24.8.2010

Puumbaster maa-ampiaispesällä

Meidän Lumo-Puumbaster teki sitten aamulenkillä tuttavuutta maa-ampiaispesän kanssa Pitkäkoskella. Ainakin yksi, todennäköisesti useampikin pistos. Leuan alus turvoksissa, ja kyljestä löytyi vaeltelemasta yksi tokkurainen amppari. Tietenkään mulla ei ollut kyytabletteja mukana, kuten yleensä on. No, tätä päivää oli jollain tapaa osattu kyllä jo odottaa, sen verran mielenkiinnolla noita pörriäsiä aina napsii...  Pöljä eläin.

Lumo käveli kyllä itse autolle, kirputti kylkeään ja lipoi huuliaan. Vähän oli ehkä meno hyytynyt noin niin kuin  verrattuna alkulenkkiin, ja ennen maa-ampiaispesässä vierailua... Oltiin tietenkin tapahtumahetkellä jossain kävelyteiden välisessä metsikössä, kotiin päin kyllä suuntaamassa, mutta ei täysin kartalla mistä olisi nopein reitti autolle. Matkan varrella kävi vielä toistakin pesää härkkimässä, pöljä. Automatkalla sitten soittelin eläinlääkäriin ja kyselin kyytablettejen annostuksen, ja että onko niistä enää puoli tuntia tapahtuneesta hyötyä. Kotona annoin sitten 1,5 tablettia, ja oon hippusen neurootikko-hysteerikko koiranomistajana käynyt kutsumassa, vetämässä neitiä aina aika-ajoin sängyn alta näytille. Juottanut broilerin keitinvettä ja tarjoillut palkkanameiksi keitettyä broiskun sisäfilettä. Nyt on kovin veto veks. Tais jäädä illaksi suunniteltu tottistreeni ehkä väliin.. No, kohta mennää päivälenkille, ja katsellaan samalla vointia (joka monesti kohenee, kun kotoa poistuu...).

22.8.2010

Haukkuva hakukone ja kartanlukutaidottomuutta

Jo vain on taas treenattu. Hakumetsissä hikoiltu. No, tänään onneksi oli suhteellisen viileää yöllisen sateen jäljiltä. Häiriöitäkin riitti, nimittäin kaikenmoisia marjastajia ja sienestäjiä näytti olevan liikkellä enemmän kuin tarpeisiin. 

Viime viikon sunnuntaina emäntä opetteli kartan käyttöä olemalla Jennin ja Katlan "kartturina", ja siinä sivussa oli tarkoitus opetella "lukemaan" Kattista. No, helpommin sanottu kuin tehty, kumpikin. Toinen olisi saattanut vielä mennä, mutta kumpikin yhdessä. Ja Jennin K kun on vielä niin kovin hidas koira... Selvisin kuitenkin melko kunnialla. Lumolle otettiin vastaavasti suunnilleen sama, osittain tallattu alue, mikä Katlallakin oli ollut. Pari maalimiestä ja partiointina, niin kuin meillä yleensäkin. Ennen etsimään menoa otettiin luoksepäästävyys ja paikallaolo. Luoksepäästävyydessä olimme lähinnä häiriönä Cava-tollerille. Lumo sattui saamaan hajun Cavalle piiloon menneestä maalimiehestä, ja oli sitten melkoisen virittynyt päästessään hommiin omalla vuorollaan. Kyseinen kaistale ei kuulunut meidän etsintäalueeseen, mutta Lumolla oli niin vahva hajumielikuva, joka neidin oli pakko käydä tarkistamassa. 


