaan kauaa mennyt. Hienosti tarjosi yhden haukahduksenkin maalimiehelle, vaikka tarkoitus oli palkata suoraan. Lumo on eri etevä, ja käyttää nenäänsä mainiosti!

Muutama Linda Paasimaan kuvaama otos jälkimmäisestä treenistä:
"Joko saa mennä?"

Valmistaudutaan lähetykseen...

Etsimään lähdössä

Lumon nenä ei valehtele, hännästä sen näkee

Maalimies Tanja palkkaa

Loppubileet

Sunnuntaina hakultiin. Meidän ryhmästä suurin osa oli estynyt pääsemään paikalle, joten kävimme "kuokkimassa" toisen Espyn hakuryhmän treenejä. Tällä kertaa paikkana oli Kattilajärventie Nuuksiossa. Lumolle otettiin neljä maalimiestä partiointina. Alue oli suunnilleen peruskoealueen kokoinen, noin 1,5 ha. Lähetys meni hienosti, ja melkein heti Lumo nosti ensimmäisen maalimiehen. Ilmaisu oli vaisu ja vähän epävarma, mutta sehän on edelleen työn alla. Toinen maalimies oli alueen takalaidalla. Olen sataprosenttisen varma, että Lumolla oli kuusen alla kököttäneestä maalimiehestä haju, mutta joku muu haju alueen reunalla vei voiton. Aikaisempi alueella työskennellyt koira oli myös reagoinut ja paikallistanut kyseisen kohdan. Koska itse näin maalimiehen, lähdin kulkemaan kuusen ympäri. Lumo sai mielestäni toistamiseen maalimiehestä hajun, mutta palasi uudelleen tutkimaan alueen rajalla olevaa hajua.. Pohdin jo ääneen, että pitäisikö koira "lähettää" uudelleen, mutta jatkoin liikkumista, jolloin Lumo sai selkeästi hajun ja meni maalimiehelle. Ilmaisi ihan ok.

Jatkoimme alueen takarajalta kohti alueen toista laitaa. Lumo sai hajun ja eteni reippasti kallion notkelman alla olevalle maalimiehelle. Ilmaisu oli katkonaista. Maalimies sanoi koiran haukkuneen pari kertaa, ja odottaneen minua paikalle. Lumo haukkui toistamiseen pienen pätkän, ja odotti. Kolmannella haukahduksella maalimies palkkasi koiran. Jatkoimme laitaa pitkin alueen päätyyn, ja Lumo sai neljännestä maalimiehestä hajun. Maalimies oli Mikko-kepolainen, joka ilmaistiin reippaasti.

Treeni ei kaikkinensa mennyt ihan nappiin. Lumo oli ehkä vähän "vaisu" ja toisella maalimiehellä käyttäytyminen oli kummallista. Kouluttajamme Seija sanoi, että Lumo saisi irrota paremmin. Totta, hajun saadessa irtoaakin, mutta "hajutta" irtoamista pitää siis treenata. Samoin ilmaisun työstäminen jatkuu, jotta Lumolle saadaan ilmaisuun varmuutta ja ilmaisu hyväksi ja varmaksi. Maalimiesmotivaatiota täytyy sitäkin hioa. Nyt vaan tarttis hyviä vinkkejä kuinka saadaan Lumopolaiselle, joka tykkää kyllä etsiä, maalimiesmotivaatio huippuun??? Irtoamista voi treenata pistojen avulla, mitä vastaan en missään nimessä ole, mutta niiden hinkkaamiseen en lähde. Vielä. Tarkoitus olisi saada ensi hälytyskelpoinen hakukoira, ja sen jälkeen voin alkaa treenaamaan pistoja enemmältikin. Syksyllä haaveissa oleva peruskoe taitaa kyllä jäädä haaveeksi ainakin tänä syksynä, mikäli näitä muutamaa asiaa ei saada kuntoon. Ensi keväänä ehkä sitten, olishan se edelleen kiva saada koira peruskoetasoiseksi ennen mahdollisia pentuja.. Katsotaan. Ei pidä ahnehtia, eikä vaatia koiralta liikoja, tai vääriä asioita. Välillä kyllä tuntuu, että tuo työskentely on kiinni tähtien ja kuun asennoista. Viikko sitten hakutreenit meni hienosti, ja tällä viikolla ei niin hienosti.  Raunioilla Lumon työskentely on mielestäni varmempaa, ja tasaisempaa, vaikka siellä ei ilmaista. Toisaalta Lumolla on menossa toinen täysi kausi raunioilla. Hakua treenattiin viime kesänä alle kymmenen kertaa, ja talvella säännöllisemmin. Tosin lumitilanne rajoitti vähän haasteen lisäämistä treeneihin. Eli ns. suoritusvarmuus  haussa puuttuu. Mutta kai se saa vielä kaksi vuotiaalta puuttuakin? 

