Koiran silmin

Koska en varsinaisesti, ja valitettavasti, ole enää lapsi, niin joulupukki ei ole enää tuonut minulle viime vuosina juuri mitään lahjoja. Tai ehkä en ole tarpeeksi kiltti? Toki tänäkin vuonna sain joululahjaksi flunssan, joten se kertokoot kiltteydestäni...

Muistettiin minua kuitenkin sen verran, että sain ihan itse hankkia itselleni lahjan. Hyllyt notkuvat jo ennestään koirakirjoja, mutta joukkoon mahtuu aina yksi, kaksi tai kolme lisää... Tänä vuonna "joulupukki toi" minulle Alexandra Horowitzin kirjoittaman kirjan Koiran silmin. Kirjaa sen enempää avaamatta tai arvioimatta voin lämpimästi suositella kirjaa jokaiselle koiran sisimmästä vähän syvemmin kiinnostuneelle. Nimenomaa koiran näkökannasta.

Ainakin itse olen viihtynyt paremmin kuin hyvin kirjan parissa. Erityisesti pidän tyylistä miten kirja on kirjoitettu ja tavasta jolla koiraa lähestytään.

Koiran silmin...

 

(Vastoin kirjassa kirjoitettua, minun täytyy todeta, että koirallani näkyy koiraksi yllättävän hyvin silmän valkuaiset, kuten kuvassa. Lumon vihertävän ruskeiden silmien iiris on sen verran vaalea suhteessa pupillaan, että tietyssä mielentilassa näen myös pupillan laajentuvan. Kuten silloin kuin Lumolla on erityisen kivaa vaikka metsässä juoksennellessa ja hömpötellessä.)

Treeni- ja treenitaukokuulumisia

Lumo pitää lakisääteistä treenibreikkiä. Tarkoitus on lomailla kolme, tai jos ihan intoudutaan niin neljä viikkoa. Kaksi on jo "lusittu".

Ennen lomaa treenailtiin toki jonnin verran. Itsenäisyyspäivä otettiin vastaan VSPK:n perinteisissä itsenäisyyspäivän vastaanottotreeneissä Turun entisessä keskusvankilassa Kakolassa. Yön aikana treenattiin neljällä eri alueella.

Ensimmäinen oli aika perus toimistorakennus, jonne otin Lumolle kolme maalimiestä. Yksi oli suihkutilassa, jossa väliseiniä ja kaksi samassa isossa huoneessa aika vastakkain. Toinen alue oli selliosasto, eli käytävää ja sellejä, siellä oli kaksi maalimiestä, toinen keittiöntason päällä, toinen sellissä vaatenaulakon alla. Kolmas alue oli eristysselliosasto, jossa vähän haastavampia alustoja ja sauna. Sinne otin kolme maalimiestä, jotka kaikki olivat jossain määrin "ylhäällä". Yksi pöydän päällä, yksi saunan ylälauteilla ja yksi roikkui sellin kalterissa. Neljäs ja viimeinen alue oli aika aukeaa toimisto tms. tilaa. Otin sinne taas kaksi maalimiestä. Toinen oli pressussa isossa tilassa olevassa erillisessä huoneessa ja toinen puulavan takana ison tilan nurkassa. Yö ei ehkä treenillisesti ollut kovin rankka, enkä siitä rankkaa halunnut tehdä. Eli pyrin aika simppeliin treeniin. Takana oli kuitenkin pari päivää edellisenä viikonloppuna rakennusetsintätreenejä Konnunsuolla ja alta vuorokausi lepoa. Treenit menivät Lumolta hyvin, perussettiä. Eniten ehkä ohjaajaa, ja varmaan koiraakin, stressasi koirien yhteissäilytys samoissa kaikuvissa tiloissa kevythäkeissä.. Jestas sitä meteliä!

Kuvat Jari Miettinen

Samaisen viikon lauantaina tehtiin loppupimeätreeni koiralle. Alue oli viime syksyn loppukoealue Histassa. Kolme hehtaaria, kolme maalimiestä ja aikaa 45 minuuttia. Maalimiesten piilotkin olivat samat kuin syksyn kokeessa. Kaksi seisovaa ja yksi makaava. Koira kyllä osaa, liikkuu ja ohjautuu. Ohjaaja on perustollo. Eli ohjaajalle sitä tuulenlukutreeniä... Monestihan se tuuli pyörii, mutta pitäisi osata tehdä sellainen etsintäsuunnitelma, että alue tulee käytyä vähän joka suunnasta. Lumo teki hienosti töitä, ilmaisut olivat ihan ok (ne kun saisi aina olla musta vähän paremmat...)

Ja saman viikon sunnuntaina meillä oli jälleen Virve Sormusen ohjattu tottis. Tällä kertaa keskityttiin liikkeestä pysähtymiseen ja hyppyyn. Hyviä vinkkejä saatiin molempiin, ja Lumollekin vähän vauhtia hyppyyn.

Seuraavan viikon lauantaina oli tarkoitus ottaa loppukoetreeni ohjaajalle, mutta koska mä olin päättänyt meidän jäävän näiden treenien jälkeen treenitauolle, niin en voinut antaa itseni torpedoida vikaa treeniä ennen taukoa... Eli otettiin tallatulla, suht pienellä alueella pari maalimiestä hyvillä ilmaisuilla ja lomalle! Lumo olisi varmaan tehnyt enemmänkin ja kauemmin, mutta jos sitä intoa olisi neljän viikon päästä sitten vähän aikaisempaa enemmän..

Treenitaukoon...

Joka aloitettiin käymällä fyssarilla heti ekan viikon keskiviikkona. Petra Snellman-Nimenpalo kävi Lumoa läpi, ja totesi yläselän olevan melko juntturassa. Kiitos liukkaiden lattioiden ja sen tokohypyn, ehkä? Tunnin käsittely ja päälle vielä laserilla lämpöä lihakseen. Kahden viikon päästä uudelleen. Kotihoito-ohjeena aktiivisia venyttelyjä ja lämpöä lihakseen. Venytelty on, jonkin verran, ehkä liian vähän, lämpöä en laiskuuttani ole siihen antanut, mutta Back on Track mantteli on ollut suht aktiivisessa käytössä sisällä sekä ulkona.

Joulua vietettiin Himoksella kuuden ihmisen ja kuuden koiran voimin. Mökki ei ollut suurimmasta päästä, mutta sulassa sovussa elettiin niin ihmiset kuin koiratkin. 

Tete-leijona ja Lumo-lappalainen

Lenkkimaisemia Himoksen pohjoisrinteestä

Iloinen lenkkeilijä

Väsymystä sohvalla....

Lisää väsymystä sohvalla...

Ja vähän lisää väsymystä sohvalla... Mokomat sohvanvaltaajat!

Tunnelmaa...

"Vain" koira?

Aina silloin tällöin minulle sanotaan, "piristyisit, sehän on vain koira," tai "tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja jotka liittyy "vain koiraan."

Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät "vain koiraan." Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut "vain koira," mutta kertaakaan en tuntenut itseäni vähäisemmäksi.

Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta," ja noina pimeyden päivinä, "vain koiran" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.

Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain koira," ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä, " "vain auringon nousu," tai "vain lupaus."

"Vain koira" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun.

"Vain koira" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden jotka tekevät minusta paremman ihmisen.

"Vain koiran" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle, ja kaltaisilleni ihmisille, se ei ole "vain koira" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot, ja puhdas riemu tässä hetkessä.

"Vain koira" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.

"Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole "vain koira," vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut "vain miehestä tai naisesta."

Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile -- koska he "eivät vain ymmärrä."

Päivän piristyksiä ja söpöstelyjä...

Maanantaiaamuna 5.12 oli hymy herkässä ja muutenkin melko veikeä fiulis...

