Raunioita, hakua, taajamaa, pitkiä, hälytreeniä...

Pikainen päivitys viimeaikaisista treeneistä.

Virallinen treenikausi pakeoitiin marraskuun toisena viikonloppuna. Lauantaina raunioiduttiin viimeistä kertaa kaudella 2012. Lumolla oli alueena keski- ja alakasa, peltokulma sekä käärmekasa. Ekasta maalimiehestä oli jo hajua lähetyshetkellä ja se hataran muistikuvani mukaan nousi jostain keskikasalta. Toinen maalimies löytyi keski- ja alakasan välisestä puuarkusta, kolmas peltokulmasta, ylöspäin aukeavasta törpöstä ja neljäs käärmekasalta. Ilmaisut olivat passelit, motivaatio kohdillaan ja molemmilla kivaa. Hurma pääsi tallustamaan keskikasalle erilaisille alustoille, ja kasalla oli ihmisiä herkkuineen. Hurkillakin oli lystiä. Eli oikein kelvollinen kauden paketointi.

Isänpäivänä hakuiltiin Kilossa taajamaetsinnän merkeissä. Lumolle otettiin pari maalimiestä. Etsintä suoritettiin kytkettynä. Taajamassa olevista häiriöistä ei pahemmin piitattu, ja maalihenget löytyivät melko vaivatta. Ilmaisut olivat hyvät. Hurma sai osallistua loppukeskusteluun kerjäten ryhmäläisiltä herkkuja...

Viikko sitten tiistaina Lumo kävi Petran luona Aistissa fyssaroitavana. Pientä jumia taas selän alueella - tuttua juttua. Hurma oli seuraneitinä ja haukkasi mm. fyssaria pakarasta - kauhee peto! Seuraava käynti on joulukuun loppupuolella. 

Viime torstaina oli kauden toiset pitkät teemana toistamiseen "vapaat kädet piiloilijalle". Ressu oli järkännyt jälleen todella hyvät treenit meille. Alueena oli Niipperiläistä taajama-pelto-metsikköä, joka on kuulemma kettujen, supikoirien ja peurojen tyyssija. Ensimmäisistä Lumo kertoilikin kyllä kuuluvalla äänellä... Meille kerrottiin alueella olevan 1-3 maalihenkilöä. Alueelle kävi todella hyvä tuuli lännestä, joten lähdimme kiertämään itärajan kautta. Itärajalta alue rajautui parissa kohtaa ihan jonkun omakotitalon tontille, joten niissä kohdissa kytkin Lumon liinaan. Ekan kerran kerkesin kytkemään Lumon, koira sai heti selkeän reaktion, ja sanoin kartturille, että käydään tarkistamassa. Lumon olemus muuttui niin tyystin, että kyseessä ei voinut olla kettu tai supi, ja laskin Lumon irti. Sinne irtosi pieni ruskea ja kovin karvaton lappalainen, kello kilisten valjaiden valon saattelemana metsään, ja hetken päästä alkoi ilmaisu. Loisto Lumo! Löydön jälkeen palattiin alkuperäiseen etsintäsuunnitelmaan ja jatkettin alue säntillisesti loppuun, jonka jälkeen totesin alueen olevan tyhjä. Näin olikin. 

Palasimme autolle ja saimme uuden tehtävän. Pienen taajamapläntin, joka rajautui kävelyteiden varsille. Tuuli kävi etsintäsuunnitelman tekohetkellä edelleen lännestä, mutta alueelle päästyämme tuulikin idästä. Totesin etten muuta etsintäsuunnitelmaa, sillä alue on varsin pieni, ja saamme sen lyhyessä ajassa käytyä varsin tehokkaasti tälläkin tuulella. Lumo saikin sitten hyvin nopeasti "ajatuksen", ja teki ihmeellisen koukeron kohti kosteikkoa, ohjajaa liinan perässä roikkuen, ja tarkensi hajun pienten kuusien muodostamaan tiheikköön. Siltä löytyi toinen maalimies. Hienoa Pumpanen! Aikaa kului aikalailla tunnin verran koko etsintään, ehkä hitusen reilu. Hyvä treeni, parempi mieli. 