Kesäkuvia

Kesäkuun alussa vietimme viikoloppua Nooran ja tyttöjen kanssa Nooran mökillä Pertunmaalla. Kivaa oli:


Alkuun mun piti fiilistellä kaikkia pihamaalla olevia, kaluttuja ydinluita, olin ihan et "Jee luita!"

Jonka jälkeen mulle tuli kauhee tarve viedä niitä vähän  parempiin jemmoihin...

Välillä pistettiin Peikon kanssa vähän riekkuen! Tässä mä ihan hellästi kurmuutan Peikkoa poskivilloista... 

Mami anto mulle uuden, tosi kivan lelun! Käski huomauttaa, että tyhjä ja muovinen...

Ja mä niin kutsuin muita leikkii pullon riekutusta

Apin kaa meillä oli vetoleikkiä: kummalla on vahvemmat leuat... Apilla on ainakin parempi ote, mutta emmä viitti bostailla liiaksi, kun Api on vähän tiukkis ja huumorintajuton aina välillä, niin annan sen voittaa helpommalla... Säilyy meidän ystävyys näet.


Välillä piti herkutella. Ai, että mitä namppaa... Mmmmmm.... Meikä tytö ihan mehustelee... Aijai...

Tässä mä oon vähän niin kuin kokki kolmosena tai jotain, tähystelemässä kesäkeittiön päällä. Tuolloin ei kuitenkaan ollut tarjolla hitaasti haudutettua nuorta lapinkoiraa

7.6.2010

Soveltuvainen Lumo

Tänään se sitten oli. Raunioiden soveltuvuuskoe. Allekirjoittanut on elänyt tämän päivän pienoisessa jännityksen tunteessa, hyvä ettei perhosia lennellyt suusta... Vatsa ainakin heitti volttia koko päivän, ja syke kohoili ajoittain, niin että tuntui...

Jännitys ehkä hieman laukesi päästyämme Oittaan radalle. Meidän soveltuvuuskoe meni aikalailla "tulin, näin ja voitin"-meinigillä. Aikaa kului ruhtinaalliset KAKSI minuuttia kymmenestä... Mikään täyden kympin suoritus se ei todellakaan ollut, mutta sainpahan varmistusta monelle asialle, ja tiedänpähän, että koirani on soveltuvainen tällä saralla. Luoksepäästävyydessä ei nyt odotettavastikaan ollut ongelmia.  Seuraaminen ja ampumiset menivät ihan jees. Lumo kyllä kuuli laukaukset, mutta ei niihin sen enempää reagoinut. Paikallamakuun ajaksi jätin Lumon puuhun kiinni, sovessa kun sellainen mahdollisuus on, niin tulihan se toki hyödyntää. Lumo nousi kerran istumaan, mutta kävi uudelleen makaamaan. Paikallamakuussa asennonvaihto on periaatteessa ihan sallittua, kunhan koira odottaa rauhallisesti, eikä siis liiku omaa mittaansa enempää, eikä ääntele rauhattomasti. Pihaustakaan tuosta otuksesta ei kuulunut. Paikallamakuuaika on kolme minuuttia, joka on monelle pienelle ja innokkaalle koiralle melko pitkä aika. 