Tiistaipäivänä 6.12 nukutti makeasti ja sangen maireilta unilta näyttää...

Linnasta linnaan

Espy pekon hälytysryhmän vuoden viimeinen hälytreeni järjestettiin 4.12 Joutsenossa, Konnunsuon entisellä vankila-alueella. Järjestäjätahot määrättiin paikalle jo lauantaina 3.12 tutustumaan alueeseen ja tekemään loppusilaus treenijärjestelyille paikan päällä. Meillä oli käytössä useampi entisen vankilan rakennus. 

Lauantaina otettiin ensin pienet treenit omille koirillemme, jonka jälkeen tehtiin kolmen tunnin vankilakierros ja suunniteltiin hälytreenin piilot. Olimme rajanneet lauantain treenin hyvin pieneen osaan Konnunsuon rakennuksia. Lumolle otin neljä maalimiestä. Ensimmäinen oli maanalaisen tunnelin jälkeen olevan pannuhuoneen kylmässä tilassa, seuraavat kolme olivat ylemmässä kerroksessa. Yksi oli kirjastohuoneen erillisessä huoneessa, jonka ovi oli kiinni ja toinen kerroksen toisella puolella olevan käytävän ydhessä huoneessa, jossa oli paljon pöytiä ja tuoleja estämässä lähinnä ohjajaan kulkemista. Neljäs maalimies oli samaisen käytävän päädyssä, oven takana. Tuon viheliäinen oventaus on aina melko hankala piilo tarkentaa. Mutta hyvin teki hommia Pumppis! Ja ilmaisut olivat todella hyviä.

Sunnuntai aloitettiin hälytreenillä. Treenien ajan toimin koirajohdossa, joka on aina mielenkiintoinen pesti. Treenin jälkeen jatkoimme omien koirien treenaamista muutaman tunnin kahdella eri alueella.

Ensimmäisellä alueella otin Lumolle kolme maalimiestä. Alkuun oli kaksi tyhjää sellikäytävää, ja maalimies löytyikin sitten alempaan kerrokseen menevien rappusten alta. Hienosti ilmaisi Lumo. Seuraavat maalimiehet taisivat löytyä seuraavan kerroksen sellikäytäviltä. Yksi vartijan kopin perukoilta tuolissa istumasta ja toinen maalmies oli sellissä olevassa kaapissa, ja kaapinovet olivat suljettu. Tovin työsti Lumo, mutta hienosti päätyi oikeaan selliin, ja merkkasi kaapinovia. Minä sitten hieman avustin ja avasin kaapin oven ja kappas, siellähän oli maalimies. Sanoisin melkoisen loistavaksi!

Toinen treenikierros oli Konnunsuon vankilan käytöstä pois vihitty kirkko. Alkuun otin pihalle yhden maalimiehen vanhaan vartiokoppiin. Tuuli oli todella voimakas ja kuljetti hajua kauas. Mutta hyvin Lumo työsti ja haki hajun rajat ja löysi kopin ovelle.

Sisätiloihin otin kaksi maalimiestä. Ensin etsittiin sakastihuoneeseen vievät reitit. Itse sakastihuoneessa haisi, sen olisi koirasta sokeakin nähnyt. Haki ja haki, kunnes päätyi sakastihuoneesta kirkkoon vievälle ovelle haistelemaan. Ovi vain oli lukossa... Samaa reittiä takaisin itse kirkkoon. Lumo meni saarnatuolin ohi alttarin taakse, mutta sielläkin oli portteja suljettu. Kävin availemassa Lumolle kulkureittejä, ja sieltähän löytyi maalimies, sakastihuoneen kirkon puolen oven takaa. Tärykalvot senkuin rätisi kun Lumo ilmaisi maalimiestä! Jatkettiin vielä kirkon läpi parvelle. Lumo kiipeili kirkon penkeillä ja merkkasi voimakkaasti ylöspäin. Parvella ei kauaa nokka tuhissut. Haju nousi vastakkaiselle seinälle, josta Lumo haki hajun reunoja. Maalimis oli kylmässä tilassa, jonka oven raosta ja ikkunoista veti. Lumo nousi ikkunoita vasten, nousi uudelleen oven vastapäätä olevaa seinää vasten, kunnes kääntyi ja tunki itsensä oven raosta maalimiehen luokse. Taas oli aivan loistavat ilmaisut!

Kuvista suurkiitos Sari Hujaselle!

Tänään vankilavisiitit jatkuu itsenäisyyspäivän vastaanotolla Turun entisessä keskusvankilassa Kakolassa, jossa on tarkoitus treenata koko ensi yö. Siitä lisää myöhemmin.

Treenimeininki on saletti

Taas on ihan tovi kerennyt vierähtämään viime päivityksestä... Ei vaan kerkeä, mikä on aina hyvä tekosyy aikaansaamattomuudelle... Noh, pikakooste viimeaikaisista treeneistä..

Virallinen treenikausi saatiin päätökseen niin raunioiden kuin haunkin osalta loka-marraskuun vaihteessa. 

Raunioilla viimeiset treenit oli enemmänkin treenejä ohjaajalle. Yhdessä treenissä etsittiin alkuun tyhjää aluetta, jota en toki etukäteen tiennyt. Lumo liikkui hyvin, reagoi muutamassa kohdassa, mutta ei jäänyt sen enenmpää työstämään. Hetken jo pohdin, että Lumo on rikki, mutta ei se ollut. Alueella ei vain ollut mitään tai ketään, jota ilmaista. Tyhjän jälkeen mentiin hetkeksi pois radalta odottelemaan, ja saatiin uusi alue. Sieltä sitten löytyikin kaksi maalimiestä. Ensimmäinen oli sukellusveneessä, joka oli umpipiilona ja toinen löytyi sukellusveneen alapuolelta, elementtien alta. Nämä sitten ilmaistiinkin hienosti! Lumo on sangen taitava!

Toka vika rauniotreeni oli taas källi ohjaajalle. Pieni alue, ja neljä maalimiestä. Kaksi oli lähekkäin, ja kaksi samassa piilossa. Treenin opetuksena oli muistutus siitä, että koira kannattaa lähettää aina uudelleen tarkistamaan alue/piilon läheisyys, josta löyty on tullut. Kausi päätettiin yhden maalimiehen nostatustreeniin.


Hakutreenien viimeisimmissä treeneissä tehtiin pienehköjä etsintöjä, perustreeniä siis. Maalimiehet olivat vaihtelevissa asennoissa: seisovia, makaavia, istuvia ja vaihtelevissa paikoissa. Tiheän rääseikön keskelle, kuusten alla yms. "hankalammin" työstettävissä piiloissa. Lumolla alkaa olemaan kivasri itsevarmuutta irrota pimeässäkin, työstää hajuja vähemmällä ohjaajan tuella jne. Eli ihan loistavaa.


Lokakuun loppupuolen hälypuolikkaat järjestettiin Upinnimen varuskunta-alueella Kabanovin luolissa. Tarjolla oli siis mielenkiintoinen treenipaikka, haastavia alustoja, kiipeilyä, uudenlaista etsintäympäristöä. Kabanovin luolilla tehtiin kaksi treneikierrosta. Pyrin ottamaan Lumolle helpohkoja piiloja kun kyseessä oli täysin uudentyyppinen etsintäympäristö. Alustoilla, alas- ja ylöspäin kiipeämisillä vaikeassa luolastossa ei ollut ongelmaa. Nenäkin oli auki ja maalimiehet löytyi. Eli siis loistavaa!