Viikonloppu pyhitettiin perjantaista alkaen hyvälle lenkkiseuralle ja hyville lenkeille. Savu-veli kyläili meillä perjantaista lauantaihin. Oli melkoista menoa kun talossa oli kaksi 17 viikkoista penneliä - voi jösses! Ihmettelen suuresti miten jonkun hermorakenne kestää omassa laumassa kahta saman ikäistä pentua... Lauantaina käytiin tutustumassa useamman tunnin verran isäni kissoihin. Lumosta kissat on ihan jees tyyppejä, Hurmaa jännitti, kuten olin arvellutkin. Haukkui ja murisi kissoille, mutta otti kuitenkin loppupeleissä kovin relasti, ja jossain vaiheessa kissat alkoi kiinnostamaan enempi. Utelias hupsu hönöpentu.

Lumoa väsyttää

Hurma 17 viikkoa

Eilen Hurma pääsi Kaiku-veljen kanssa Petikkoon lenkille ja remuamaan. Lumo sai latailla illan hälytreeniin. Tällä kertaa tapaamispaikka oli Suvelassa. Etsintäalueemme oli Espoon keskuspuistossa, Tuomarilan päädyssä. Ensin hyvää autosuunnistusta etsintäalueelle, ja sen jälkeen valaistujen ulkoilureittien ja pienempien valaisemattomien polkujen ympäröimälle etsintäalueelle. Lumo teki jälleen kivasti hommia. Alueella oli ollut aiemmin toinen koirakko, eli alueella oli myös suhteellisen tuoreita jälkiä. Lumo otti ajoittain jäljen ja vaihtoi ilmavainulle. Viereisellä alueella, tuulen suunnasta, työskenteli toinen koirakko, joten pidin alkuun Lumon liinassa ja käytiin säntillisesti tarkistamassa Lumon reaktioita. Ja aina palattiin etsintäsuunnitelmaan. 

Alueen itärajalla oli jonkun verran korkeuseroa ja etelärajalla jyrkänne. Lumo työskenteli tässä vaiheessa irti. Sai selkeästi aina hajunhäivähdyksiä, joita kävi tarkistamassa. Olimme melkein alueen itärajan loppupuolella, kun Lumo irtosi etelärajaa kohti. Aiemmista treeneistä oppineena lähdin koiran perään, jotta voin seurata sen reaktioita siinä määrin kuin niitä pimeässä nyt pystyy näkemään (se tunne kun koira irtoaa 150 metrin päähän ja aloittaa ilmaisun on mulle vähän liian tuttu...). Hajuahan Lumo työsti. Kartturi oli tässä vaiheessa jäänyt jälkeen ja huutelin, että tulee perässä. Kerkesin kertaalleen viheltämään pilliin kun jäin Lumosta jälkeen, ja kun koira ei palaa, niin se on satavarmasti hajulla. Hetken päästä alkoikin ilmaisu. Todella hyvää työskentelyä Lumolta. Rämmin kohti haukkua, kartturi rämpi jossain kauempana. Otin koiran hallintaan kehujen kera, puhuttelin kadonnutta ja samalla kaivoin taskusta Lumolle palkkaa. Hoputin kartturia paikalle. Tosi hyvä treeni kaikin puolin. Lyhyt, mutta hyvä. Etsintäaika oli varmaan 15 minuttia. Lumo oli käyttäytyny maalimiehellä hyvin. Ilmaisu alkoi hyvin, ja maalimies oli jossain vaiheessa alkanut "nykimään" ja "nytkähtelemään", ja kertoi koiran muuttaneen haukkuaan tässä vaiheessa hitusen käskevämmäksi tai hoputtavammaksi. 

Seuraavat hälytreenit taitaa olla vasta tammikuussa. Seuraavat pitkät on joulukuun puolen välin paikkeilla, jolloin ajattelin pyytää noin parin tunnin kestoista etsintää. Puolikkaita taitaa olla tarjolla jo hälytreeniä aiemmin, samoin rakennusetsintää. Muutoin panostan Lumon kanssa perustreeniin, joka tulee painottumaan motivaatioon, ilmaisuun ja ylipäänsä "hauskuteen". Pitkiä tulee varmasti muutoin olemaan kerran kuussa metodilla, jolloin treenataan kestävyyttä. Hurma etsii talven aikana nenäänsä, eli Hurman treenit painottuu tuuli-ilmaisuihin ja nenänkäyttöön, super mukaviin maalimiehiin ja sitä mukaan kun nenätyöskentely ja maalimiesmotivaatio vahvistuu siirrytään varmaan hiljalleen pistoihin. Ilmaisua alan tässä jossain vaiheessa opettamaan temppuna. 

