Treenipäivitystä

Viimeisen viikon treenit lyhyesti.

Viime viikon sunnuntaina hakutreeneissä jatkettiin pistoilla. Kerrankin tuuli oli jokseenkin suotuisa, eli keskilinjan oikealle puolelle pystyttiin käyttämään tuulta apuna. Vasemmalla edelleen haamu. Maalimiehet maastoverkoilla peiteltyinä ja jollain tapaa piilossa. Tällä kertaa otin lyhyet ilmaisut maalimiehillä. 

Lumo toimi jälleen oikein kivasti ja teki innokkaasti hyvällä motivaatiolla töitä. Juoksuista huolimatta.

Tiistain raunioilla otin Lumolle kolme maalimiestä. Aiheena oli tarkennus ja häiriöihmiset piilon ympärillä ja hajuerottelu. Ensimmäinen maalimies oli yläkasan ekassa kaivossa. Ihan kaivon pohjalla, ritiläkannella. Pieni juoksuinen lapinkoira tuli radalle lähes hallitusti ja lähti taas tassut vinkuen radalle. Paikansi kyllä maalimiehen, mutta ei ollut tyytyväinen tekemiseensä, sillä kaivonpohjalla olevan maalimiehen luokse on niin kovin vaikeaa päästä.. Etsi hyvää paikkaa, kaivoi ritilää, tuli kaivolta vähän kauemmas ja haukkui pari ympärillä seisovaa ihmistä ja kaivon suuntaan. Meni uudelleen kaivolle ja jäi sitten ilmaisemaan alaspäin kaivon suulta. Pätevää. Kaksi seuraavaa ihmistä oli alakasalla. Toinen telitapissa ja toinen alakasan keskivaiheilla elementtien alla. Kummankin piilon ympärillä oli häiriöinä ihmisiä. Ensin nousi teletapissa ollut maalimies, ilmaisu oli hyvä. Viimeisenä elementtien alla ollut maalimies. Tämäkin ilmaistiin hyvin, ja tutulla radalla reitit maalimiehille on kyllä Lumolla tiedossa.. Merkkasi kyllä alkuun hyvin kohdan, mistä haju voimakkaimmin nousi. Ensi kerralla ehkä umpipiiloa tai ritiläeste vastaaviin piiloihin. Aina ei ehkä tarttis mennä ihan liki.

Torstaina oli hälytreenit. Toimimme toisen koirakon kanssa parina, ja Lumo aloitti ensimmäisellä alueella. Alue oli hyvinkin tuttu treeni- ja lenkkipaikkana Kattilajärventien varrella. Ohjaajalle oli oikein kiva kokemus, kun kartturina oli toinen, hyvin kokenut koiraohjaaja. Eli oppimisprosessti oli taattua mm. etsintäsuunnitelman osalta. Lumo teki mielestäni oikein kivasti töitä. Irtosi riittävästi, ja kävi pääosin ilman erillisiä lähetyksiäkin tarkistamassa aluetta, minun ja kartturin liikkuessa toisaalla. Lumo pitää suhteellisen kivaa etäisyyttä minusta. Irtoaa, mutta ei katoa kuin pieru saharaa, paitsi hajun saadessaan.. Alueen puolen välin paikkeilla Lumo irtosi alueen pohjoispäädyssä. Kuului haukkua. Lumo löysi hyvää roolia vetävän malaihenkilön. Englantia puhuva, hyvin närkästynyt luontoretkeiljä. Kartturi selvitteli tilannetta. Maalihenkilö palautettiin johtopaikalle ja jatkoimme alueen loppuun. Oikein hyvä, pidempi etsintä ja Lumolla mielettömän kiva draivi päällä. Tällaisia treenejä lisää!