Monen muun asian lisäksi, meidän tulee treenata hallintaa etsinnän aikana (sen taisi osoittaa toissaviikkoinen rauniotreenikin). Eli luoksekutsu tai pysäyttäminen kesken etsinnän. Eka pysäytys meni ihan pipariksi, Jenni antoi ihan aiheellista ja nohevaa noottia siitä, miten emäntä jäätyy eikä usko itsekään koiransa tottelevan. No, Lumolla saattoi tuolla hetkellä olla jokin häivähdys maalimiehen hajusta, jonka työstikin hienosti, kun ei ohjaajansakaan viitsinyt kuunnella.. Ensimmäisen maalimiehen ilmaisi ihan ok, vaikka hetken oli miettinyt ikään kuin mitä siinä vaiheessa tulisikaan tehdä.. Ensimmäisen ja toisen välissä oli mukavasti kuulolla, etsimmehän tyhjää... Toinen maalimies oli kääriytynyt mukavasti pressuun, ja Lumo sitten vaivihkaa ajatteli, josko se palkka kaivamalla tulisi.. No ei tullut ei. Otti sitten hieman etäisyyttä ja ilmaisi ihan ok. Pressumiehiä siis jatkossa. Jotenkin tässä kesän helteillä ei ole tehnyt mieli itse kääriytyä pressuihin, saati pyytää kanssatreenareitakaan uhrautumaan..


Tänään hakuiltiin heti aamusta. Lumolle pieni alue, kolme maalimiestä ilmaisutreeninä, joista yksi oli pressumies. Haukut olivat mainiot. Ihan hyvää pitkää sarjaa, maalimiehiä ei käpälöity.  Treenikaverini, Espyn puheenjohtaja, haku- ja rauniokoetestaaja Tea kysyikin, koska me mennään peruskokeeseen... Vastasin, että keväällä olis tarkoitus, että harjoitellan vielä. Tea oli sitä mieltä, että hänen mielestä me voisimme mennä kokeeseen harjoittelemaan... Kääk, ensi kevääseen aion odotella, treenata rauhassa, olla varma tietyistä asioista Lumon kohdalla ja ennen kaikkea treenata kartanlukua ja suunnistusta.



Josta pääsimmekin luontevasti aiheeseen viime torstain hälytreenit. Olin intopiukeena ilmoittautunut maalimieheksi. Pakannut pienemmän repun matkaan, jossa Vichypullo, Canis-lehti, istuinalusta ja pari omenaa... Mutta, istunalusta ja Canis-lehti vaihtuivat karttaan ja kompassiin, omenat otsalamppuun. Jenni pisti mut oikeastaan täysin kylmiltäni yhden hälyryhmäläisen koirakon kartturiksi Keravan taajamaan... Oli ehkä opettavaisin maalimieskeikka ikinä. Tästä innostuneena investoin perjantaina karttapussiin, kaivoin vanhan Paloheinän alueen iltarastikartan, otin matkaan kompassin, koiran ja kepon. Sekä rutkasti iloista mieltä, ja suuntasimme Pitkäkoskelle lenkille ja samalla suunnistamaan. Meni ihan jees, tosin 200 metriä oltiin hukassa, tai oikeastaan edellä, mutta suunta pysyi samana! Tällä ensimmäisellä suunnistusreissulla ei tuo 200 metrin heitto ollut lopputuloksen kannalta kovin oleellinen. 

Eli, lokakuun lopussa tällä koiraohjaajalla pitäisi olla EA 1 ja etsintäkurssi suoritettuna, jonka jälkeen aion jokaisen hälyryhmäläisen iloksi hakea kartturikokelaaksi. Lupaan harjoitella ahkerasti tullen hyväksi kartturiksi, kouluttaa samalla koirastani hyvän pelastuskoiran ja lisäksi olen huumorintajuinen, motivointunut ja leipomistaitoinen.

16.8.2010

Näkimet kunnossa - virallinen silmätarkki osa II

Lumo kävi maanantaina 16.8.2010 Apexissa pieneläinsairauksian erikoiseläinlääkäri ja silmätarkastuseläinlääkäri Sari Jalomäen luona virallisessa silmätarkastuksessa.
 
Näkimet ovat kirkkaat ja toimivat, eivätkö osoita merkkejä perinnöllisistä, jalostuskäyttöä haittaavista silmäsairauksista. Huomautuksena ppm iris-iris oikeassa silmässä (Membrana Pupillaris Persistens) ja vasemmassa lieväksi luokiteltu Distchiasis. Löydökset Lumon simmuissa meinaavat käytännössä sitä, ettei niistä ole haittaa koiralle itselleen, ja lisääntymisasioissa tulee löytää ppm ja distchiasis vapaa sulho.