Kauden 2013 tavoitteet on Lumolle hyväksytty taidontarkituskoe hausta ja mahdollisesti raunioiden loppukoe. Sekä se hälytyskelpoisuuskin siintäisi silmissä. Hurman kohdalla on tavoitteena luoda hyvä ja pitävä pohja pelastuskoiran uralla. Hallintaa ja tottista pitää motivoitua myös treenaamaan enemmän molempien kanssa. 

Lammenvahdit...

Hurma ja Kaiku - sisko ja sen veli

"Hei Valonkantaja, viaton et ole sinäkään" (etkä siltä juuri nyt näytäkään...)

Hurma ja Kaiku leikkii... Huomatkaa Hurman harva hammasrivistö

 

Hurma 16 vk - Äiti, äiti! Mullei oo hampaita!

Hurma aloitti 16 elinviikollaan on "eskarilookin", eli hampaiden vaihtamisen. Tiistaina hälykokouksesta kotiin tullessani tein hupaisan huomion tämän harvahampaan purukalustosta. Aika pähee. Uutta leegoa pukkaa jo. Hus pois naskalit!

Hurmalla oli tänään 16 viikkoispäivä ja painoa oli 9,4kg kotivaa'alla, eläinlääkärin vaaka "väitti" eilen samaa lukemaa, tänään illalla tasan 9 kg. Kennelköhästä huolimatta palvelusväen tarjoama menu on maittanut, lukuunottamatta tämän aamuista.

Levon jälkeen liikettä niveliin ja rokotusreaktio

Team HurLum on toipunut. Köhimiset on köhitty. Hurman yskä kesti edellisestä sunnuntaista suunnilleen seuraavaan keskiviikkoon, Lumo aloitti keskiviikkona ja lopetti perjantain lauantain aikana.

Viime viikko oltiin pakkolevossa, ja Team HurLum teroitti purukalustoaan ahkerasti ydinluihin. Kierrettiin kyllästymiseen asti korttelia remmissä. Loppuviikosta Hurma-Hurkki-Parkki-Purkki alkoi olemaan sen verran poweria täynnä, ettei remmi meinannut riittää neidin hepuloidessa. Emäntä osallistui täyslepoon sunnuntaina vietettyään vähän turhan vauhdikkaat, ja kosteat, pelastuskoirayhdistyksen kaudenpäätökset. Monia asioita on kyllä vuoden mittaan treenattu, mutta toi viihdepuoli ilman koiria, ja etenkin autoa, on pikkasen jäänyt unohduksiin. No, eipä sillä, en sitä aio kyllä ahkeraan treeniohjelmaan kyllä ottakkaan...

My Girls

Alkuviikosta alettiin hissukseen tekemään pidempää lenkkiä. Kovin kummoinen ei sen pidemmän lenkin tartte toki viikon korttelin kiertämisen jälkeen olla... Mentiin hissun kissun haahuillen, ja tytöt saivat olla vapaana. Kävin ulkoiluttamassa samalla kameraa, sillonhan ei tosiaan lenkkeillä vaan enemmänkin haahuillaan.. Keskiviikkona Naavisemon räkänokat, kennelyskän sairastanut sisarusparvi, kera emänsä ja kennelyskään koskaan sairastumattoman (mutta niin suurella todennäköisyydellä kantajan) Aidan kokoontuivat Kellonummelle ja tekivät mukavan lenkin illan pimeydessä. Torstaiaamuna ajeltiin, puolitoista viikkoa sairastumisen jälkeen ja viikko oireiden loppumisesta, ottamaan Hurmalle tehosterokote. Kaikki hyvin, Hurma oli taas super reipas, tutki eläinlääkärin huoneen läpikotaisin eikä toimenpide tuntunut missään. Vartin notkumisen jälkeen suunnattiin taas Kellonummelle nauttimaan aurinkoisesta marraskuisesta säästä, tällä kertaa räkänokkasisko Raakun kanssa. Valokuvailua ja hidasta haahuilua - pennut toki riekku. Useampi tunti otettiin välissä lepoa ja illalla käytiin vielä kiertämässä Petikon lenkki.

