27.2.2011

Treeniä, pekua, puuhaa, hommaa

Pikainen päivitys pariin viime viikkoon. 

Treenattu on: rakennusetsintää Espoon kaupungintalolla, pari kertaa hakuiltu ja kerran käyty tottistelemassa. Toiset hakutreenit olivat UPK:laisten treenit, kiitos siitä Sofialle ja muille UPK:laisille kun saatiin vierailla. Tottistreeneihinkin haettiin vaihtelua UPK:n porukassa.
 
Lumo on sangen pätevä tyttö. Rakennusetsiminen sujui hyvin. Tarkennukset ovat parantuneet huimasti, samoin koiran itsevarmuus työstämiseen. Ilmaisukin alkaa olemaan varsin varmaa. Mainiota! 

Tottistreeneissä Lumo oli ihan huippu! Nyt viimein on alkanut olemaan  neidillä sellainen perusmoodi, että "jee, tehdään yhdessä" ja mikä parasta, Lumo nauttii tekemisestä ihan superisti!

Toiset hakutreenit olivat tuossa kotinurkilla Petikossa, kylmänä tiistai-iltana. Otin Lumolle tienvarsietsintää liinassa ja pari maalimiestä. Teemana edelleen ilmaisut pienellä nenähommalla höystettynä. Eri etevästihän se taasen meni. Ohjeistin maalimiehet vähän hassusti, joten tuli sitten treenattua seisovien maalimiesten ilmaisua. Lumolle se näytti olevan ihan piece of cake!

Tänään treenattiin pienellä omatoimikokoonpanolla Siikajärvellä. Jälleen ilmaisun vahvistamista, lähinnä keston osalta. Edelleen tienvarsiversiona, eli maalimiehet about 10-15 metriä hangessa metikön puolella. Ideana oli siis, että Lumon alottaessa ilmaisun menen paikalle, ja merkkaan palkkaushetken maalihenkilölle naksulla (ja samoin tietty koiralle vahvistus oikeasta toiminnasta). Ekalla maalimiehellä Lumo haukkui hyvin, mutta koska ohjaajalla hieman kesti maalimiehelle pääsy, niin Lumo oli vähän käpälöinyt kun ei herkkua herunut. Toisella homma menikin jo hienommin. Tarkennukset ja hajujen työstöt meni oikein hienosti. Toisen maalimiehen hajut kulkeutui polun toiselle puolen, joten Lumo joutui tekemään ihan oikeesti töitä. Hienosti kyllä pähkäili asian ihan itsenäisesti! Kolmas maalimies oli makuuasennossa, ja Lumolle entuudestaan tuntematon (tosin niin olivat kyllä tiistaiset UPK:n maalimiehetkin...). Ilmaisun aloittamisessa meni tovi, mutta hyvin se haukku raikasi!

Ensi keskiviikkona yritetään joutaa tottistelemaan, tosin torstaiaamuna täytyy joutua Lumon kanssa aikaisin Keravalle, josta suuntaamme Robinin ja erinäisen koiralauman kanssa kohti Oulua. Ja Jenni suuntaa Ouluun Kuopiosta. Yövymme Oulussa, josta perjantaiaamuna lähdetään ajamaan kohti Kolaria ja poropaimennusta. Viikonloppu vietetään lappalaiskoirien ja -ihmisten, sekä poropaimennuksen merkeissä. Maanantaina lähdetään ajelemaan kohti etelää. Lumon poropaimennusdebyytti on siis viikon päästä sunnuntaina. Sitä jännittäessä. Kolarista kotiuduttua lomaillaankin vielä viikon verran. Lumolla on tiedossa mm. fyssarilla käyntiä.

Emäntä on käynyt nyt pariin otteeseen käpälöimässä pienoisia poropellervoja, Katlan (Pihlajamäen Fafnir) ja Parkun (Huraus Bargu) rakkauslapsia. Nyt on sitten totisessa mietinnässä ja pohdinnassa muuttaako meille maaliskuun 20. päivä pienen pieni porokoilatyttö.. 
 