14.8.2010

Luonnetesti

Nyt se on takana. Lumo luonnetestautui tänään Suomen Belgianpaimenkoirayhdistyksen järjestämässä luonnetestissä Helsingissä. Tuomareina Bengt Söderholm ja Lea Haanpää. 

Kotiin viemisiksi oli tervepäisen nuoren koiran, 2v 3kk, paperit. 172 pluspistettä ja laukausvarma :schmoll:

Osa-alueet:

I Toimintakyky: +1 kohtuullinen
II Terävyys: +1 pieni ilman jäljellä jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu: +3 kohtuullinen, hillitty
IV Taisteluhalu: +2 kohtuullinen
V Hermorakenne: +1 hieman rauhaton
VI Termperamentti: +3 vilkas
VII Kovuus: +1 hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma

Kyllä tämän koiran kanssa on ilo elää ja harrastaa!

Söderholm antoi kommentteja mm. viihdyttävyydestä, sillä Lumo päätti leikkiä, tappaa ja huolella ravistella kelkkahahmon villapipoa. Kuljetteli tovin pipoa myös suussaan. Kovin kauniiksikin Söderholm pehmeni Lumoa kehumaan. Yllätyksenä emännälle tuli pimeähuone, jossa olisin olettanut neidin löytävän suit sait emännän luokse, mutta sen sijaan päätyi Lean viereen sohvalle tyytyväisenä istumaan. Terävyyttä olisin toisaalta odottanut, mutta olettamus kuitenkin ennakkoon oli, ettei Lumo itseään puolusta, eikä niin myös tehnytkään. Puolustushalu tuli toisaalta yllätyksenä, mutta hyvä tietää, että ainakin ääntä lähtee vastaavassa tilanteessa, jos joskus kohdalle sattuu, toivottavasti ei. Hieman pehmeästä Söderholm kommentoi, että Lumo on sopivalla tavalla pehmeä. Muutoin kyllä kovin koiran näköinen testitulos, vaikka emäntää jokseenkin jännitti.

Kuvat Maarit ja Pasi Jäntti

Lumo taistelee


Lumo kelkalla

Kelkan pipo


 

12.8.2010

Terapiaa... Fysioterapiaa...

Lumo kävi tänään säännöllisellä fyssarikäynnillään Anu Rautakallion luona Aistissa. Ensimmäiseksi käytiin tuttuun tapaan, omatoimisesti, tepastelemassa juoksumatto ja tutkimassa fyssarin työhuoneen nurkat.


Itse hieronnan ja käsittelyn aloittaminen on Lumosta ehkä aavistuksen nuivaa, sillä päätetäänhän me ihmiset, koska hommaan ryhdytään ja sitä joutuu vaan alistumaan kohtaloonsa (sama efekti kuin koirauimalassa).. Alkuun fyssarilla Lumo stressaantuu ihan aavistuksen, joka ilmenee läähättämällä. Syömään kyllä pystyy, joten hyvin pienestä stressistä lienee kyse. Pidän Anun tavasta käsitellä koiria, ja Lumo rentoutuu käsittelyyn nopeasti. Viimekerralla ei jumeja ollut, tällä kertaa rintarangan ja selkälihaksen välisessä kohdassa oli vasemmalla puolella pientä juntturaa, joka onneksi vastasi käsittelyyn nopeasti. Loppupäivän neiti saa ottaa chillisti. Eilen tehtiin kuitenkin suht pitkälenkki melko lämpimässä ilmassa ja treenit päälle. Aikamoista koiranelämää.

Näyttäis olevan kunnossa...

... maalimiesmotivaatio siis... Käytiin eilen raunioitumassa, ja meidän treenin teemana oli ilmaisutreeni. Otin Lumolle neljä maalimiestä eri pituisin haukuin, jotta neidille tulisi hyvää toistoa.