Valokuvaukselliset...

Tänään käytiin aamusella pikainen pissilenkki, tultiin kotiin syömään aamuruoat, sulateltiin tovi ja ajeltiin ennen puolta päivää taas Oittaalle lenkille. Hurma yllättäen nyrpisti aamulla kirsuaan Muschin nautasikajauhelihalle puurohöysteellä. Ei ole ollut Hurkin lempparia aiemminkaan tuo nautasika, joten tarjosin tilalle kuivamuonaa, jonka söi. Pohdin, että energiaa on ihan hyvä olla kun kerran meinataan tehdä lenkkiäkin.. Auto on Hurman toinen koti, eikä Hurma ole ikinä voinut autossa pahoin. Perille päästyämme oli kuitenkin oksentanut sulamattoman ateriansa häkkiin.. Noh, sattuuhan sellaista. Tehtiin muutaman tunnin lenkki. Etenemisvauhti ei ollut huima, ja sehän sopii toipilaille, lenkkiseura oli hyvää ja koirilla oli kivaa. Hurmalle maistui lenkillä namit, oli reipas joten en ollut pennusta huolissani. Kotiparkkiksella oli sitten lenkkinamit takaluukussa. Hurmaa väsytti. Ajattelin sen johtuvan lenkistä ja keräsin kaikki koirien ventakarvat, taljat yms. kotiin pesuun.

Kotona tarjosin Lumolle Dentasticksin ja Hurmalle vähän kuivamuonaa, kun kaikki aiempi oli tullut ulos. Söi, muttei Hurmamaisesti. Pakkosyötin hitusen Nutriplus geeliä. Tytöt otti tovin lepoa ja itse yritin orientoitua siivoamiseen.. Hurma vaikutti jotenkin oudon väsyneeltä. Kyllähän pennut väsyy ja nukkuu, mutta joku ei ollut Hurman väsymyksessä normaalia Hurman väsymystä. Soittelin eläinlääkäriasemalle ja kyselin oksentelusta. Hoitaja puhelimessa oli sitä mieltä, ettei tässä vaiheessa voi enää johtua rokotuksesta. Intin hieman vastaan, että eihän siitä ole kuin vuorokausi, mutten sitten jaksanut. Ihan sama. Päätin hetken päästä mitata Hurman lämmön. Jossain takaraivossa jyskytti kaikki kauhutarinat kennelyskän jälkisairauksista ja keuhkokuumeesta, vaikkei Hurma ollut yskinyt yli viikkoon. Mittarilukema oli 40 astetta. Soitin uudelleen eläinlääkäriasemalle. Tottakai siellä vastaa eri hoitaja. Selitän taas samat tarinat ja sain ajan kuudeksi. Emännän toimintakyky lakkasi siinä silmänräpäyksessä siivoamisen suhteen, joten päädyin hetkelliseen toimintakyvyttömyyden tilaan.

"Ilmankos se on niin hyvä kun sillä on kaksi kuonoa..."

Noora ja Aida lähti meidän kaveriksi eläinlääkärireissulle. Otin matkaan lasipurkin, johon yritin metsästää valmiiksi pissanäytteen. Melko heikolla ja säälittävällä lopputuloksella - mitätön tippa, mutta saatiin siitä kuitenkin pikatesti. Pissan ominaispaino oli korkea, samoin pH (8,5) mutta ei mitään tulehdukseen viittaavaa. Sanoin, että Hurma ei ehkä ole oikein juonut tänään ja, että emällään on yhtälailla ollut korkea virtsan pH ilman mitään  selittävää syytä. Kerroin mitä koirani syövät, ja keskusteltiin, että ehkä johtuu ruokinnasta ehkä ei. Mutta pissa ei ole oireilun syy. 