Lumolla on myös ollut parit ensimmäiset pitkät treenit. Pitkien ajatuksena on siis treenata koiralle hiljalleen kestoa etsintään. Alue on yleensä tallaamaton ja etsittävänä on ainoastaan yksi maalimies. Koirakon mukana on ainostaan kartturi. Ensimmäiset pitkät oli Kellonummella Ryssänkallion ympäristössä. Maalimiehelle olin antanut ohjeistukseksi noin 20-30 minuutin etsinnän. Ensimmäiset pitkät taisivat olla paketissa 10 minuutissa.. Seuraavat pitkät olivat Veikkolassa, YIT:n varikkoalueen takaisissa metsissä. Tällä kertaa aikaa meni noin 30 minuuttia. Tallaamattomalla alueella Lumo ei juurikaan irtoile. Pysyy hyvin näköetäisyydellä, mutta reagoi ja irtoaa saadessaan hajun. Hienosti meni pidempikin etsintä. Joten tästä on hyvä jatkaa hiljalleen etsintäajan pidentämistä, samalla kuitenkin perustreeniäkin tehden.


Virallisen kauden jälkeen olen ollut kertaalleen hakuilemassa noiden pitkien lisäksi. Pääosin keskitytty ihan perustreeniin. Vaihteleva määrä löytöjä, vaihtekevan pituisia treenejä. Hyviä ilmaisuja jne.

Espyn viiden kerran perustreenikurssin ensimmäisellä kerralla otin toistoja seisovista ja liikkuvista maalimiehistä. Toisella ja kolmannella kerralla keskityttiin hallintaan: käsken Lumon maahan ja odottamaan, annan Lumon nähden maailmiehelle palkkapurkin, maalimies menee pienen matkan päähän ja kyykistyy. Koiran tulisi odottaa lupaa päästä "etsimään". Mikäli koira varastaa, sanon "oho", maalimies nousee ja tuo purkin minulle. Ja homma alkaa alusta. Eli tottelemattomuus poistaa palkkion mahdollisuuden hyvinkin eleettömästi. Muutamia toistoja vaihtelevilla etäisyyksillä ja treenin lopuksi aina "moottorin ylläpitoon" juoksevan maalimiehen perään lähteminen. Näillä jatketaan kurssin pari viimeistä kertaakin.


Neljän kerran rallytokokin on takana päin. Kerkesimme käymään alokasluokan kyltit läpi. Ajatuksena olisi ratakurssi jossain vaiheessa. Rallytoko on hauskaa yhdessä tekemistä ja "ei niin kovin treenimäistä".

Korrienkin kurssi on saatu päätökseen. Viimeisellä kerralla meillä oli teemana seuraaminen ja luoksetulo. Sain Riitalta hyviä vinkkejä mm. koiran takapään käytön parantamiseen. Kouluttajana ihan mielettömän miellyttävä ja asiansa osaava. Tykkään. 

Espyn vapaavuoroille kysyimme neljän koirakon ryhmänä Riittaa pitämään meille muutama pienryhmätunti, mutta Riitan ollessa todella buukattu loppusyksyn, niin Virve Sormunen lupautui pitämään meille pari pienryhmätuntia nyt syksyllä ja muutaman keväällä. Virven kanssa on nyt treenattu kerta. Seuraava kerta on tämän viikon sunnuntaina.

Tavoitteellista harrastamista

Tämä ei ehkä vielä ole "se oikea aika" pohtia kaudella 2011 saavuettuja tavoitteita, sillä virallista treenikauttahan on jäljellä huikeat kaksi viikkoa.. Mutta koska virallinen treeni- ja koekausi alkaa olemaan melko loppusuoralla, ja meidän tavoitteet on saavutettu, niin listataan saavutukset ja pohditaan uusia tavoitteita kaudelle 2012.

Tavoitteet kaudelle 2012:

• SPeKL haku loppukokeen päivä- ja pimeäosuus 
• SPeKL raunioloppukoe 
• Hälytyskelpoisuus, ensin ohjaajalle ja toivottavasti myös koirallekin 
• Toko/tottiskärpäsen purema: tavoitteena edelleen se BH-tunnus, mutta jospa vaikka sitä ottaisi tavoitteeksi tokon alokasluokan liikkeet ja vähintään jokusen möllitokokisan... Jossain vaiheessa tavoitteksi voisi ottaa sen TK1-koularinkin..
• Jokunen näyttely, fiiliksen mukaan 
• Pennun tuoksua ja tuhinaa.. Joko Lumolle tai mahdollisesti sitten muuten..
• Mahdollinen silmätarkin uusinta pennutusta ajatellen
• Kunnon kohotusta molemmille: pitkiä lenkkejä, Lumolle lihashuoltoa 
• Terveenä pysyminen

Asetetut ja saavutetut tavoitteet vuodelle 2011:

• Tottiksen tavoitteellinen treenaaminen jatkuu: kohti BH-koetta ja SPeKLin koevaatimuksia
  Treenaaminen on ollut suhteellisen laiskanlaista. SPeKLin koevaatimukset kyllä täytämme, BH-kokeeseen on vielä vähän matkaa...
  
  
• Hakuperuskoe (päivä ja pimeä)
  Ensimmäisellä yrityksellä 23.4 suoritettiin hyväksytysti SPeKLin hakuperuskokeen päiväosuus. Pimeästä tuli tuolloin hylky. Pimeä käytiin sitten uusintana 10.9 ja läpi meni heittämällä.
• Raunioperuskoe (ehkä, jos rahkeet riittävät, muutoin kauteen 2012)
  Riittihän ne, rahkeet siis. Raunioperuskoe suoritettiin elokuun 17. päivä.
  
  
• MH-luonnekuva olis kiva
  MH-luonnekuvassa käytiin 6.8.2011
• Parit näytelmät (täytyyhän se avoinluokka joskus korkkaa)
  Näytelmissäkin käytiin juurikin paristi. Molempina kertoina kotiintuomisina oli ERI. Heinäkuussa AVO ERI2 ja elokuussa AVO ERI4.
   
• Silmätarkki, sillä...
  Silmätarkissa käytiin 19.8 Sari Jalomäen pakeilla. Edelleen oikeassa silmässä on se pieni PPM, sekä kyynelkavana ala-aukko on nafti. Vasemmassa lievä Distichiasis. Eli täysin kelvot näkimet!
• Suunnitteilla on Lumolle perheenlisäystä eli pupseja; harrastaviin, aktiivisiin ja rakastaviin koteihin (osittain mun päänvaiva, pääosin erään muun = Jenni Punttila, Sysiväikeen kennel )
  Lumoa yritettiin astuttaa elokuun juoksusta Pukranvaara Viimalla, mutta oikeista päivistä huolimatta astutus ei onnistunut. Intoa oli, molemmilla, mutta astutus on tekniikkalaji, ja tässä se petti. Jatkosuunnitelmat ovat pohdinnan alla. Mä kyllä vähän haikailen pikku-Lumoa toiseksi pelastuskoiraksi kasvamaan..
• Pitkiä lenkkejä ja kunnon parantamista, säännöllistä lihashuoltoa, ihanaa ja aktiivista yhteiseloa
  Tätähän meidän elämä pääosin on.
  
  

Treenistä treeniin...

Pikainen kooste lähes kuukauden treeneistä… Oooops, I did it again…

Elämä on vaan ollut ihan super kiireistä ja puuhakasta viime aikoina, ettei oikein ole löytynyt sopivaa ”hengähdystaukoa” istua koneen äärelle.

Maanantaisin on ollut rauniot, tiistaisin neljän kerran rallytokokurssi (josta pari kertaa vielä jäljellä), torstaisin on käyty pari kertaa PLS:n järjestämässä Riitta Korrin tokokoulutuksessa (joista kerta jäljellä) ja sunnuntaisin on ollut haku. 