Perjantaina oli kouluttajaksi koulutuksen neljäs kerta raunioilla. Vetovastuu minulla. Treenien aiheena oli tunkeutuminen, epätasaiset alustat, etsiminen pimeässä ja taistelutahto. Tehtiin erityyppisiä tunkeutumisharjoituksia vähän koirakon tason ja tarpeen mukaan. Lumolle otin maalimiehet yksitellen. Ensimmäinen keskitalon keskikerroksen keskiosassa pressun takana. Toinen vihreässä sirkuskopissa jonka oviaukossa oli muovi tms. kankaisia isoja kasseja, joiden läpi piti tunkeutua maalimiehelle päästäkseen. Kolmas maalimies oli älläputkessa, jonka suuaukon edessä molemmmin puolin oli styroksia, tyhjiä muovipulloja ja paksumpi musta muovi peittämässä kulkureittiä. Kuten moni tietää, niin Lumohan menee minne nenä vie ja monesti järjen käyttö on yliarvostettua siinä vaiheessa. Tunkeutumisia ei pahemmin pohdittu, hajun perässä mentiin. Selkeästi hyvällä tapaa nostattava treeni ja ilmaisut oli melko hyvät. Etenkin kahdella viimeisellä maalimiehellä.

Tänänä jatketaan taas hakutreenien merkeissä, tiistaina rauniot ja torstaina kouluttajaksi koulutuksen raunio-osuus teemana hallinta ja telineet.

Eilen käytiin esittelemässä pelastuskoiratoimintaa SPeKLin ja tietysti Espynkin nimissä Myyrmannin Faunattaressa.  Mukana olivat myös Kattis ja Jenni sekä Minna ja Iso-T eli Taisto the bulmastiffi. Lumo ja Katla juoksuisina olivat Taistolle melkoinen häiriö. Mutta hyvin selvittiin ja edustettiin.

"Suomen Puskoira" Lumo - kaikkien pikkutyttöjen suosikki

       

Loppukevennyksenä tälläinen pieni autonpesuinsipiraatio.. Ei ole ihan ensimmäinen kerta, kun mun rakkaan Skodan päälle on paskottu.. Mutta tää näyttää jo ihan ikivallalta. Tosin autopesua en ole kerennyt tehdä, nää skeidat huutelin vedellä ja Lambi kosteuspyyhkeillä.

 

Treenikoostetta viimeiseltä viikolta

Kouluttajakoulutuspilotin raunio-osuuden toinen ja kolmaskin kerta on jo treenattu. Toisen kerran teemana oli koiran palkkaus ja maalimiesohjeistus. Poikkeuksellisesti treenasimme perjantai-iltana Lintuvaaran homekoululla. Lumon palkkauksesta ei liene epäselvyyttä. Kyllä se ruoka on, jonka eteen tehdään näitä pelastusalan töitä. Loppupalkkana toimii lelu, toisinaan pelkkä sosiaalinen loppupalkka on ihan parhautta. Sosiaalisella loppupalkalla tarkoitan sitä, että treenin päätteeksi kaikki läsnäolijat fiilistelee ja kehuuu pientä ja pätevää lapinkoiraa, ja lapinkoira saa vain leuhkia menemään ja paukutella henkseleitä.

Palkkaus- ja maalimiesohjeistus treenissä otin Lumolle treeninä pienen alueen rakennuksessa ja kaksi maalimiestä, joihin koiralla ei ollut mahdollisuutta saada katsekontaktia. Ihan pakko palastella treenien kokoa ja pohtia teemoja ja toteutusta tarkkaan, sillä Lumo parhaimmillaan treenaa neljä kertaa viikossa. Eli vaihtelevuutta, erilaisia haasteita ja maalimiehiä aina eri määrä. Alue oli tosiaan pieni. Ensimmäinen maalimies löytyi koulun ruokalasta, sellaisen tarjoiluvaunun päälle piiloutuneena. Ilmaisun aloittaminen kesti, tuli mölinää, Lumo vaihtoi paikkaa, kiersi vaunua, nousi vasten, kunnes lopulta aloitti kunnon ilmaisun. Maalimies palkkasi oikea-aikaisesti, loistavaa. Jatkettiin ruokalan kautta koulun aulaan, joka oli seuraava alueemme. Lumosta näki hyvin äkkiä, että oli hajulla. Haki hajun reunoja, kävi välillä tuulettamassa neneäänsä juhlasalissa ja palasi työstämään. Teki aktiivisesti töitä. Pystyin koiran eleistä ja liikkeistä päättelemään maalimiehen sijainnin, siitä mihin hajun reuna loppui ja missä haju puolestaan heikkeni lähellä maalimiehen sijaintia. Maalimies oli aulan kulmassa, reilun metrisen lipaston taakse piiloutuneena. Haju levisi tasaisesti molempiin suuntiin, mahdollisesti ylöspäin ja koiran reaktioista päätelleen hajuvana heikkeni lähellä piiloa. Ohjaajalle haastava tilanne: pieni alue, voimakkaat reaktiot ja liikkeellä ohjaaminen haastavaa. Yritin olla hiljaa, ainoastaan silloin kun Lumo meni selkeästi alueen ulkopuolelle kutsuin sen toisinaan takaisin, toisinaan annoin vähän tuuletella nenää. Jossain vaiheessa otin askeleen kohti nurkkaa koiran tullessa kohden. Lumo pysähtyi mun viereen kuin kysyäkseen, no kerro missä se on. Olin hiljaa ja liikkumatta. Koiran jatkoi töitä, ja melko pian paikansi maalimiehen. Ilmaisu oli ok, ja maalimies palkkasi koiran oikea-aikaisesti.