Eläinlääkäri teki perusterveystarkastuksen. Kuunteli sydämen, keuhkot, katsoi silmät, korvat, hampaat ja mittasi lämmön 39,6. Keskusteltiin eilisestä rokotteesta ja, että Hurma oli ollut jees koko eilisen päivän. Ihan alussa käytiin läpi myös edellisen viikon kennelyskä ja eläinlääkäri päätyi diagnoosissaan viivästyneeseen rokotusreaktioon. Mahdollisesti sairastettu kennelyskä ja rokote yhdessä olivat liikaa Hurman elimistölle, ja siitä aiheutui pahoinvointi ja nousi kuume. Toisin kuin hoitajan mielipide puhelimessa, niin eläinlääkärin mukaan tämän tyyppiset rokotusreaktiot ovat tyypillisiä yhdestä kolmen vuorokauden kuluessa rokotuksesta. Ekasta rokotuksesta ei tullut mitään. No, ei tosin ollut sairastanut kennelyskääkään.. Mikäli toipuu nyt hyvin, eikä tule takapakkeja niin parin viikon päästä saa rabiesrokotuksen. Ja note to self: otetaan Hurman kanssa kevyemmin rokotuspäivä ja sitä seuraava päivä... (Yhdelläkään aiemmalla koirallani ei ole vastaavaa tullut, eikä meillä ole rokotuspäivinä säästelty sen kummemmin...) 

Hurma sai Cerenia pahoinvointilääkepistoksen sekä Norocarp-tulehduskipulääkettä injektiona. Kotiin saatiin muutama Cerenia tabletti ja Rimadyliä. Kotimatkalla kaksijalkaiset ruokkivat itsensä epäterveellisellä pikaruoalla, kiersimme kotikorttelin ja tulimme koko poppoo meille. Hurmalle maistui ruoka, puruluut, aikuisia koiria oli kiva härkkiä ja ihmisiä purra - Hurma oli taas Hurma. Emännät joivat sivistyneesti teetä ja lukivat koiralehtiä - hirmu sosiaalista...

Hurma-Härkki-Hurkki-Narkki-Parkki-Purkki aka Lapinpöllö

Huomenna mennään laittamaan rauniokausi pakettiin. Aamusta mittailen Hurman lämmön, ja mitä luultavimmin Hurkki saanee lähteä matkaan. Lumo ainakin tulee tekemään jonkin kevyen treenin. Hurman tilannetta katsellaan aamusella. Sunnuntaina on hälypuolikkaat ja hakutreenikauden paketointi. Epäviralllisestihan me treenataan koko talvi jokusen viikon lomaa lukuunottamatta.

Kennelyskä tuli kylään...

... joten sairastuvalta hyvää päivää...

Mun 20-vuotisen koiranomistajahistorian ensimmäinen kennelyskä on tullut meille konkreettisesti kylään. Kuten aiemmin kirjoitin, niin Hurma aloitti köhimisen sunnuntai-iltana, Lumon toivoin jäävän oireettomaksi taudin kantajaksi, mutta toisin kävi, Lumo aloitti köhimisen keskiviikkoaamuna.

Lumo sairasloman ytimessä

Hurma sairasloman ytimessä

Hurman tila vaikuttaa paremmalta. Pahimmat röhimiset oli sunnuntai-iltana ja maanantaiaamuna hengitys kuulosti hieman rohisevalta. Sen jälkeen Hurma-Hurkki-Kähkönen on kähissyt satunnaisesti. 

Lumo aloitti yskimisen eilen aamulla. Tiistaina saattoi sanoa kerran köh ja aivastaa paristi - ja mä yritin olla vähempi hysteerinen ja toivoin, ettei Lumo ala oirehtimaan, niin oletin sen johtuvan muusta... Lumolla röhä on lähtökohtaisesti kuivempaa. Kumpikaan ei onneksi, kop-kop-kop ainakaan vielä, yski ihan jatkuvalla syötöllä. Eli yskä tulee satunnaisina puuskina, lähinnä Lumolla. Hurma on tosi tosi satunnaisyskijä. Molemmilla on toistaseksi lämmöt olleet normaalit, ruoka maistuu ja Hurmalla meinaa välillä vähän mopokin keulia. 