Raunioilla on tehty: tunkeutumistreeni, parilla yksittäisellä piilolla, asteittain vaikeuttaen. Tällä kertaa piiloina oli alatalo ja ylätalo, ja molempia piiloja vaikeutettiin laittamalla kaikkea mahdollista roinaa piilojen eteen jne. No, eipä tuolle Lumolle tunkeutuminen ole ongelma. 

Lisäksi on treenattu ylhäältä tulevia hajuja. Piiloina oli Tean tornin yläkerta, keskitalon yläkerta ja kerrostalon yläkerta. Tean tornin ja keskitalon yläkerran hajut sekoittuvat todennäköisesti aina keskenään. Pientä rallailua oli ilmassa, ja Pumpanen humpsutteli menemään, mutta hienosti työsti ja ilmaisi kaikki. 

Loppukoetreenikertana Miisa oli meidän vierailevana tähtenä, ja upotti maalimiehet. Yläkasalla maalimiehet olivat muurin päällä sekä kakkoskaivossa. Alakasan päädyssä teletapin vieressä olevassa ylöspäin aukeavassa, suljetussa piilossa oli yksi maalihenki ja alakasan toisessa päädyssä perus pressun takana olevassa avopiilossa neljäs. Ajatus oli lähinnä loppukoetreeni ohjaajalle, eli koiranlukutaito ja ohjaajan oma päätös siitä, kun alue on käyty läpi, ja kaikki maalimiehet nostettu. Lumo teki ihan kivasti töitä. Vähän vaihteeksi rallasi, ja alkuun sai varmasti hajut sekä muurin päältä, että kakkoskaivostakin. Sai hajun ehkä jopa alakasalta teletapin lähistöllä olevasta maalimiehestä. Työsti kuitenkin ensin muurin päällä olevan maalimiehen, jonka jälkeen pyöri tovin kakkoskaivon lähistöllä. Näin Lumosta, että sillä on haju, mutta en osannut arvioida ilmavirran painumista enemmän älläputkien suulle. Kyllä se kaivo ilmaistiin, mutta ilmaisu ei ollut paras mahdollinen. Kaksi seuraavaakin löytyi hyvin, jonka jälkeen tarkistimme vielä keskikasan. Totesin kyllä, ettei koira ole pahemmin kasaan reagoinut, mutta tarkistetaan vielä. Lumosta näkee aika hyvin, kun alue on tyhjä. Muutoin Lumo ei paljoa kysele, mutta noissa tilanteissa ilme alkaa olla jokseenkin kysyvä.

Tällä viikolla tehtiin hajuerottelutreeni. Eli yksi tyyppi piilossa ja muut parveilee piilon ympärillä. No ei taas ollut kovin suuri aivopähkinä Lumolle. Enempi pähkinää olisin toivonut, mutta näillä mentiin. Eka maalimies oli alakasalla muurin sisällä ja muut seisoskelivat ympärillä. Ei mennyt kuin sekunti tai pari, ja Lumo ilmaisi muuripiilossa olevaa maalimiestä… Toinen hajuerotteluhenkilö oli piilossa alakasalla mikroaaltouunissa ja häiriöhenkilöt ympäröivät piiloa. Lumolla oli vauhti säädetty taas kaakkoon ja aivotoiminta suhteessa nopeuteen liian hidasta, sillä sata lasissa kun mennään sellaisen muovisen putken päälle, niin ei siinä lapinkoirat, saati muutkaan koirat, pysy. Sekään ei paljoa haitannut, nostatti vaan kivasti ja siten haukuttiin. Ensin maalimiestä, sitten piilon edessä seisovaa Jenniä. Sitten tungettiin kuonoa umpipiilon kannen väliin ja yritettiin työntää sitä koko kuonon voimalla pois. Haukuttiin. No, kivaa oli: paljon vauhtia, ääntä ja toimintaa. Toimintaa oli ja on toivottavasti myös korvien välissä…

Rauniokausi alkaa olla lopuillaan. Riippuen onko treenikertoja vielä kaksi vai kolme, otan vielä yhden hajuerottelutreenin vaikeutettuna ja yhtenä lähekkäin olevat maalimiehet. Kausi päätetään perinteisesti motivointitreeniin. Tosin näyttäisi siltä, että meidän kausi on ollut silkkaa motivaatiota ja nostetta…

Hakutreeneissä on treenattu leirin jälkeen pari kertaa liikkuvia maalimiehiä ihan puhtaana ilmaisutreeninä. Kolmantena kertana yleistettiin, eli pieni etsintä, jolloin maalimiehistä kaksi oli seisovaa ja kaksi liikkuvaa. Eipä juuri ongelmaa. Lumolla on hyvä työmoottori ja intopiukassa, ihan sama mitä tehdään, kunhan tehdään. Ja ääntähän lähtee. Sunnuntaina treenattiin tosi kivassa rääseikössä, jossa otin etsintätreenin, mutta treenin paino oli ilmaisussa. Ensimmäinen maalimies oli seisova, toinen makaava verkolla peitettynä. Ennen treeniä otin vähän hallintaa: ”yhdessä” kulkemista ja paikkamakuun. Etsimään Lumo lähti kuin nato-ohjus, teki todella kivasti ja itsenäisesti töitä. Seisovalla oli pidempi ilmaisu ja kyllähän se haukku-hau raikasi. Makaava maalimies oli löytänyt aivan ihanan risurääseikön, jonne Pumpanen irtosi kulkuset kilisten ja valopanta vilkkuen. Makaavakin sai kunnon hakut. Ai, että mulla on pätevä koira!

Ensi sunnuntaina otan hakutreeneissä varmaan pelkän ilmaisutreenin, sillä meillä on aamusta alkaen hälyryhmän puolikkaat Kabanovin luolissa Upinniemessä. Eli pitkä päivä tiedossa. Parina viimeisenä treenikertana toivon vuoromme pimeään, eli teemana alueen käyntiä pimeässä. Aktiivinen talvitreeniporukkakin pitäisi hiljalleen kerätä kasaan. Kevään suunnitelmissa on hakuloppukoe. Jota toki tekisi jo mieli kokeilla nyt, mutta ei vielä, ei vielä…

Rallytokon neljän kerran intensiivikurssi tuli ihan extempore. Kouluttajana on eräs treenikaverini Espystä, Mia. Rallytokoa mielin päästä kokeilemaan lähinnä ihan yhteistyön ja ohjattavuuden parantamiseksi. Lumo ei edes tajua tekevänsä mitään. Kulkee mukana kontaktissa ja saa namia. Helppoa! Muutoin rallytoko näin parin kerran jälkeen vaikuttaa oikein hauskalta puuhalta, katsotaan jos sitä vaikka innostuisi… Oishan se tosi kova, jos Lumo olis joskus RTK1… Ainakin vauhti noin muuten sopii rallyteemaan…

Korrien neljän kerran intensiivitottiskurssista ensimmäinen kerta jäi hälypuolikkaiden takia väliin. Toisena, eli meidän ensimmäisenä treenikertana teimme erikoisvoittajaluokan näyttöruutua (meniköhän tää oikein?) sekä asennonvaihtojen alkeita. 

Viime kerralla tehtiin hyppyä ja jääviä liikkeitä. Toko- ja tottiskärpäsen puremaa odotellessa on tuo treenaaminen ollut aika laiskanlaista, mutta ei hätää, mun koira on jopa osannut jotain! Mulla on ainakin vähän lisäeväitä talven hallivuorojen varalle… Itse olen tykännyt Riitasta ja hänen tavastaan kouluttaa ihan mielettömästi. Ajatuksena on kysyä Riitta Korria pitämään hallille jokunen kerta muutaman koirakon kimppatreeniä. Ja eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka se purema tulisi ja tavoitteeksi asettaisi vaikka TK1…

Treenii, treenii

Blogin päivittäminen on viimeaikoina ollut valitettavasti aika laiskanlaista. Korjataan tilannetta hieman.