Lumolla pukkas työintoa kerrakseen, kun otin neidin autosta. Voisi sanoa Pumpernakkelin jokseenkin komentaneen mua, että "mennään jo hommiin, mä haluun jo hommiin, mennään jo". Hyvin kyllä rauhottui ja "kasasi" itseään lopettaen pienen kommentoinnin. Odottavan aika on tunnetusti pitkä. Tällä kertaa tulimme radalle eri paikasta kuin yleensä. Seurautin vapaana, ja Lumo pyrki edistämään melkoisesti, välillä ihan pääsi unohtumaankin tuo "sivu"-käsky... Pienellä köhöm-äänellä neidille palautui kyllä nopeasti mieleen, mitä sitä oltiinkaan tekemässä... Pienen ja innokkaan lapinkoiran muisti vaan on välillä niin kovin lyhyt... Pääsimme kuitenkin pienten pysähdysten kautta, kauniisti imuttamalla radan alkuun. Sitä kerkesin kouluttajalle sanoa käsipäivää, ja seurauttamaan Lumon kanaparrulle, teline, joka oli tarkoitus ottaa ennen paikallamakuuta ja etsintäsuunnitelmaa. Nätisti tuo neiti istahtikin siihen kanaparrun päätyyn, kunnes pellon suunnasta puhalsi oikein mainio tuulenvire kuljettaen käärmekasan apinahäkissä olevan maalimiehen hajua, ja kappas, itsenäinen pelastuskoiran alku, mokama rontti, otti ritolat ja lähti kuono pystyssä juoksemaan pellolle. Ei tunnistanut nimekseen "perkelettä", joka raikasi pellolla, teki pienen kaarron kuin katsoakseen repiikö mamma parhaillaan pelihousujansa, ja jatkoi hommia. Ihan hienot ilmaisut irtosi, ei siinä mitään, mutta hallinta on hukkunut jonnekin treenitauon aikana...
 
No, kerrankin rikottiin sitten kaavaa, otettiin kanaparru kun maalimies oli pelastettu ja paikallamakuussa ei meinattu pysyä, kun oli jo seuraavasta maalimiehestä haju... Perkele-Paskahäntä, rakas Lumolaiseni, yritti toki varastaa sinnekin ennen aikojaan, mutta tyytyi sitten odottamaan emännän etsintäsuunnitelman tekoa. Tosin Lumolla oli jo ihan alkujaan oma etsintäsuunnitelma, jota oli päättänyt toteuttaa.

No, ohjaajan suunnitelma muuttui jo ennen lähetystä, ja päästin Lumon laukauksen kera nostamaan toisen maalimiehen. Piilo oli muka-puoliumppari, ja neiti hyppäsi ihan kelvosti esteen yli maalimiehen viereen haukkumaan. Sitten jatkettiin ihan hienosti ohjaajaa kuunnellen ensimmäinen osa alueesta.. No, pitkään etsittiinkin "tyhjää", joten mikäs siinä mammaa kuunnellessa. Lumohan ohjautuu hienosti silloin, kun ei ole "parempaakaan" tekemistä. Eli silloin kun vasta etsitään sitä hajua eikä olla  hajulla.. Kolmas maalimies löytyi, ja tämänkin piti olla puoliumppari, mutta liero pieni matelija lapinkoira keksii kyllä tarvittaessa keinon, kuinka päästä ihan maalimiehelle, se jos mikä on taitavaa ja samalla kovin ihailtavaakin! Haukuttiin taas ja namppa meni parempiin suihin. Kolmannelta ohjautui taas hienosti, kunnes sai hajun, jota lähti karvat hulmuten työstämään. Tässä vaiheessa ohjaaja oli taas jäätyä liikkeissään "mihin mä meen" ja jäi pyörimään paikalleen. Ja taas kuului haukku! Käsi ylös ja viimeinen maalimies nostettu kylmiön alakerrasta (viime viikolla oli kylmiön yläkerrassa maalimies). On se Lumo-pumelo-pumpernakkeli-pumpanen vaan NIIN sairaan pätevä pakkaus!

Jatketaan siis hallintaharjoituksilla!