Hoitona siis lepoa, lepoa, lepoa. Lumo on saanut Bisonlov yskänlääketabletteja, jonka pitäisi helpottaa liman yskimistä (eli vaikuttaa siihen liman sitkoisuuteen). Molemmat ovat höyryhengitelleet paristi päivässä, ja höyryhäkkeilyn jälkeen on taputeltu reippaasti kylkiin liman irroittamiseksi. Ruokaan on laitettu vähän karpalorouhetta, josko se toimisi C-vitamiinlisänä... Pissalenkit on korttelin parin haahuiluja remmissä..

No mitäs me sitten tehdään kun me ei voida lenkkeillä ja treenata ja meidän täytyy vaan levätä? Viihdykkeenä meillä kolisee ydinluita lattioilla, joita aina välillä käydään maanisesti kaluamassa parikin tuntia.. Tänään täytyy käydä hakemassa kaupasta lisää. Syötävää niissä ei juurikaan ole, mutta vähän makua ja tekemistä kylläkin. Lisäksi ajattelin työstää joitain pikkujuttuja naksuttelemalla, piilotella nameja jne. jotta saisivat jotain järjellistä tekemistä. En oikeastaan tiedä onko tämä pahempi mulle itselleni vaiko koirille? Vaihtaisin koska tahansa noiden yskimiset omaan yskimiseeni, sillä mun sairastelu on harvemmin ollut koirilta mitään pois..    

Nyt vaan toivon todella, että tytöt tuosta pikapuoliin tervehtyy, ja vältytään ikäviltä jälkitaudeilta. Hurman rokotus siirrettiin ensi viikon torstaille ja Lumon ensi tiistain fyssarikäynti siiryi viikolla eteenpäin. Viikon verran oireiden loputtua on tarkoitus ottaa vähän kevyemmin. Yritän kertoa sen myös koirilleni... Tarkoitus on siis kyllä lenkkeillä, mutta jatkaa sitä teemalla haahuilu.

 

Nenähommia ja köhää

Team HurLumilla on taas ollut tapahtumarikasta elämää. 

Lauantaiaamuna ajeltiin Hyvinkäälle järjestämään hälyryhmän treenit. Tytöt matkassa, tottakai! Hurkki pääsi rallaamaan Onnisen pihalla olevalle varastoalueelle groendalpentu Ennin kanssa, tutustumaan lapukkapentu Velhoon, kultsu Pandaan ja treffasi myös Into tervua. Selkeästi paimenilla, eli Hurmalla ja Ennillä oli kivaa keskenään - juostiin ja painittiin turkit kuurassa.

Hälytreenien jälkeen meillä oli mahdollisuus treenata omia koiria vielä pienryhmissä parin tunnin ajan. Lumolle otin kaksi maalimiestä varastohalliin. Lumo oli kivasti ohjattavissa, eli yhteistyö pelitti, hajuihin reagoi hyvin. Ensimmäisen maalimiehen työsti hyvin, vaikka ohjaaja olikin vähän puusilmä.. Toinen maalimies oli selkeästi enemmän pähkinä. Sai reaktion, joka ei alkuun ollut kovin voimakas, ja käytiin vähän tuulettamassa nenää toisaalla. Kyseisessä hallinosassa oli voimakas tuuletin, joka puhalsi hajua toisaalle. Lumo kävi kurkkimassa pahvilaatikkoja joihin ylti, jonka jälkeen turhautui ja tuli kovaan ääneen kertomaan, että "täällä haisee, mutten tiedä missä - voisitko tehdä jotain". Tälläistä ei ole tapahtunut aikoihin... Lopulta sai työstettyä haisun, ja maalimies löytyi korkeammasta pahvilootasta. Ehkä tärkeintä oli se, että ohjaajana pystyin kertomaan koiran reaktioiden perusteella, että missä maalimies voisi olla. Virkakoirapuolella se monesti riittää, että koiran reaktio on luettavissa ja tosi tilanteessa myös ohjaaja osallistuu henkilön paikantamiseen. Mehän nyt vaan halutaan tietty hifistellä tässäkin asiassa. Rakennukset on aina vaikeita, ja kyseinen halli osoittautui osaaville koirille haasteelliseksi.

Puhallan ilmaan mun poskiin ja kohta sanon hau..