Elokuun viimeisenä viikonloppuna järjestettiin SPeKLin ryhmäkatselmus, eli vuotuinen tasontarkastus SPeKLin alaisten yhdistysten hälytysryhmien koirakoille. Järjestäjänä oli tänä vuonna LUP. Ryhmäkatselmus järjestettiin tänä vuonna Kirkkonummella, joten meillä matka ei ollut kovin pitkä. Mä sain kunnian toimia Espyn toisen ryhmän ryhmänjohtajana. Kokemus oli oikein mieluinen ja avartava. Mulla oli oikein mainio "lammas ja paimenet"-ryhmä, joka koostui kolmesta koirakosta ja kartturista itseni lisäksi. Ryhmähenkemme oli melko loistava, ja opin tuona viikonloppuna äärettömän paljon.  Palaan aiheeseen myöhemmin, tarkoitus olisi kirjoittaa juttu Pelastushaukkuun, joten voin sen sitten aikanaan julkaista blogissakin.

Pumpasen likan kanssa ollaan treenattu säännöllisesti. Maanantaisin on ollut rauniot, sunnuntaisin haku. Lisäksi olen välillä käynyt kuokkimassa torstairyhmän rauniotreenejä, ja ennen peruspimeäkoetta treenattiin jokunen kerta omatoimisesti, lähinnä ilmaisua ja irtoavuutta ohjaajasta.  

Hakutreeneissä tehtiin ennen koetta yksi pidempi harjoitus, jossa alkuun etsittiin tyjällä alueella, jonka jälkeen oli kaksi maalimiestä. Perusongelma meillä on sama kuin monella muullakin, eli koira irtoaa hyvin tallatulle alueelle, toisin kuin tallaamattomalle. No, tätä tullaan harjoittelemaan talven aikana hälyryhmän pitkissä. Koetta edeltävällä viikolla tehtiin moottoritreeni, eli Lumo sai tehdä hyvissä fiiliksissä töitä, haukkua eri mittaiset ilmaisut ja pitää kivaa maalimiesten kanssa. Kokeen jälkeen tehtiin palauttava treeni, eli lyhytkestoinen treeni pienellä alueella, lyhyillä haukuilla ja etsittävänä ainoastaan kaksi maalimiestä.

Parina maanantaina tehtiin ratavaihto HePeKolaisten kanssa. Heidän raunioratansa sijaan vierailimme Bomba-rakennuksessa. Molemmilla kerroilla Lumolle oli kolme maalimiestä, ja toisella kierroksella yksi. Ilmeisesti neiti on alkanut rakastamaan omaa ääntänsä, sen verran pitkään, hartaasti, hyvällä rytmillä ja kovaäänisesti kaikuvassa talossa ilmaisi. Piilot olivat vaihtelevia, ja mikä rakennuksen suurin ongelma on (ja toki raunioilla ja maastossakin tähän törmää), mikä tuntuu ihmisistä helpolta voi olla koiralle hyvinkin hankala. Maalimiehiä oli ylhäällä kaapin päällä, kaapissa ovi raollaan, ylempänä hyllyllä jne. Hyviä treenejä ja Lumosta rakennusetsintä on aika kliffaa. No, mikä etsintä ei olisi?

Raunioilla kävin peruspimeäviikolla kuokkimassa torstairyhmän treenit, ja otettiin vain pari maalimiestä. Toinen oli umppari ja toinen puoliumppari. Lumo työsti tarkkaan ja hyvällä innolla. Ensin nousi keskikasalta maakaivosta maalimies, kaivon kantta raavittiin ja haukuttiin. Toinen maalihenki oli alakasan keskivaiheilla, ja sinne livahdettiin pienen pienestä rakosesta. Nälkähän Lumolle jäi ja homma loppui ihan liian pian, mutta niin sen pitääkin.

Viime viikonloppuna oli Espy-leiri. Leirin teemana oli yllättäen haku. Olimme Lumon kanssa yhdistyksemme oman, ja tällä hetkellä muutenkin oman, kouluttaja Mika Soinisen ryhmässä. Alkuun oli pohtinut, että alan treenaamaan pistoja, mutta päädyinkin ilmaisuvarmuuden ja koiran itsevarmuuden kehittämiseen. 

Lauantain treeneissä otimme molemmilla kerroilla kaksi maalimiestä. Ensimmäisellä kerralla Lumolle annettiin mielikuva, että kohdasta X poistuu maalihenkilö metsään. Koira vietiin pois. Maalihenkilö kiersi toista kautta piiloon. Palasin Lumon kanssa lähetyskohtaan, josta koiralle oli annettu mielikuva ja lähetin etsimään. Hyvin omatoimisesti ja aktiivisesti etsi ja työsti maalimiehen. Aloitti ilmaisun mun ollessa kaukana. Maalimies palkkasi lyhyestä ilmaisusta ja alkoi kuljettamaan koiraa mua kohti sille iloisesti jutellen ja edelleen palkaten. Toisen maalimiehen kanssa tehtiin samainen mielikuvaharjoite, jonka jälkeen koira pois, maalimies toista reittiä piiloon ja koira lähetyspaikasta etsimään. Tämäkin treeni sujui erinomaisesti ja treenin kriteeri täyttyi. Toisella kierroksella teimme vastaavan harjoituksen ilman mielikuvaa ja sekin meni nappiin. Toisella kertaa Lumo ei mitä todennäköisemmin enää edes irrottuaan tiennyt missä mä ja mua beesaava kouluttaja olimme. Pumppis on aika loisto likka! Toki kouluttaja joka silmäkovana tarkkaili koiran työtä huokaili ja pohti, että "tällä saa kyllä pahimmassa tapauksessa hallinnan menetettyä" ja "kohta sulla on koira, jonka lähettää alueelle ja näkee seuraavan kerran maalimiehellä"...

Sunnuntain ensimmäinen treeni oli vähän vastaavanlainen kuin lauantain treenit. Tosin etsinnän sekä ilmaisun kestoa pidennettiin. Jälleen annoimme mielikuvan, koira pois ja lähetys "mielikuvakohdasta". Yllättäen maalimies oli aavistuksen alueen ulkopuolella, mutta ei se mitään, Lumo kyllä löysi. Ilmaisun kesto oli kohtalainen, noin puolen minuutin mittainen hyvänkuuloinen, rytmikäs sarja. Loistavan mainiota!

Toinen treeni oli puhdas ilmaisutreeni, jossa ensin haukuttiin seisovaa maalimies, jonka jälkeen toinen maalimies liikkui paikallaan, kolmas liikkui vähän enemmän ja neljäs vielä enemmän. Kriteerinä oli seisovan ja liikkuvan maalihenkilön ilmaisu ja erityisesti se ilmaisun aloittaminen. Nappiin nämäkin. Edes ohjaajan hysteerisen väsynyt mielentila ei järisyttänyt pientä lapinkoiraa, vaan töitä tehtiin hyvällä moottorilla ja innolla. Ihan loistavan upeeta! Taidamme jatkaa seisovien ja liikkuvien maalimiesten ilmaisutreenejä normitreeneissä, samoin noita irtoamisia ja ilmaisuja kauempana ohjaajasta, mutta samalla myös sitä koiran oma-aloitteista yhteydenpitoa ohjaajaan.

Kouluttajamme antoi mulle luvan olla vähän leuhka, sillä mulla on hänen mielestään "suht valmis koira". Intin kyllä kovasti vastaan, että eihän se ole ikinä valmis, mutta vastaväitteenä kuulemma on suht valmis ja, että tästä vaan kehitetään ja hienosäädetään asioita. Oli sitä mieltä, että jos talvi treenataan, niin keväällä voisi ajatella loppukoetta. Kuulemma koiralle pitää jäädä niitä käyttövuosiakin.Jaa-a, treenataan ja katsotaan. Kiire ei ole. Mun asettama aikatavoite on loppukoe  Lumon ollessa viisi vuotta. Siihen on kaksi vuotta aikaa...