Koealueena oli ylätalo ja keskikasa. Vastoin normaalia treenikäytäntöäni päätin aloittaa keskikasasta, ja siirtyä sieltä ylätalolle. Olen näet joskus kuullut jonkun viisaamman sanoneen toimivansa aina kokeessa näin... Ja tulipa se tuossa viime viikon treeneissä taas todettua, että varmin tapa hukata koira heti lähetyksen jälkeen on lähettää se etsimään taloista.  Lähetin Lumon keskikasalle, ja neiti vaikutti alkuun aavistuksen vaisulta. Ensimmäinen maalimies löytyi melko heti, Lumo meni temppelipiiloon maalimiehen luokse, ja lähti pois... Olin nostanut jo käden kun näin koiran reaktiot, ja liikuin sitten itse maalimiehelle päin. Lumo meni uudelleen maalimiehelle, ja haukahti. Ei sitten toistamiseen maalimiehelle mentyään meinannut tulla pois, ja lopulta mamin namppakaan ei oikein innostanut. En sitten hirveemmin seurannut koiran reagointia kun lähetin uudelleen etsimään, ja Lumon suunta muuttui täysin. Ja melko heti neiti oli seuraavalla maalimiehellä tarkentamassa. Siellä sitten  haukuttiin ihan  hienosti. Jälkeenpäin mietinkin, että olisiko Lumolla ollut jo alkuun kummastakin maalimiehestä haju. Älläputki meni hyvin, tosin Lumo viihtyi putkessa tovin, sillä sinne oli mitä ilmeisemmin pudonnut namia... Typeränä annoin neidin liikkua vapaana, ja vähemmän hallitusti, älläputkelta kanaparrulle, ja siinä sitten oli pienoista rallauksen makua ilmassa... Kanaparrukin meni hienosti. Ainut miinus koko suorituksessa oli, että Lumosta homma kesti selkeesti liian vähän aikaa, ja neidillä olisi ollut intoa jatkaa hommia...

Yleisarvosanaksi saatiin 2, eli hyvä. Ohjaajan toiminnasta tuli 2, eli hyvä ja etsintäsuunnitelmasta 1, eli erinomainen. Koiralla on tottelevaisuutta, eikä koira osoita paukkuarkuutta tai melun ja savun arkuutta. Koiran ohjattavuudesta alueella tuli 3 eli tyydyttävä, esteistä selviytymisestä ja maalihenkilöiden ilmaisemisesta 2 eli hyvä. Yleensähän meillä on tuo hallittavuus kussut radalle tulossa ja radalla taas Lumo on ollut hienosti ohjattavissa, mutta tänään meni toisin. Myönnän täysin olleeni pienoisessa koepaniikissa, mutta räpylä nousi kyllä.

Testaaja kehui Lumon nenän käyttöä, ja sanoi, ettei koiralla ole ongelmia erilaisten alustojen suhteen. Testaaja totesi myös, että "sulla on helvetin hyvä koira, enkä halua, että sä pilaat sen". Eli jälleen kerran mantra, jota yhtäaikaa vihaan ja rakastan: älä ahnehdi - ahneella on paskainen loppu. Eli tiedänpä nyt varmasti mitä meillä on tässä treenien teemana tovin aikaa: maalimiesmotivaatio. Maalimiehestä täytyy tulla Lumolle maailman napa, paras tyyppi, kaveri jota ei jätetä! Etsintämotivaatiota tuolta koiralta kyllä löytyy, ja Lumo tasan tietää mitä on tekemässä niin raunioilla kuin maastossakin. Lumo rakastaa etsimistä. Mutta mitä tehdään pelastuskoiralla, joka etsisi vaikka maailman tappiin, mutta jättää poloiset eksyneet tai raunioihin virumaan jääneet ihmisparat löydettyään oman onnensa nojaan? No ei mitään. Eli nyt siis hissutellaan ilmaisun sun muun kanssa, ja keskitytään siihen maalimiesmotivaatioon hetsaamatta koiraa kuitenkaan liiaksi. Ja hiljalleen piiloja vaikeuttaen. Selkeästi helppo avopiilo oli Lumosta ehkä vähän boring, mutta haastavampi ylösaukeava huomattavasti jännempi. Eli sekä että piiloja, joissa on maalimaan parhaat jätkät ja mimmit hukassa!