Hurma pääsi ulkoalueella etsimään nenäänsä. Oli niin hyvä ja tasainen tuulenvire, että pakkohan sitä oli testata. Kolme maalimiestä piiloutui ulkona olevien varastohyllyjen/-telineiden sekaan, ja lähdimme Hurman kanssa tuulen alapuolelta etenemään varastokäytävää pitkin. Ensimmäiseen maalimieheen Hurma oikeastaan vaan törmäsi. Namuset maistui, häntä heilui ja kivaa oli. Toisen maalihengen ohi Hurma käveli, kunnes törmäsi hajuun, häntä alkoi heilumaan ja Hurkki meni nenänsä perässä maalimiehen luokse. Taas oli kivaa. Kolmannesta maalihengestä Hurma sai selkeän reaktion, häntä alkoi viuhtomaan ja Hurma meni nenänsä perässä ja sai paikannettua hajunlähteen. Tosi hyvä treeni, ja itse alan pikkuhiljaa vakuuttumaan, että kyllä se Hurmalainen sen nenänsä taita löytää. Ja kyllä, tiedän, että Hurkki on pentu, ikäähän Hurmalla on vajaa 15 viikkoa, mutta nuorena se on vitsa väännettävä.

Sunnuntaina hakuiltiin. Lumolle tehtiin toistamiseen Norjalaista sekametsää, tällä kertaa kuudella maalimiehellä. Mielikuvat annettiin taas äännähdyksinä, itse huhuilin metsään ja maalimies vastasi. Paluu alkuun ja lähetykset mielikuvajärjestyksessä maalimiehille. Eka ja kolmas löytö suorapalkkana, lopuissa ilmaisut. Pumsii teki hienosti hommia. Pari pistoa meni melkoisiksi kaarroiksi ja otin lähetykset uusiksi. Muuten oikein hyvä ja motivoiva treeni.

Pelto-Lumo

Hurma sai jatkaa nenänsä etsimistä, joten Hurmalle otettiin pari maalimiestä. Kuljettiin taas metsässä tuulen alapuolella. Ensimmäinen maalimies oli Hurmalle vieraampi tyyppi, ja täytyy sanoa, että kyllä tuonkin ikäisellä pennulla on jo selkeästi hajumielikuvia tutuista ihmisistä, tai sitten herneet pienessä päässä eivät vielä kohdanneet kunnolla ensimmäisen hajun kohdalla. Reagoi hajuun, mutta pohti hetken, että mitä sille tekisi.. Päätyi lopulta maalimiehelle ja palkat mutusteltiin häntä heiluen. Toinen maalimies oli entuudestaan Hurmalle tuttu, ja reagoi hajuun selkeästi voimakkaammin. Lähti ensin hajuvanan mukana, kunnes pysähtyi, kiipesi vähän korkemmalle tuulen alle, itse otin yhden askeleen kohti maalimiestä. Siinä vaiheessa Hurmalla välähti ja lähti iloisesti tuulen suuntaan ja paikansi maalimiehen. Hirmu taitava pentu!

Pelto-Hurma

Eilen korkattiin Lumon kanssa kauden ensimmäiset pitkät. Olin tilannut treenin "vapaat kädet"-teemalla, ajatuksena, että mennään vähän niinkuin mentäisiin hälytykseen eli emme tiedä mitä tuleman pitää. Piiloilija sai siis suunnitella treenin. Alue oli Niipperissä, ja palasteltuna useampaan lohkoon. Päätin lähteä etenemään a-lohkosta, joka oli melkoista taajamametsäpuskikkoa. Myöhemmin selvisi, että olin päättänyt lähteä siitä kaikista kettumaisimmasta maastosta liikkeelle. 