PerusPimeä Pumpanen

Kävimme Lumon kanssa ottamassa uusinnan keväällä mönkään menneestä SPeKLin hakuperuskokeen pimeäosuudesta. Peruspimeä järjestettiin lauantaina 10.9 Veikkolassa oman yhdistyksemme Espyn toimesta. Testajaana toimi Mika Soininen. Pumpanen on nyt PerusPimeä ja PerusPätevä niin PerusPäivän kuin PerusPimeänkin osalta!

Mika testasi myös pääsiäisen peruspimeän, jossa käytimme koko annetun 30 minuuttisen. Tuolloin Lumo oli käynyt kahdesti kahdella eri maalimiehellä kolmesta, ja molemmilla kerroilla jättänyt maalimiehet ilmaisematta. Näin vahingosta viisastuneena ja tovin peiliin katsoneena tulin tulokseen, että vein kokeeseen aivan liian raakileen koiran, ja emämoka ohjaajalta oli se, etten lainkaan tukenut kokematonta koiraani.. Olimme tuolloin pääsiäisenä suorittaneet päivällä peruspäiväkokeen, johon meni huimat seitsemän minuuttia käytettävissä olevasta 20 minuutista. Ilmaisut olivat tuolloin päiväkokeessa tyydyttävän luokkaa.. 


Mutta toisin oli nyt. Viisi kuukautta voi tehdä koiralle ihmeitä! Toki meillä on alla paljon vaihtelevaa treeniä maastossa. Pääosin valoisaan aikaan, mutta ennen koetta tehtiin muutama pimeätreenikin. Koe oli täysi, eli osallistujia oli kuusi. Meille arpaonni suosi viimeisen lähtövuoron, eli pääsimme maastoon noin 03:00 aikoihin.

Kokoontumispaikalta oli noin puolenkilometrin mittainen siirtyminen koealueelle. Tein Lumolle kaikki perusrutiinit, joita teen ennen treenejä: "ootsä menossa hommiin?", "mennäänkö hommiin?" ja annoin Lumon haukkua takaisin. Hallinta, jota jostain syystä jännitin ehkä eniten, meni melko hienosti. Kuljettiin Lumon kanssa "yhdessä". Paikkamakuussa nousi kerran, mutta meni kaukokäskyllä takaisin makuulle. Tuuli pyöri, kuten tuulella on tapana pyöriä. Ilma oli kostea, maasto oli kosteaa. Tein etsintäsuunnitelman, joka muuttui sillä sekunnilla kun lähetin koiran etsimään, ja olin ottanut itse ehkä yhden askeleen.. Olin myös päättänyt tukea koiraani senkin uhalla, että hukkaan itseni kartalta. Se kannatti. 

Ensimmäinen maalimies löytyi noin minuutissa. Ilmaisu alkoi suht ok, ja haukku oli ihan kelpoa. Ette ehkä voi uskoa sitä tunnetta, mikä mulla oli sillä hetkellä kun kuulin Lumon aloittavan ilmaisun! Palkkasin Lumon ja kehuin neitiä tooosi vuolaasti kuinka "loisto likka" Pumppis on. Jatkettiin etsintään. Lumo irtosi hyvin, ja annoin hieman tukeani yrittäen kuitenkin palata suunnitelmaani, kohti alueen oikeaan laitaa. Pieni lenkki keskellä, kehu kun Lumo palasi mua kohti ja jatkoimme. Lumo irtosi kohti alueen oikeaa reunaa, sellaiseen kivaan pikku kuusikkoon, että ainoastaan kellonkilinä kertoi missä neiti viipottaa. Alkoi ilmaisu. Käpälä ylös, ja kun testaaja antoi luvan loikin yli kaatuneiden puunrunkojen ja ojan, ja olin maalimiestä ilmaisevan koirani luona. Taas kehuin vuolaasti kuinka taitava tyttö Pumppis on, ja samalla Lumo nautti Ceasaria (lammasta ja julianeporkkoneita koriainterikastikkeessa) pienestä purkista. Purkin kansi meni kiinni vähän ennen kuin herkut oli syöty, tietty, jotta jää vähän nälkä. Tässä vaiheessa olin tehnyt jos jonkinmoista silmukkaa ja suuntavaisto oli pikkusen hukassa, jos näin voi paljastaa... Kysyin ratamestarilta sijaintiamme ja testaajalta paljon aikaa oli mennyt. Sijainti oli suunnilleen jotain sellaista kuin pitikin, ja aikaa oli mennyt yhdeksän minuuttia. Suunnistimme kohti alueen takakulmaa.

Jostain syystä sitä kulkee aina kaikki karseimmat kuusikot ja pusikot, niin treeneissä kuin kokeessa. Näin tein nytkin. Näin kauempana takalaidan merkkejä, ja jatkoin kohti pohjoista. Jos mitään muuta en tiennyt, niin etukulma josta lähdin oli aikalailla etelässä, joten takakulma lienee sitten suunnilleen pohjoisessa... Edessä oli sellaista aika ihanaa tiheää keskenkasvuista kuusta, jonka seasta sai sukellella kuusenoksat naamaa pistellen. Lumo oli näkymättömissä jossain kuusikon laidalla, kilinä vain kuului. Jostain syystä en tohtinut huudella, en tainnut edes viheltää. Hidastelin ja kuuntelin. Kilinä läheni, taisin sanoa vain "hyvä". Liikuin hieman, kilinä loittoni, hidastelin... Alkoi ilmaisu. Kuuntelin muutaman haukun, nostin käden ja sain luvan mennä koirani luokse. Sieltä kuusikon lomasta sukeltelin kohti aika hyvää ja rytmikästä haukkua. Siellähän ne, Lumo ja kolmas maalimies. 

Se oli siinä se peruspimeä. Aikaa meni 13 minuuttia. Käytettävissä oli 30 minuuttia. En muista koska olisin viimeeksi meinannut pakahtua onnesta. Kevään epäonnistumisen jälkeen maistui aika makoisalta tuollainen aika nappisuoritus koiralta! Tehty työ tuottaa hedelmää. Palaute kokeesta oli hyvää. Ilmaisut olivat hyviä, ohjaajan toiminta oli hyvää, etsintäsuunnitelma oli hyvä.. Parannettavaa, kehitettävää ja opittavaa on, ihan loppuun asti, mutta me ollaan ihan perushyviä, peruspäteviä ja mulla on oikeasti maailman paras  Lumo-Pumbasteriina-Pumppis-Pumpanen!

Treeniä ja juoksuhuuruja

Perjantai-iltana otettiin taas pienellä omatoimiporukalla pimeätreenit. Meillä oli teemana ilmasun vahvistaminen pimeässä. Piiloon meni kolme maalimiestä, ja etsintä tehtiin partioimalla. Ajatuksena oli hyödyntää tuulta, saada koira irtoamaan tuulen avulla maalimiehelle, ja ilmaisemaan kauempana ohjaajasta. 

Lumo teki hommia taas mukavan reippaasti, kuten aina. Ilmaisut olivat ihan ok, aloitti ilmaisun suht hyvin, vaikka olin kauempana. Loisto mimmi! Ainut, että tällä kertaa kähmiskäpälöitiin pressuuntuneita maalimiehiä... Ei aina ymmärrä pientä koiraa, pääosin ei kähmi, toisinaan kähmii, aikoihin ei taas ole kähminyt. No toki, raunioilla saa kaivaa, maastossa ei.. Mutta ei raunioillakaan maalimiehiä sentään kaivella! 