Lumon pentusuunnitelmat on tuottaneet ainakin emännälle suuren suurta jalostusahdistusta.. Tuntuu, että kaikessa on liikaa riskejä. Toki kasvattaja kantaa viimekädessä ne riskit, mutta... Kriteerit on kovat, ja riskejä on joka yhdistelmässä. Blaah. Ja kyllähän se oman koiran paras pentu tietty kiinnostaisi sekin. Onko se sitten viisasta, en tiedä. Koiran omistaminenhan ei kokonaisuudessa vaikuta kovin viisaalta. Etenkin kun sille myy sielunsa ;)

19.2.2011

Poropaimennuskokeeseen!

Ou jee! Lumo debytoi Karkulaisen poroaidalla sunnuntaina 6.3.2011! 

Täällä kuollaan ehkä jännitykseen! Toivottavasti erotusaidan nimi ei ole enne ;) Ja näemme muutakin kuin kakansyöntivietin... Eikä pieni ja pätevä Lumolaiseni joudu poron tallomaksi...

12.2.2011

Puuhapäivät on parhaita päiviä

Weekendi aloitettin hakutreenien merkeissä Kauklahden suunnalla, taajamassa. Perjantai-iltana, tottakai. Eikai Super Crazy Dog Ladyilla ole parempaakaan tekemistä???  Pakkasta -16C ja risat, mutta sää on pukeutumiskysymys. Treenit oli kaikkiaan aika tehokkaat. Eihän nyt kukaan ihan oikeesti halua koiraansa autoon palelluttaa?

Lumolle otin kolme maalimiestä. Teema edelleen ilmaisun vahvistaminen, mutta siinä siivellä pientä nenähommaa. No nenähommat on Lumolle ihan "pala kakkua". Lumo on motivoitunut ja tekee tarmokkaasti hommia. Maalimiehet löytyi, ensimmäinen lumikasasta, ja haukku raikas hännän tahdittaessa tempoa sarjalle. Toinen maalimies löytyi sermin takaa, ja tämäkin sai osakseen ihan buenot haukut. Kolmas ja viimeinen maalimies tehtiin näkölähtönä, vietinnostatuksena. Maalimies lähti pinkomaan suunnilleen 50 metrin päässä olevan palloseinän taakse. Lumo haukkui tuijottaessaan pakenevaa maalimiestä. Maalimiehen kadottua seinän taakse päästin Lumon perään. Ilmaisu oli hyvä, kestävä. Maalimies palkkasi Lumon vasta kun itse olin siinä vieressä, ja muutamat haukut vielä päälle. Mainiota! Ihan huipputreeni siis.

Treenin jälkeen ajeltiin Oittaalle ja käytiin rämpimässä pienoinen metsälenkki Sofian ja Justuksen kanssa. Kotiin tultiin about yhdentoista aikaan illalla..

Lauantai aloitettiin edustustehtävällä Tapiolan Talviriehassa. Esiteltiin hieman pelastuskoiran koulutusta, tottista, ja pieniä "etsintöjä" ja ilmaisutapoja. Tapiolaan matkattiin Ressun ja lagottotyttöjen kyydissä. Kiitos seurasta!

Tapiolasta kotiuduttua oli pakko nappaa kamera matkaan ja suunnata lähipellolle ottamaan Lumosta muutamia kuvia, kun sää oli mitä mainioin! Iltapäivästä ajeltiin vielä Hyvinkäälle uimaan. Tai siis emäntä kyyditsi, Lumo ui. Uintiseurana oli Jennin ja Robinin laumasta Fauna ja Salka, sekä Sofia ja Justus. Lumo ui taas mallikkaasti. Selkää ja häntää kastelematta. Alkuun taas pelastusliivit päällä, loppuajan ilman. Lumo ei edelleenkään ole erityisen innostunut altaaseen menosta. Etenkään, jos hänet sinne pakottaa, siis ihan fyysisesti auttaa. Käskien kyllä menee..

Kotona on nyt päivän riennoista onnellinen ja väsynyt koira. Vähän Neuta napaan ja jälkkäriksi pari poron kylkiluuta. Nyt on hyvä sulatella ja levätä. Huomenna emäntä suuntaa aamulla yhdistyksen seminaariin, joten Lumo saanee levätä lähes työpäivän verran, ja sitten pääsee taas kunnon lenkille, valoisassa. Aamulla toki käydään lenkillä, seuraksi lähtee pitkästä aikaa naapurin Dante. Tarviiko sitä nyt sunnuntaiaamuna pidempään kuin puolikahdeksaan nukkua?? 