Tuuli kävi etelästä. Ensin kuljettiin kytkettynä alueen itäreunaa, etelä-pohjois suunnassa olevan autotien vartta, jonka jälkeen halusin risteillä alueen takalaidasta kohti tietä ja palata aina takarajalle päin jne. Tuuli tuli pitkälti tieltä päin, joten luotin tuuleen sekä siihen, että Lumo irtoaa tarvittaessa hajulle, emmekä menneet arviolta 100 metriä lähemmäksi tietä. Alue oli tosiaan melkoista rääseikköä, joten koiran liinassa pitäminen olisi vaikeuttaunut liikkumista huomattavasti. Joten olosuhteiden takia annoin Lumon työskennellä vapaana. Lumo oli hyvin kuulolla, mutta irtoili ajoittain itsekseen pidemmällekin. Vajaan tunnin etsinnän jälkeen piiloilija soitteli sijaintiamme. Olimme aikalailla alueen loppupäässä. Etenimme takarajalle, kerrankin polkua pitkin, josta oli tarkoitus jatkaa taas tietä kohti polkua hyödyntäen. Lumolle tuli selkeä missio ja neiti viipotti polkua alaspäin. Jöäui päin. Seuraavaksi esitänkin itselleni kysymyksen, että miksi ihmeessä jäin kuin tikku paskaan enkä edennyt koirani perään? No selitys, tosin todella huono sellainen, kävellessäni itse en kuule Lumon kellon kilinää.. Jep, jeLumop, jepp. Tavallaan olisi kovin reilua tukea koiraa, vaikka koira irtoaakin pimeymeyteeneen 150 metriä. Siin. Mu Mutta siinä vaiiheessa kun koira löytää maalimiehen ja aloittaa ilmaisun, se 150 metriä on metsässä melko pitkä matka, jaja ainakaan meillä ohjaaja  ei ole yhtä ketterä ja maastovarma kuin koira... Ilmaisumaisu siis hieman pätki, sillä Lumo tauottaa ajoittain ja kuulostelee missä minä olen tulossa. Treeniin olen muuten oikein tyytyväinen koiran osalta. Työskentelye. täisyys olioli taajamaamametsikössä hyvä, eli  pysLumo pysyi pääosinpääosin näkösällä, tai siis valotlot näkyi,. Oli hyvin kuulolla ja teki töitä tehokkaan säästäväisesti. Reagoi hajuun, irtosi pimeyteen ja teki hajun itsenäisesti.  Loistava stava Lumo!

Ainut mitä lähempänä tylnä työskentelevä koira vaatii, on oikeastaan se, että ohjaaja ja kartturikin joutuvat liikkumaan enemmän alueen läpikäymiseksi. Taajamassa tuo suunnilleen näköetäisyydellä pysyminen on minusta hyvä asia, metsämetsässä saakin irä ärota enemmän. Mutta, summasummaru.m: aina on kehityttävää, kehitettävää jkehityttävä, opittavaa, opittavaa, opetettavaa ja parantamisen varaa. Silti olen itse melko tyytyväinen optähä'hän treeniin. Kiitos siitä MissMiss Piiloilijalle ja Mr Kartturille. Ja kiitos myös hienolle koiralleni!

Pitkäalue

Hurma-Hurkki-Kähkönen sairastaa. Hurmeli alkoi köhimään sunnuntai-iltana lenkillä ja jatkoi köhisemistä lenkin jälkeen kotona. Välillä yskinnän seurauksena oksentaa kirkasta ja vetelää limaa. Kiva kiva, ehkä meillä pesii kennelyskä.. Lumo on ainakin toistaiseksi oireeton. Hurma köhii välillä, ei älyttömästi, syö hyvin, rehaa ja riekkuu, mutta nukkuu myös.

Eilen oli tarkoitus käyttää Hurma tehosterokotteella, ajeltiin kuitenkin eläinlääkärimme pakeille, vähän eri agendalla. Saatiin yskänlääkettä tarpeen vaatiessa, ohjeita höyryhengitellä, käsky levätä. Sanat pentu ja lepo eivät kuulu samaan lauseeseen... Mikäli Hurman vointi ei kohene, niin antibiottikuuri on puhelinsoiton päässä. Näytettiin samalla Lumon takanisien väliä, joka alkoi mammalomalla, nisien roikkuessa punoittaa. Pahin punoitus on loppunut, mutta iho punottaa edelleen ajoittain, muuten on siis ihan ehyt. Lumon masua siis pestään ihoa rauhoittavalla shampoolla ja suihkautetaan kutinaa lievittävää suihketta kerran päivässä. Makseltiin viulut, samalla myös rokotukset ja varasin Hurkille tehosterokotusajan ensi viikon torstaille. Jospa tauti olisi siihen mennessä talttunut. 

Tänään tuli Genoscoperilta tyttöjen Pompen taudin geenitestien tulokset. Molemmat ovat Pompen taudin statukseltaan normaaleja.

Lumo ja Hurma pellolla