Mutta mä olen niin tyytyväinen mun maailman parhaaseen koiraa!


4.6.2010

Lumpo The pätevä hakukoneen alku

Mitä sitä kunnon koiraharrastajat tekevät perjantai-iltana? No hakuilee tietenkin! Mitä sitä muutakaan. Treenailtiin Nuuksion suunnalla puolikkaalla treeniporukalla. Mistään ajallisesta tehotreenaamisesta ei tunnu missään ryhmässä olevan kyse, sillä kuuteen koiraan saimme kulumaan aikaa reilu kaksi tuntia... Mikäs siinä, ilma oli mukavan lämmin ja seura hyvää, hyttysiä lukuunottamatta.

Lumon treenien teemana oli pitää "super hauskaa". Otin tarkoituksella vain kaksi maalimiestä, maanantain koetta silmällä pitäen. Maalimiehet tuli tietenkin haukkua, jonka jälkeen oli melkoista herkkupalkkaa tarjolla. Teimme etsinnän partiointina ihan kohtuullisesn kokoisella alueella. Aikaa meni kuutisen minuuttia, ei paha. Paljon etsittiin pelkkää "tyhjää", ja emäntä taisi olla se, jolta meinasi usko loppua. Lumo puolestaan juoksenteli nenä auki, ja teki hienosti hommia. Liikkui pätevästi ja oli ihan kiitettävästi kuulolla. Ensimmäisellä maalimiehellä ilmaisu jäi hieman vajaaksi, mutta toisella äänijänteet aukesivat ihan mukavasti! Jennillä oli vielä kolmas purkki, jolle Lumo päästelikin sitten tosi hyvän sarjan. 
 
Ei muuta kuin ilmaisun vahvistamista, emännälle aivot parempaan moodiin ja pienoinen suunnistamisen totaalinen opetteleminen, niin sitten vaan peruskokeeseen! Tavoitteena on kyllä peruskokeen suorittaminen joko hausta tai raunioista ennen pentuja. Päätin silloin jossain vaiheessa, että ennen mahdollisia penneleitä olisi ihan kiva, että Lumo olisi peruskoetasoinen. Siitä on näet mammaloman jälkeen hyvä jatkaa harjoituksia, ja pikkuhiljaa aloitella sitten jälkikasvunkin "uraa". Mikäli emäntä oppii kartan ja kompassin käytön, niin hakuperus on todennäköisempi kuin raunio, tällä aikataululla siis.

Treenien jälkeen käytiin vielä Jennin ja Robinin lauman kanssa pienoinen metsäkäppäily. Koirat saivat olla vapaana ja nollata. Mitään koirien välisiä kiristelyitäkään ei ollut ilmassa. Kotiin tultuamme fiilistelin sitä, kuin ihana ja mulle täydellinen koira Lumo on Töitä on tehty paljon, ja paljon on tekemättä, mutta hiljalleen yhdessä tekeminen kantaa ihan oikeasti hedelmää. Lumo on maailman mahtavin pieni pöljäke kaikkine pienine puutteineenkin. I'm so in love

3.6.2010

Savua ennen tulta ja muuta puuhastelua...

Viikkopäivitystä...

Viime viikon lauantaina meidän ilona oli kaverini Paulan vajaa neljäkuinen porokoiranarttu Ninja (Pihlajamäen Ilmanimpi). Hain Ninjan meille hoitoon kotimatkalla. Lumon ensireaktio oli ennalta-arvattavissa, samoin pikku-Ninjan. Lumo oli, että mitä hel*****ä kun avasin meidän asunnon oven, ja Ninja pissi alleen. Lumo vähän pärisi Ninjalle, mutta hetken päästä jo leikittiin. Sokerina pohjalla oli ystäväni Jennin ja Katlan visiitti samaisena iltana meille lauantai-illan viettoon. Kävimme Pitkäkosken pelloilla lenkillä, jossa koirat saivat riekkua ja päästellä höyryjään. Lenkin jälkeen tarjoiltiin sapuskat, jonka jälkeen Lumo ja Kattis saivat Jennin tuomat täyteluut ja Ninja lammassnacksin. Emännät avasivat kuohuviinipullon, peräti toisenkin, ja söivät kaikkea missä oli vain lisättyä rasvaa ja sokeria...  