Ai joo, maaliskuun poropaimennuskokeen ilmoittautuminen on lähetetty. Nyt vaan kaikki tassut ja peukut pystyyn, että päästään aitaan! Katselmusilmo on myös pistetty postin vietäväksi.  


"Hittojako siinä kuvaat?"





Lunta tulvillaan on raikas kevättalvisää...

Oli niin mainio sää, että oli pakko käydä ulkoiluttamassa kameraa Lumon kanssa läheisellä pellolla...


Humps hankeen...
 

Josta löytyi narupallo...

Jota on syytä kantaa narusta...

Lisäksi vähän tappaa ja ravistaa..


Häh?

Välillä pousattiin oikeen eteerisen näköisenä...

Ja oltiin tosi nättinä ja terävänä

10.2.2011

"Mun rakas raivostuttava rakki"

Luin tässä "vähän niinkun rivien välistä", tai ihan suoraan, että kirjoitan koirastani ilmeisesti aivan liian positiiviseen sävyyn. Totta. Lähinnä, että tämän blogin perusteella monille on muodostunut Lumosta mielikuva, että Pumpanen on sangen kiltti ja helppo koiraeläin.Mutta avataan asiaa hieman...

Emännän hermorakenne ei siis kestä avautua moneen kertaan matkan varrella tulleista vastoinkäymisistä. Kaikilla niitä on, niistä kyllä puhutaan, niitä vatvotaan ja jokaisella on omansa.  Tää blogi olisi ehkä aikamoista vuodatusta, mikäli tänne olis kaikki vastoinkäymiset avauduttu...

Aloitetaan vaikka siitä, että Lumo-neiti, periaatteessa elänyt tähän astisen elämänsä ainoana koirana, aina kaiken saanut, myös sen jakamattoman huomion, elänyt vailla kilpailua. Otti ensimmäisen kerran vuotiaana matsia kepistä viisi vuotiaan nartun kanssa. "Ei mun oo koskaan tarvinnut mistään luopua". Tappeluun meni ihminen väliin.

Ollessaan puolitoistavuotias, muutaman kuukausi ennen toisia juoksujaan  Lumo aloitti aika mittavat remmirähinät. Vapaana ollessaan, emännän ennakoinnin pettäessä, kävi vieraiden koirien päälle kuin yleinen syyttäjä. Ja siis ennakoinnin tarvitsi pettää ehkä sadasosasekunnin... Eihän se joo reikiä tehnyt, mutta otti ihmisen luonnon päälle enemmältikin. Ja joo, meillä lenkkeillään pääosin vapaana. Koska olen kouluttanut, kouluttanut ja kouluttanut koiraani, jotta se on hallinnassa, luottamus toimii ja lenkkeily on vapaampaa. Tätä ihanaa "vedän teitä kaikkia turpaan"-vaihetta kesti tovin. Toiset juoksut siinä meni, jonkun aikaa vielä siitä ja sitten saavutettiin taas pienoista tasapainoa. Vastaavaa käytöstä ilmeni myös siinä tietyssä vaiheessa ennen kolmansia juoksuja, pms-oireita..

Toiset narttukoirat eivät Lumoa mitenkään erityisesti miellytä. Niitä voidaan, ja pitää, sietää, kunhan asiasta aina välillä ehkä vähän muistutetaan. Tämäkin on koulutuskysymys, ja sen kanssa painitaan edelleen. Nuoremmat eivät hypi silmille, se tehdään melko heti selväksi. Erityinen inhokki Lumolle on kuitekin äitini leikattu podengomiksi uros. Ikää arviolta viisi tai vähän päälle, painoa n. kahdeksan kiloa. Lumo on tähän mennessä ollut valmis "eliminoimaan" Dixin syystä, joka ei minulle ole vielä valjennut. Koko ei ole kynnyskysymys, vaan jokin ihan muu. Välimatkan vuoksi sietokynnyksen kasvattaminen on vaan hieman haasteellista.

No remmirähinää harrastetaan edelleen, vaihtelevalla moodilla ja menestyksellä. Välillä on helpompaa kuin toisinaan. Tuntemattomien koirien tapaaminen remmissä on ehdoton nou nou, siitä tulee helposti rähinä. 