Kohtapuoleen on taas lähtö sunnuntain hakutreenilöihin, katsotaan käykö tänään käpälä.. 

Lumolla tosiaan alkoi tämän viikon tiistaina juoksu, ja meillä elellään aika juoksuhuuruisia tunnelmia. Neidin pinnaa kiristää kaikki vastaantulevat samaa sukupuolta edustavat lajikumppanit. Urokset menee, mutta kilpasiskot sietäisi saada vaikka hammasta. Kotona köllötetään vielä normaalia autuaammin, toki jos jotain tehdään, niin eloa kyllä (ja onneksi) löytyy. Ruoka ja hellyyskin maittaisi normaalia enempi. Elämme jänniä aikoja, joten katsotaan kuinka tilanne kehityy ;)

Silmätarkissa

Lumo kävi perjantaina 19.8.2011 silmätarkastuksessa Sari Jalomäen luona Apexissa. Silmät ovat terveet (ei osoita HC, PRA, RD muutoksia). Muita muutoksia todettu: vasemmassa silmässä edelleen Distchiasis, lievä (yksi ylimääräinen ripsi), oikeassa PPM iris-iris rihma (sikiöaikainen muutos), samoin oikeassa silmässä Puncta atresia, eli kyynelkanavan ala-aukko on nafti/puutteellinen. 

Lumoa Distchiasis tai tuo Puncta atresia eivät millään muoto vaivaa, eli kumpikaan silmä ei vuoda tai ole vuotanut. Pahimillaan tuo kyynelkanavan ala-aukko voisi puuttua kokonaan, tai aukko olla niin ahdas, että aiheuttaisi kyynelnesteen jatkuvaa "valumista", eli silmä vuotaisi. Distchiasis puolestaan voi aiheuttaa silmään sarveiskalvon ärsytystä, ja näin ollen silmän vuotamista. Ylimääräinen/ylimääräiset ripset voidaan tarvittaessa nyppiä pois (kasvaa tosin takaisin) tai polttaa laserilla. Lumon kohdalla ei ole tarvatta kumpaankaan, sillä ripsi on hyvin hento ja Jalomäen mukaan "lepää" silmän pinnalla.

Jalostuskäytölle pienet muutokset eivät ole este, kunhan kumppanin silmissä ei ole vastaavia muutoksia.  

Lumolla on nyt tarkastettu silmät vuoden välein, vuotiaasta alkaen. Nyt saatetan jopa pitää PEVISAn mukainen parin vuoden tauko. Silmät olen ajatellut peilauttaa kuitenkin säännöllisesti ainakin seitsemän vuoden ikään asti. Ja joskus siitä vanhemapana vielä kertaalleen.

Raunioilla peruspätevä Pumpanen

Huh heijaa! Käytiin eilen Lumon kanssa Espyn järjestämässä SPeKLin raunioperuskokeessa Oittaalla. Testaajana oli yhdistyksemme vastaavatestaaja Miisa Moon. Jännitystä oli ilmassa, eikä lomapäivä suinkaan auttanut asiassa...

Läpi kuitenkin mentiin jäätävästä jännityksestä huolimatta! Yleisarvosanaksi saimme 2, eli "hyvä". Hallintaosio ei todellakaan ollut mitään maailman kauneita katsottavaa, mutta siitäkin selviydyttiin. Lienee itsestäänselvyys, että ohjaajaherkkä, "ohjaajansa sielunpeili" lapinkoira-Pumppis, juoksuhuuruissaan (kyllä, meillä alkoi tiistaina juoksu, "vain" puolitoista kuukautta etuajassa...) otti kyllä painetta kummallisesti käyttäytyvästä ohjaajastaan. 

Mutta kun etsintäsuunnitelma oli tehty ja päästiin hommiin, niin Lumo kyllä kirjaimellisesti hoiti homman kotiin. Ihan oikeasti osaan lukea koiraani, pysyin aika kivasti etsintäsuunnitelmassa ja melkein muistin, ja osasin kertoa kun se muuttui. Alueena oli ala-, keski-, ja yläkasa, sekä keski- ja alatalo. 

Etsintäplani lähti liikkeelle alakasa -> keskikasa -> yläkasa -> keskitalo -> alatalo. Tarkoitus oli kulkea tuulen alapuolella. Lähestulkoon pysyin jopa suunnitelmassa. Eka maalimies nousi hetki lähetyksen jälkeen alakasalta, avopiilosta. Ilmaisu oli ihan jees. Jatkettiin alakasa loppuun, siirryttiin keskikasalle, jossa Lumo pyörähti temppelin edustalla ja näytti siltä, että sai yläkasalta hajun. Annoin mennä, ja sieltä ykköskaivon kautta koukkasi rappusten alla olevaa, suljettua piiloa haukkumaan. Toinen maalimies nostettu. Jatkettiin yläkasan loppuosa, palattiin keskikasaa sivuten yläkasan alkuun, josta lähetin Lumon piipahtamaa yläkasan alkuosalle, josta takaisin keskikasalle. Keskikasalla reagoi joihinkin häiriöihin, muttei näyttänyt "saavan" mitään järkevää, työstettävää hajua, joten siirryttiin keskitalolle. 

Lähetin Lumon ylä- ja keskitalon välistä. Lumo sai jotain pientä hajunhäivähdystä, koukkasi ylätalolle päin, kutsuin takaisin ja ohjasin keskitalolle jatkamaan. Nousi keskitalon pellon puoleiselle reunalle ja elekieli muuttui. Haisteli sukellusveneen umpinaista päätä, kiersi toiselle puolelle. Heilutteli häntäänsä, haukahteli, raapi luukkua. Katselin ja kuulostelin hetken, kuten tein jokaisen ilmaisun kohdalla, sitten nostin käden. Toki samalla kysyin testaajalta, että mokasinko... En mokannut. Kolmas, eli viimeinen maalimies nostettu. Telineenä oli kanaparru, piece of cake sanoi Lumo. Aikaa meni suunnilleen kahdeksan minuuttia viidestätoista. Ja Lumo oli ihan oikeasti jossain määrin paljon normaalia vaisumpi... Ensimmäisen maalimiehen jälkeen sai vähän lisää tuulta purjeisiin, kun ohjaaja palkkasi suoraan purkista Ceasarin lammasta korianterihyytelössä...

Arvioinnit:

A Ohjaaja:

1. Etsintäsuunnitelma: 2 (hyvä) 

2. Ohjaajan toiminta: 2 (hyvä)

B Koira:

1. Tottelevaisuus: On

2. Paukkuarkuus: Ei

3. Melun ja savun arkuus: Ei

4. Koiran ohjattavuus alueella: 2 (hyvä)

5. Selvitytyminen esteistä: 1 (erinomainen)

6. Maalihenkilöiden ilmaisu: 2 (hyvä), 2 (hyvä), 2 (hyvä)

C Ohjaaja ja koira:

1. Yleisarvosana: 2 (hyvä)

 

Peruskoetreeniä

Perjantaina pidettiin omatoimipimeätreenit syyskuun peruspimeäkoetta silmällä pitäen. Ihanan pimeät treenikaverit olivat tallaneet ja merkanneet alueen (kiitos siitä Satu ja Sari!). Treenailtiin kunnon pimeää odotellessa muiden koirat, ja Lumon kanssa pääsimme alueelle toiseksi viimeisenä koirakkona.

Ohjaajan suunnistustaito näyttäneen olevan hieman ruosteessa... Khöm, ja pimeässä suuntavaiston kadottaminen on sangen helppoa (vaikka taivaalla mollottaa kuu ja alueen itäreunan puolella kohisee moottoritie...). Etsintäsuunnitelma oli perinteinen kierretään alue tuulen alapuolelta ja halkaistaan. Perässäni kulkivat "testaaja" ja "ratamestari", jonka kello raksutti aikaa. Alueella oli kolme peitettyä maalimiestä, kaikki oli tietenkin löydettävä ja ilmaistava.

