Uimamaisteri Lumo-Pumpo-Zumbanen ja muita kesähelmiä

No oho, jopa on kulunut tovi viime päivityksestä... Lomat on lusittu, mutta onneksi toisen pätkän alkuun on enää pari viikkoa odotusta.  Emännän palattua töihin Lumponen on "jatkanut lomaansa" ja rentoutuu työpäivien ajan onnellisesti kotona. Treenitaukoa tulee yhteensä nelisen viikkoa, eli ensi viikolla taas startataan raunioilla. Hakuilut alkanee vasta elokuun alussa, ja ohjattu tottis syksymmällä. Viimeisen neljän viikon aikana ei olla niin sanotusti pistetty Pumpasen kanssa tikkua ristiin. Ollaan vaan hulmuteltu varjoisissa metsissä, nähty kavereita, uitu ja emäntä hiki valuen ja Lumo läähättäen "nautittu" kesästä. Onneksi NYT ilmojen puolesta jo vähän helpottaa, vai ollaankohan me vaan totuttu vihdoin?

Pienen, onnellisen lapinkoiran "nyrjähdys" (nämä on niitä: kaikki kunnossa, olen onnellinen-juttuja)

Lumon neljän kerran akupunktiosarjakin on keretty käymään loppuun. Toisen ja kolmannen käynnin välissä käytiin taas eläinfysioterapeutti Anu Rautakallion luona Aistissa. Liekö loma, lämpö ja akupunktio tehnyt tehtävänsä, sillä neiti Luu Luu ei ollut mistään jumissa tällä kertaa... Viimeisellä akupunktiokerralla, tämän viikon maanantaina, otettiin Lumolta uudet veri- ja virtsanäytteet. Veriarvot olivat kohdillaan, mikä on loistavaa, mutta virtsan pH oli edelleen emäksisen puolella (laskenut 8,5:stä 8) ja virtsassa oli jonkin verran verta. Kiteitä, saostumaa tai mitään muuta virtsakiviin viittaavaa ei näytteessä kuitenkaan ollut. Viljelykin tehtiin parin vuorokauden ajalta, eikä virtsassa ilmennyt mitään tulehdusta aiheuttavaa bakteerimuutosta. Mystistä. Joko siis neiti on aloittamassa juoksunsa tai limakalvot tms. ovat ärtyneet, ja tihkuttavat verta virtsaan tai... Ei sovi niinkuin lainkaan tämmöinen tietämättömyys tälläiselle hysteeriselle emännälle! Pääasia kait on se, että Lumolla riittää virtaa, ruoka maistuu ja muutenkin vaikuttaa hysteerikokin silmään varsin terveeltä koiralta. Tosin nestettä saisi emännän makuun mennä vähän reipapammin... Oma ajatukseni oli nyt muuttaa ruokinnassa kasvisten osuutta vähemmälle ja korvata osa puuroilla tms. Josko sillä nyt olisi merkitystä tuon pH:n suhteen...

Täysin "mitään uutta opettelematta" me emme tietenkään ole voineet olla. Lumo on näet tämän kesän, näiden jo hieman tuskallisten helteiden, aikana rohkaistunut uimaan luonnonvesissä. Eikä suinkaan rannasta, rannassahan vain kahlataan, vaan suoraan pieneltä kaillion suistolta. Emännän silmään tuo kalliolta uimaan meneminen muistuttaa erehdyttävästi Hyvinkään koirauimalan rampilta lähtöä (tosin ilman emännän avustusta)... No, ehkä se on tuttua ja turvallista. Lumolainen hakee mielellään leluja, keppejä tms. vedestä ja lisäksi uiskentelee mielellään myös ihmisten kanssa. Mikään kuntouimari neiti ei ainakaan vielä ole, mutta ehkä  sitten ensi kesänä..

Säiden "salliessa" ollaan lenkkeilty pidemmältikin. No, meidän lyhyt aamulenkki helteisenä päivänä on se puoli tuntia.. Päivä- ja iltalenkit ovat vaihtelevasti olleet yhdistettyjä reissuja Vihdintien varrella sijaitsevalle lammelle, jonne edestakaista kävelyä tulee suunnilleen viisi kilometriä ja uimiset päälle. Pitkäkosken metsissäkin käytiin  illalla, lämpötilan laskiessa +24 asteeseen.. Ihan varma en ole kumpaa nämä helteet ja niiden aiheuttama lenkkeilyn-mahdottomuus häritsee, koiraa vai emäntää... 