Ehkä veemäisin villitys on "lenkillä huutelu". Tämänkään käytöksen pohjimmainen syy ei ole selvinnyt. Asiaa on kyllä tullut pohdittua ihan jonkun kerran. Homma menee välillä ihan järkeenkin: haisee kettu, haisee rusakko (siis voi päätellä jäljistä), jossain rasahtaa... Vahtimista (joka siis yleisesti perustuu pelkoon?). Välillä Lumo on väsynyt, jolloin huutelu lisääntyy, välillä huudellaan vaan ihan huutelun ilosta. Ja sinkoillaan. Onhan se itse itseään palkitsevaa tekemistä. Tässä auttaa vain ja ainoastaan ennakointi, ennakointi, ennakointi. Lapinkoiran omistaminen vaatisi ainakin neljä silmää. Kahdellakin pärjää, kunhan on riittävän valpas. Kun olet askeleen edellä koiraasi, olet todennäköisesti oikeilla jäljillä. Ihan kirjaimellisesti. Kuri ja pienimmäisen eleen muuttumiseen puuttuminen. Kielto. Kehoitus kulkea yhdessä. Palkka. Vapautus. Ja sama alusta, jos tarvis. Menee jossain vaiheessa kaaliin, mutta tuppaa myös unohtumaan. Huuteluvaiheessa korvat ovat koristeena. Silloin on paras vaan napata koira tylysti hihnaan, ja jatkaa matkaa. Niin, siis tätä huutelua harrastetaan vapaana, ei kytkettynä. Kun koira on rentoutunut, voi taas vapauttaa. Kielto ei auta, huutaminen ei auta. Koirankoulutustapani ei muutoinkaan perustu voimakkaaseen äänenkäyttöön. Ainoastaan poikkeustilanteissa. Huvittaako sinua totella, jos sinulle huudetaan? Välillä se on toki aiheellista, ihan jokaiselle.

Mutta, lapinkoira ei ole paras koira kukkahatuille. Ainakaan minun lapinkoira. Kukkahatusta on joutunut hiljalleen luopumaan. Ei se koivuhalolla koulutettavakaan ole (vaikka sille pentuna sellainen annettiinkin...leikkihin ja purekeltavaksi), mutta kurilla pääsee pitkälle. Lapinkoiran kanssa neuvottelu vie ojasta allikkoon, ei kannata, ei tuota tulosta. Siihen on syyllistytty. Mutta johdonmukaisuudella, kurilla ja  ennenkaikkea reiluudella pääsee pitkälle (koiran kuin koiran kanssa). 

Lapinkoira on ihana koira, mutta jokseenkin haastava koira. Tarvitsevat ehdottomasti peruskoulutuksen, riittävästi liikuntaa ja aktiviteettia (jaksavat liikkua yllättävän paljon). Nartut ovat kieroja kuin korkkiruuvit. Omanarvonsa tuntevaa sakkia. Tekee mielellään, mikäli työehtosopimus on kunnossa, ja tekeminen on mieluisaa. Jos ei, menee lakkoon. Jos huudat aiheetta, ei ota kuuleviin korviinsa. Viisas koira. Monen muun rodun kanssa pääsisi varmasti helpommalla. Ainakin harrastaessa. Mutta kun se toimii, niin se on niin  palkitsevaa! Ei ole mennyt tehty työ hukkaan.

Kerrotaanpa nyt vielä, jos jollekin on epäselvää tuo koiraan käytettämäni aika. Se on kaikki aika, mikä työn jälkeen irtoaa. Oikeastaan. Se on minun valintani,  elämäntapani. Työ haitta harrastamista. Vapaapäivät, viikoloput, lomat suunnitellaan pitkälti koiraystävällisiksi. Lumon kanssa on lenkkeilty ja puuhasteltu ulkona pennusta asti keskimäärin kaksi tuntia päivässä. Tämä kaksituntia on siis se minimi per päivä. Suurin osa lenkeistä vapaana. Treenattu keskimäärin kaksi kertaa viikossa ohjatusti. Pääosin kolmesti. Enkä tunne edes olevani kovin kajahtanut.