Koirien puuhasteluja katsellessamme tulimme pohtineeksi sitä, miten väärää informaatiota monet pentuoppaat antavat. Pennutko muka nukkuvat paljon? Ei meillä ainakaan, eikä Ninja tehnyt siihen poikkeusta. Riekkumista ja kiekkumista jatkui aina siitä alkuillan puoli kuudesta jonnekin puolille öin. Välillä kävimme pissattamassa koiria, ja jossain vaiheessa talo hiljeni hetkeksi. Viimeisen kerran rekkuset kävivät ulkona kahden maissa yöllä, ja taas lähdettiin uuteen nousuun, pentu siis. Kolmen pintaan mentiin nukkumaan, ja kuudelta minä ja kepo heräsimme Lumon ja Ninjan leikkiin.... Saimme armoa yhdeksään, jonka jälkeen päädyimme Mikon kanssa viemään kaikki kolme korttelipissille Jennin jäädessä nukkumaan. Aamupissin jälkeen olikin taas riekkumisen aika. Ninja sai aamusapuskan ja puoliaivolliset, vähemmän keskenkasvuiset piimää ja aamujuustot.. Kaksijalkaisten aamupalan jälkeen lähdettiin Jennin kanssa viemään tyypit Raappislenkille. Iltapäiväkahvit juotiin yhdeltä ja sitten ajeltiikin koko possen voimin Siikajärvelle hakutreeneihin. Robin oli ottanut Ninjalle häkin matkaan, ja Ninja pääsi, tai joutui, treenien ajaksi häkkiin Jennin ja Robinin autoon. 

Lumo oli hitusen sipissä, joka oli melko arvattavissa, kun puuhaa oli niinsanotusti piisannut. Ja nimensä veroinen Super-Hyperi kun on, niin Lumohan tunnetusti ottaa ilon irti vierailevista koirakavereista.. Hakutreeneissä Lumolle otettiin jälleen ilmaisharjoitus pienen partioinnin merkeissä. Alkuun Lumo haukkui Jennin, jonka jälkeen lähetin etsimään. Ensimmäisen maalimiehen lähistöllä oli mitä ilmeisemmin ketun pesä, pienoinen häiriö tuolle neidille. Lumo päätyi kuitenkin ilmaisemaan istuvan maalimiehen. Palkkasin Lumon itse ensimmäisellä maalimiehellä. Jatkoimme etsintää, ja toisella, seisovalla,  maalimiehellä Lumolla oli jotain ongelmia. Ehkä emännän paikalleen jähmettyminen? Maalimiehenä ollut Robin sanoi Lumon näyttäneen siltä kuin olisi resetoinut itsensä... Robin meni kyykkyyn, ja lähetin Lumon uudelleen ja ilmaisu onnistui. Kolmas maalimies oli seisova, ja Lumo ilmaisi hienosti! Haukkui ihan hienoa sarjaa. Liian lyhyet yöunet ovat siis selkeästi huono homma... Toisaalta, täytyyhän sitä koiran kestävyyttäkin kehittää, mutta ehkä päätön riekkuminen ja härväily on eri asia kuin työn tekeminen...

Maanantain tottistreenit peruttiin, joten meillä pidettiin sitten ihan vapaapäivä. Käytiin yhteislenkillä Peiqin, Aidan ja staffipoika Bonzon kanssa Petikossa. Tiistaina lenkkeiltiin toistamiseen Peikon ja Apilaisen kanssa Petikossa. 

Lumo telinekentällä. Kuva Linda Paasimaa

Keskiviikkona sitten raunioiduttiin. Alkuun oli lyhyet hallintatreenit: luoksepäästävyyttä, seuraamispätkiä, jättäviä liikkeitä ja luoksetulo. Hallinnan jälkeen kävimme vielä pyörähtämässä telinekentällä. Lumo oli hyvässä vireessä, ja telineillä neidistä on aina melko hauskaa, no tietty kun on actionia! 