Koska koskaan ei voi säätää liikaa, niin olen nyt aktivoitunut noiden luonnetestien suhteen ihan huolella. Kokeilin onneamme, josko saisin Lumon belgianpaimenkoirayhdistyksen järjestämään luonnetestiin 14.-15.8. Asiasta kuulen luultavimmin ensi viikolla. Testi järjestetään Helsingissä, ja tuomareina ovat Bengt Söderholm ja Lea Haanpää. Miellyttävä tuomarikaksikko, joilla on paljon kokemusta lappalaiskoirien testaamisesta. Jännityksellä siis odotetaan... Silmätarkkiakin kaavailen Lumoselle elokuussa lomani aikana. Tarkoitus olisi käydä Apexissa Sari Jalomäen peilattavana.

Muutamia kesäisiä fiilistelykuvia:

Uimanäyte àla Lumpo ja kelluva patukka

Uimamaisteri hakee palloa

Rrrrrravistus

Hullutus

Lisää hullutusta

"Kalju" ja märkä lapinkoira kera patukkansa 

Viilentävän uinnin jälkeen märällä turkilla on vaan NIIN kiva köllötellä viilentevässä hiekkakuopassa

 

Paimensukuisen lapinkoiran monimuotoisuutta kesällä 2010: vasemmalla karvaton ja oikealla karvallinen malli

"Chillataan Apin kanssa..."

(Tytöt makoilee melko tyytyväisinä "viilennysmanttelit" niskassa olohuoneen pöydän alla. Ai kuin niin meillä pitäisi imuroida?)

Akupunktiota toistamiseen

Lumolainen se on nautiskellu lomalla treenaamattomuudesta, hyvästä kaveriseurasta, riekkumisesta ja erinäisistä hyvinvointiin liittyvistä asioista. Viime viikolla oli ensimmäinen akupunktiokerta, tänään toinen. Lumo on vaan niin maailman ihanaisin piskiliina, kun antaa käsitellä itseään moitteetta. Noh, ainahan se ei ole ollut niin, mutta jotain on siis tehty oikein.

Vähän neiti luimisteli eläinlääkärin toimenpidepöydällä, kun akuneuloja pistettiin taas selkärangan lihaksistoon molemmin puolin. Lattialle päästyään ei juurikaan yrittänyt omatoimisesti eliminoida neuloja, vaan tyytyi makoilemaan. Eläinlääkäri kävi useampaan otteeseen stimuloimassa neuloja. Lumo nosti hieman päätään, vilkaisi ja painoi päänsä taas tassujen väliin lattiaa vasten. Selkeesti neiti nautti ja rentoutui akupunktion aikana. Torstaina meillä on sitten aika taas eläinfysioterapeutti Anu Rautakalliolle Aistiin. Odotan Anun kommentointia rinta- ja lannerangan lihaksiston tilasta.

Vielä on jäljellä kaksi akupunktioaikaa. Viimeisellä kerralla otetaan taas verinäytteet,ja toivonmukaan saamme viitearvoihin mahtuvat tulokset kaikilta osin.

Lomailua

Kahdesta lomaviikosta ensimmäinen takana. Pikku Tete kotiutui hoidosta juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina, ja maanantaina aloitettiin sitten lomailu. 

Kuten nyt lomaan kuuluu, niin heti ensimmäisenä päivänä oli tiedossa uintireissu Hyvinkäälle. Pumpasen kanssa startattiin puoli yhdeksän aikaan aamulla Vr:n voimin kohti Keravaa, tai oikeammin Saviota. Saviolla meitä vastassa oli Jenni laumoineen, ja käytiin tekemässä pienoinen metsälenkki. Lenkin jälkeen ajeltiin Hyvinkäälle lapinkoira, porokoira ja silkkivinttikoira Kengurun kyydissä. Lumosta oli jälleen ihan huisia mennä koirauimalaan, vaikka se uiminen ei nyt niin huisia ehkä olekaan. Hassu koira. Uiminen näytti tällä kertaa innostavan hitusen enemmän kuin viime kerralla, ja Lumpo rallaili aina vedestä noustuaan lelu suussa ympäri altaan reunuksia. Neiti polskutteli alkuun taas liivit päällä, ja lopussa ilman. Uidahan tuo osaa, siitä ei ole kysymys, mutta se kastuminen, se vasta on ikävää.. Mutta yllätyksekseni altaaseen mentiin "vähemmillä" avuilla, ja välillä onnistui pyytämään "hae"-käskyllä neidin ottamaan jonkun altaassa jo olevan lelun, ja tuomaan kuivalle maalle.