   

5.2.2011

Rontti-Monttisen aka Ahne-Pumpasen kuulumisia

Meidän taloudessa on viime viikkoina asustellut neiti nimeltä Rontti-Monttinen aka Ahne-Pumpanen. Juoksujen jälkeen neidin on vallannut pohjaton ahneus. Tovi meni peruslaamavaihteella, mutta nyt on alkanut pikkuhiljaa normiaktiivitaso taas näkyä. Noin toiminnallisesti siis. Treeneissä tuo laamailu ei ole näkynyt, mutta lenkeillä Lumolainen ei juuri ole intoutunut leikkimään, vaikka olisi hyvää seuraa ollut tarjolla. Lähinnä Lumoa on kiinnostanut lenkkikavereiden, ja oman emännän, taskut ja niistä saatava tarjoilumahdollisuus.. Lumo tottelee myös vaihtelevia kutsumanimiä kuten Aida, Api, Justus, Husu, Nanya jne. Sillä nämä kutsut saattavat tietää namia.. Ja käyttäytyy vähän vieraampia emäntiä kohtaan suhteellisen röhkeästikin namia pummatessaan... Ahnepa ahne.

Tänään käytiin pitkästä aikaa Hyvinkään koirauimalassa. Allas jaettiin ensikertalaisen Justuksen ja Taigan kanssa, sekä jo kertaalleen Hyvinkäällä turkkinsa kastaneen Salkan. Lumo ui alkuun  pari kertaa pelastusliivit päällä, ihan vaan kokeeksi, että pysyy pinnalla. Suurimman osan ajasta molski menemään ilman, pinnalla pysyen.  Edelleenkään Lumo ei ole mitenkään erityisen viehättynyt altaassa uimisesta, mutta pienen vastaanhangoittelun jälkeen kastaa kyllä turkkinsa ja ui oikein mallikelpoisesti. No, vielä on kolmena lauantaina uintitreeniä tarjolla, jos vaikka loppua kohti tuo intokin löytyisi. Lumohan siis mielellään osallistuu muiden uittamiseen, eli kulki oikein topakkana mm. Jennin vieressä kun Jenni tsemppasi omiaan altaassa... Selkeää valmentaja-ainesta siis...

Uinnin jälkeen isäntäväki kävi kaupassa, neidin hengaillessa autossa, lämpömantteli päällä. Kotona kerettiin olla suunnilleen tunti, ja taas lähdettiin. Tällä kertaa Aidan ja Nooran kanssa lenkille. Lumo lenkkeili epälapinkoiramaiseen tapaan mantteli päällä. Tällä hetkellä on näet sen verran hyvässä turkissa, että kuivaamisesta huolimatta pohjavilla jäi kosteksi. Vaikka ilma on ollut nollassa, tai plussan puolella, ja vaikkei lapinkoira nyt herkästi palellukaan, niin silti hätävarjelun liioitteluna ihan mieluusti mantteloin kosteaturkkisen koiran lenkille. Lumoahan tuo takki ei ulkona arvon neitikoiran menoa ja meininkiä haittaa. Tehtiin vakkariseuralaistemme kanssa tunnin lenkki Silvolan metikössä. Eli tänään(kin) on ollut liikunnallisesti aika hyvä päivä Lumolle.


Tällä viikolla on lenkkeilty myös Justuksen ja Sofiankin kanssa. Justus on edelleen sangen ihastunut Lumoon, ja Lumo tarjoaa vastalahjaksi vähän hammasta ja murinaa... Otettiin myös pitkästä aikaa riski ja mentiin Pitkäkosken ladutetulle pellolle... Samaisella pellolla käytiin kokeilemassa onneamme Nooran kanssa jo aiemmin tällä viikolla. Selvittiin huudoitta. Alkaa näet olemaan taas se aika vuodesta, jolloin lenkkimaastojen vähyys alkaa tosissaan nyppimään. Puolustuksena joutuu kommentoimaan, että "pilaahan" se lumisadekin ne ladut.. Ja uusi lumi on vanhan surma, joten eiköhän me jossain vaiheessa, juhannuksene mennessä ainakin, saada laajennettua lenkkireittejä normaalimpaan suuntaan. Samojen polkujen tallaaminen kuukausikaupalla ei pidemmän päälle oikein jaksa napostella.

Väliaikatiedotusta pennutuskuumeen osalta. Jännityksellä odotamme Lappalaiskoirien jalostustoimikunnan virallisia urossuosituksia muutamasta melko potentiaalisesta sulhoehdokkaasta. Odottavan aika on pitkä. Mutta muu ei auta. Sitten kun suositukset on saatu, ja eräät tehneet päätöksiä suuntaan tai toiseen, niin niistä tulee luettavaa mustaa valkoisella ihan satavarmasti niin tänne kuin tännekin

Keittiöapulainen