Reeneissä Lumolle upotettiin neljä maalimiestä, joista osalla oli palkkapurkki, osalla ei. Tultimme melko hallitusti hihnassa radalle, ja jätin neidin kytkemättä pieneen paikallamakuuseen, jossa pysyi kunnes  vapautettiin. Alueenamme oli talot ja alakasa. Päätin, että aloitamme taloista. Heti lähetyksen jälkeen onnistuinkin sitten hukkaamaan koirani. Liikuin ja olin vähällä alkaa huutelemaan Lumoa, kun kouluttaja Virpi kehoitti vaan liikkumaan. Pienoisen rengas- ja tiiliröykkiön yli päästyäni näinkin Lumon pyörivän ylätalon päädyssä, maalimiehellä. Meinasi melkein unohtua tassun nosto, jotenkin taas jäädyin aavistuksen tilanteessa. Sanoinkin jälkeenpäin, että olisin voinut nostaa käden samantein kun näin koirani pyörivän ikään kuin maalimiehen päällä. Ensimmäisellä maalimiehellä oli purkki. Homma jatkui. Lähetin lumon tsekkaamaan keskitalon yläkerran, jossa neiti kävi. Ajatuksena oli jatkaa taloja, kunnes Lumo sai alatalon päätyyn hajun alakasalta. Olin taas yrittämässä hallita tilannetta, mutta järjen ääni takanani kehoitti antamaan himodiktatuurilleni periksi. Muutin siis etsintäsuunnitelmaa. Lumo nappasi alakasan talojen puoleisesta päädystä maalimiehen ylöspäin aukeavasta piilosta. Toisella maalimiehellä ei ollut purkkia, sen sijaan maalimies alkoi kehumaan Lumoa. Lumo tympääntyi kehuihin ja päätti haukahtaa. Samaan aikaan olin itse kehumassa ja palkkaamassa neitiä. Jatkoimme etsintää alakasalta, ja Lumo saikin melkein heti uuden hajun. Neiti työsti hienosti maalimiehen kasan päällä olevasta isosta lehtiroskiksesta, ja meni taitavasti liukkaasta alustasta huolimatta maalimiehen luokse, ja haukkui. Maalimiehellä oli palkka, ja Lumo malttoi herkutella. Jatkoimme kasaa eteenpäin, ja melko heti Lumo sai taas uuden hajun. Annoin koiran mennä, ja juoksin itse kasan päädyssä olevalle pajupuulle. Matkalla pajupuun päätyyn, sieltä alkoi kuulumaan melko taitavan pienen koiran ilmaisuhaukkua, ja maalimies sai kehoituksen palkata koiran. Treenin loppuun otettiin vielä älläputki ja kanaparru. Vähänkö mulla on etevä koira!  

Virpi kehui Lumon työstäneen hienosti ja melko nopeasti hajut. Mielestäni koira toimi hyvin, ja ohjautui mainiosti. Ohjaajan täytyy nyt iskostaa kaaliin se käden nostaminen ensi maanantaita ajatellen, ja pysyä rauhallisena. Helpommin sanottu kuin tehty... Mutta yritetään. Vain ja ainoastaan minä itse voin sössiä soveltuvuuskokeen, eli NYT jos koskaan luotan koiraani. Uskoisin, että Lumo haukkuu, kun maalimies pysyy passiivisena... Tai toivon... 

Nyt vaan sitten kaikki peukut ja tassut pystyyn meille ensi maanantain soveltuvuuskokeeseen! Huomenna hakuillaan ja lauantaina ajellaan Nooran mökille Pertunmaalle. Tiedossa on lihaisten luiden syöntiä ja piilottelua pihalla hengaillen, pakkasessa olleen jauhelihan imeskelyä putkiluun sisältä tai kongista... Kaikkea koiramaisen kivaa ja rentouttavaa siis!

Lumo A-esteellä. Kuva Linda Paasimaa

Hommiin menossa. Kuva Linda Paasimaa

The most beautiful and mesmerizing Finnish Lapphund in the world
Kuva Linda Paasimaa