Uinnin jälkeen ajeltiin Keravan keskustaan Ravintola Kanan terassille lounaalle. Lapinkoira, porokoira ja silkkivinttikoira olivat oikein oivia terassikoiria. Vinttikoira otti aurinkoa viltin päällä suomalaisrotujen nauttiessa hieman varjoisemmista tarkkailupaikoista. Lounaalta suunnattiin Jennille. Uivat koiraeläimet jäivät kotiin, ja vahvistukseksi tuli kaksi pörröä. Joten jatkettiin matkaa kohti Helsingin keskustaa kolmen pörrön voimin. Päädyimme hakemaan yhdet virvokkeet kaupasta, koirille tietenkin possunkorvat, ja suuntasimme Töölönlahdelle. Siellä sitten pari tuntia istuttuamme palattiin takaisin Rautatieasemalle, ja päädyimme vielä yhdelle terassille nauttimaan toiset virvokkeet kera pörrövahvistuksen. Erittäin kelvollista terassiseuraa tuo lapinkoirakolmikko. Makailivat varjossa hyvin tyynen tyytyväisinä, ja Lumolla alkoi silmäkin hieman luppasemaan. Kotona oltiin ilta kahdeksan maissa. Se oli ruoan paikka reippaalle Lumolle, jonka jälkeen uni maistui aamuun asti. Melkoinen loman aloitus siis.

Kesä-Lumo

Tiistaiaamuna suunnattiin Eläinlääkärisema Käpälämäkeen akupunktioon. Pyysin samalla luottoeläinlääkäriämme Tanja Hakkaraista tsekkaamaan Lumon veriarvot. Liittyen siis niihin kahteen pieneen "hyytymiseen" edellisellä viikolla (hyysterrinen kun olen). Verinäytteiden ollessa aseman omassa laboratoriossa analysoitavana, Lumolle pistettiin akuneulat selkään. Akupunktion ideana oli siis ihan oma kiinnostukseni kokeilla, olisiko akusta apua lihasjäykkyyteen. Lumo ei ollut moksiskaan, kun neuloja laitettiin lihaksiin selkärangan molemmin puolin. Seisoi tyynen rauhallisena paikallaa.n Nostin Lumon lattialle, jolloin neiti oli sitä mieltä, että nyt hänen selässään on kyllä jotain ihme roskia... Yritti siis ihan omatoimisesti ottaa nauloja irti, siinä kuitenkaan onnistumatta. Parikymmentä minuuttia neulat olivat paikallaan, alkuun syötin Lumolle hieman nameja, jonka jälkeen neiti totesi, että kun kerran ei saa neuloja itse poistaa, niin parempi ottaa lepoa. Eli saavutettiin hoidossa toivottava rentoutuminen.

 

Veriarvoissa sen sijaan ei saavutettu ihan toivottua, priimaa tulosta. Kaikki muut arvot olivat kohdillaan, mutta kummatkin munuaisarvot olivat hieman kohollaan. Siis hieman, mutta tälle hysteeriselle emännälle se hiemankin on jo ihan liikaa... BUN, joka käsittääkseni mittaa seerumin ureapitoisuutta oli 9,6 (viitearvot 2,5 - 8,9 mmol/l) ja CRE, seerumin kreatiini, 127 (viitearvot 27 - 124 umol/l). Eli hyvin marginaalisista heitoista yläkanttiin on kyse. Päädyimme ottamaan vielä pissanäytteen, joka paljasti hieman koholla olevan virtsan pH arvon. Viitteitä tulehduksesta tai struviittikivistä ei ollut.  Munuaiset toimivat normaalisti. Hoidoksi tuohon virtsan pH:n laskuun saimme C-vitamiinin lisäyksen ruokaan, ja munuais- ja virtsanäytekontrolli kolmen neljän viikon kuluttua. Miksi munuaisarvot voivat olla koholla terveelläkin koiralla selittyy esim. pienestä kuivumisesta, rankasta liikunnasta. Luonnollisesti kuivuminen väkevöittää virtsaa jne. No, olenpa tässä jatkanut  hysteeristä observointiani, lisännyt Lumon ruoka-annoksiin reilusti vettä, kantanut lyhyimmilläkin lenkeillä vesipulloa mukana yms. Sekä friikkaillut kaikkea mahdollista ja lähes mahdotonta erinäisten sairauksien välillä. Mitä tuohon seerumin kreatiiniarvoon tulee, niin jostain olen lukenut, että lihapohjainen ruokinta saattaa nostaa seerumin kreatiiniarvoja. Se ei ole ongelma, vaan lihan syöttämisen seuraus. Tämä olettamus pätisi ainakin meidän ruokintaan. Toivon siis, että kyseessä on kuivumisesta tai rasituksesta johtuva arvojen pieni nousu. *rukoilee kädet ristissä*