Lähetyksen jälkeen Lumo irtosi, itse jatkoin etsintäsuunnitelman mukaisesti (virhe numero 1). Lumo palasi luokseni ja irtoili aina aika-ajoin sisemmälle tai kulki näköpiirissä. Puolessa välissä rajojen kiertoa, alueen länsipuolelta, löytyi ensimmäinen maalimies, jonka Lumo ilmaisi. Oletusarvonahan mulla oli pääsiäisen pimeäkokeen perusteella, että ilmaisu voi yhtä hyvä jäädäkin. Mutta mainio homma! Jatkettiin takaisin aloituskulmaan, josta otin suunnan ja lähdin halkaisemaan aluetta. No ei menny ihan kuin Strömsössä, ja loppupeleissä tein jotain ihmeellistä risteilyä alueella. Alueen itäpuolelta löytyi sitten toinen maalimies, jonka Lumo ilmaisi  kelvollisesti. Tässä vaiheessa oli aika selvää, että Lumo kaipaa tukeani ilmaistaakseen pimeässä. Eli mun pitää olla suhteellisen lähellä, ei 100 metrin päässä...  

Jatkettiin "haahuilua". Välillä oli juuri sellainen tunne, että "pyörin ympyrää pimeässä metsässä". Pyysin tuumaustaukoa, ja kokeneempien vinkkiä jatkamiseen. Lähdettiin taas etenemään, suuntaan, jossa en varsinaisesti ollut käynyt. Tai minä olin, koira ei. Tällä kertaa mentiin yhdessä. Katselin kun Lumo alkoi "puuhastelemaan" jotain kuusikossa, ja lähdin kiertämään kuusikon vasenta reunaa. Tässä vaiheessa takaani kuului "seuraa mitä koirasi tekee", juu juu, seuraan seuraan ja ihan siksi en halunnut kävellä ihan siitä vierestä. Viimeinen maalimies löydetty, haukuttu ja pieni koira näytti aika onnelliselta silmät pimeässä tapittaen. Aikaa meni 30 minuuttia, eli maksimiaika peruskokeen pimeäosuudessa. Läpi olisi mennyt, vaikka ohjaaja sekoilikin...

Eli, jatketaan ilmaisuvarmuuden hiomista pimeässä, eli pimeätreeniä, pimeätreeniä. Lumo jaksoi etsiä tosi hyvin, ottaen huomioon, että meidän perustreenit kestää maksimissaan 10 minuuttia. Pidempiäkin treeneejä voisi alkaa hiljalleen silloin tällöin tekemään. Normitreeneissähän maalimiehet löytyy "heti", tai ainakin sen ensimmäinen.

Sunnuntaina oli viralliset hakutreenit. Parille meistä järkättiin peruskokeenomainen treeni. Onnekkaat olimme minä ja Lumo sekä Sari ja Kitty-kelpie. Alue oli siis suunnilleen peruskoealueen kokoinen (1,5ha), merkattu alue ja 20 minuttissa tuli löytää kolme maalimiestä, jotka tietenkin koiran piti ilmaista. Kaikki maalihenget olivat peitettyjä.

Lumo oli intopiukassa, vaikka takana oli pitkä päivä: koiranäyttelyä ja hengailua Kattiksen ja Rhoon kanssa. Hallintaosuudessa maastoon siirtyminen oli melko katastrofaalista. Sain muistuttaa Lumoa ihan liian monta kertaa, että alueelle ollaan siirtymässä "yhdessä". Paikkamakuussa pysyi kuitenkin vaaditut kolme minuttia. Etsintäsuunnitelma oli perinteinen alueen kiertäminen rajoja myöten tuulen alapuolelta ja halkaisu. Lähetyksessä vähän nostatin Lumoa ja kun käsky kävi sinkosi pieni lapinkoira kulkuset kilisten maastoon. 

Ensimmäinen maalimies löytyi melko pian. Lumo kävi alueen ulkopuolella, jonka jälkeen rymisteli kaatuneen puun juurelle. Elämänsä ensimmäistä kertaa haukkui muutaman kerran hajua, kunnes tarkensi ja meni liki maalimiestä haukkumaan. Käpälä ylös ja koiraa kehumaan. Sain Lumon jotenkuten pois maalimieheltä, ja maalimiehen noustessa annoin palkkapurkin maalihenkilölle, joka palkkasi koiran. Jatkettiin etsintää. Lumo liikkui oikein kivasti ja irtosi jälleen. Tällä kertaa keskelle ryteikköä, ja taas kuului haukkua. Jälleen käpälä ylös, jonka jälkeen sain luvan edetä kohti maalimiestä ja ilmaisevaa Lumoa. Haukku taisi tälläkin kertaa jatkua ihan niin kauan kunnes olin itse maalimiehellä. Loisto likka! Tällä kertaa palkkasin itse koirani. Jatkettiin etsintäsuunnitelman mukaisesti, ja jälleen Lumo irtosi hienosti hajulle ja ilmaisi hienosti kolmannenkin maalimiehen! Viimeinen maalimies sai taas kunnian palkata Lumon.

Aikaa meni seitsemän minuttia. Saman verran meni pääsiäisen peruskokeen päiväosuudessa. Ilmaisut olivat mielestäni paljolti paremmat kuin keväällä. Lisäksi Lumo ilmaisi varmemmin ja kauempana minusta. Motivaatiopuoli näyttäisi olevan kunnossa. Hallinta kaipaa hiomista.. Jännittää ihan kelvollisesti tuo hallinta keskiviikon raunioperuskoetta ajatellen (toivottavasti siis päästään edes radalle, ettei homma kosahda hallitsemattomuuteen).. 

Treenin jälkeenhän Lumo on aina sangen kuuliainen, ja silmät tapittaen kulkee vieressä tai lähistöllä, ja tulee reippaasti luokse kutsuttaessa.. Eli treeniteemana on myös hallintaa, hallintaa, moottori säilyttäen. Alkuhetsaus kyllä nostattaa Lumoa ihan kivasti, vaikka hallinnan aikana vähän keräisikin painetta. Tämä on taas sitä kuuluisaa "tasapainon hakemista". Mutta tiedän, että se on sen väärti. Lumo on loisto mimmi tekemään hommia! En voi olla muuta kuin ylpeä pienestä ruskeasta lapinkoirastani! 

Miss Pumpanen näytelmöi taas...

Sunnuntaiaamun kunniaksi suunnattiin Jennin Kengun nokka kohti Turun Elonäyttelyä kello 07:30. Takaronttiin häkitettiin pieni ruskea lapinkoira, sekä kaksi mustaa porokoiraa. Matkaseura oli mainiota ja päivän saldona oli Lumolle AVO ERI4. Tuomarina Ruotsalainen Göran Bodegård.

"Feminiininen, hyvänkokoinen narttu. Hyvä pää. Antaa liikkeessä hieman pitkän vaikutelman. Hyvä kaulalinja. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä rungon tilavuus. Liikkuu hyvin."

Kuvat Alm

Huonosti ei mennyt muullakaan seurueella. Rhoo Romppainen Robottimies (Hallanevan Lumijäkkärä) porourosten AVO EH ja Jennin Katla Kattis K. Arponen (Pihlajamäen Fafnir) AVO ERI SA PN3 SERT, ja näin ollen Kattis myös valioitui! Onnea siis uudelle Suomen muotovaliolle omistajineen ja kasvattajineen! Sen lisäksi, että Kattis on nätti, Kattis on myös loisto likka pelastuskoirahommissa!