Lumo ja kesäpoika, surffitukka Fire

Eläinlääkrireissusta päädyttiin Nooran ja tyttöjen luokse aamupalalle. Jossain vaiheessa päivää saimme Nooran kanssa ihan extempore kuningasajatuksen, ja illalla ajelimme Nooran mökille Pertunmaalle. Lumo oli ollut koko päivän suhteellisen väsähtänyt akupunktion jälkeen, mutta illan viiletessä Lumolainen intoutui leikkimään ja painimaan Nooralla hoidossa olevan aussipoika Firen kanssa. Nuoriso lymysi Pertunmaan pusikot, ja illan pimetessä ottivat kunnon leikkipainimatseja painitantereella. Keskiviikkopäivä vietettiin Pertussa. Emännät nauttivat auringosta ruokkien samalla paikalliset hyttyset, mäkärät ja paarmat... Koirasväki loikoili varjossa, ja välillä intoui hetkeksi puuhastelemaan jotain keskenään.

Miten niin pienet lapinkoirat eivät saisi olla pöydällä?

Kolmikko

Lumo ja Fire

Torstaina oli sitten "osittainen lepopäivä". Aamusta käytiin pikkulenkki, jonka jälkeen emäntä lähti täydentämään pakastinta Murren Murkinaan. Iltapäivästä mentiin Nooran ja nelikon kanssa läheiseen puistoon hengailemaan, jonka jälkeen käytiin hiljakseen kävelemässä Petikon pikkasta vajaa viiden kilometrin lenkki. 

Hymyilevät koirat

Perjantaina lenkkeiltiin taas aamun "viileydessä" tunti. Törmättiin Nikke-lapinkoiraan, jonka kanssa leikittiin. Iltapäivästä käytiin oman lauman voimin Vetokannaksella kahlaamassa, jonka jälkeen käpöteltiin pienesti Petikon takana. Iltasella käytiin Petikon lenkki Sofian ja Justuksen kanssa, ja Justus (Eidalun Indikatiivi) jäi siitä meidän iloksi maanantai-iltaan asti hoitoon. Lauantaina oli taas törkeän lämmin. Lenkit oli pidettävä lyhyinä, eli meillä se käsittää silti pari puolen tunnin metsäilyä ja pari tuntia "ihmispuistossa" vapaana hengailua, eli mahdollisuus riekkumiseen jaksamisen mukaan tarjottiin. Sunnuntaiaamuna käytiin hiljakseen metsäpolkuja kulkemassa tunnin verran, ja iltapäivästä lähdettiin Tapiolaan grillamaan. Lumo ja Justu hengasivat mukana koko päivän. Vähän kuljeksittiin ympäri Tapiolaa. Käytiin Silkkiniityillä, jossa koirat kahlasivat pienessä tekolammessa tms. Käytiin Tapiolan keskustassa ostamassa jäätelöt ja mentiin venesataman varjoisalle ja tuuliselle terassille istumaan. Eli liikuntaa lyhyinä pätkinä ja paljon pelkkää oleskelua varjossa. Kotona tarjottiin iltaruoka, jonka jälkeen kuului pientä surinaa ja pärinää, kunnes viisaammat nelijalkaiset poistuivat kymmenen maissa makuuhuoneen puolelle nukkumaan. Allekirjoittaneen on syytä tehdä se myös asap.

 Justus: "Jos mä peitän sun silmät mun tassulla näin, niin sä et ehkä tajua, että tää vessapaerirulla on mulla..."

Söpöläiset