Summa summarum: Treenin aihe oli ohjaajalta hyvin valittu. Lumolla toisiaan on havaittavissa sitä, että pyrkii näkemään maalimiehen ja ylöspäin ilmaiseminen on joskus vaikeaa. Eli molempia täytyy treenata ja pitää piilotyypit vaihtelevina. Koira toimi hyvin, ohjaajakin toimi melko järkevästi ja maalimiesohjeistus oli selkeä ainakin maalimiesten toimista päätellen.

Eilen oli koulutuksen kolmas kerta. Treenin aiheena erilaiset häiriöt, keskittyminen ja etsiminen toisen koirakon kanssa. Häiriöitä voi olla lukemattomia, riippuen ihan koirasta ja ohjaajasta. Myös ohjaaja voi olla häiriö koiralleen toimiessaan epäedullisesti koiran kannalta. Treenin alussa radalle ”kylvettiin” paljon ruoka-, vaate-, yms. häiriöitä (mm. kakkavaippoja). Koko rata jaettiin kolmeen tai neljään kaistaleeseen, ja jokaisella alueella oli yksi maalimies. Jokaisella kaistaleella etsi koira, eli parhaillaan radalla oli neljä koiraa työskentelemässä yhtä aikaa viereisillä kaistaleilla. Samalla harjoiteltiin etsintää kytkettynä.

Lumon häiriönsietokyky juoksuisenakin on sangen loistava. Kytkettynä etsimistä on treenattu niin maastossa kuin taajamissakin. Raunioilla kytkettynä etsimistä on harjoiteltu luokattoman vähän, mutta eipä tuo paljoa haitannut. Ensimmäisellä kaistaleella merkkasi yhden häiriön, ja mahdollisesti myös viereisen koirakon alueella oleva häiriö kiinnosti, jatkoi etsimistä. Muutama muu häiriö jäi omaan arvoonsa, ja ensimmäinen selkeä merkkaus tuli sitten viereisen alueen maalimiehestä. Tämäkin aivan loistava juttu, sillä sain vahvistettua kehuilla merkkauksen, ja koiran jatkamaan omaa aluettaan. Melko heti löytyi se omankin alueen maalimies.

Heti perään otettiin toinen kierros viereisellä alueella, eli jokainen koirakko siirtyi kaistaleelta seuraavalle. Lumolla on liinassakin vauhtia vaarallisuuteen asti, lähinnä siis ohjaajan näkökulmasta. Onneksi liinalla on hyvä jarrutella, ja se ei menoa haittaa. Toisella kaistaleella häiriöt eivät kauheasti kiinnostaneet. Pujoteltiin talojen välistä, ja Lumo sai aika nopeasti hajun. Haju oli sama, jota oli jo edellisellä alueella merkannut. Pyrki maalimiehelle taloelementtien välistä, mutta liinan päässä kulkevaa ohjaaja ei moinen akrobatia kiinnostanut. Estin liinalla koiraa pääsemästä maalimiehelle haluamaansa reittiä ja valitsemaan uuden. Päättäväisesti kiersi talon ja tarkensi maalimiehelle. Juuri samalla hetkellä viereisellä alueella sai toinen koira palkkansa, vinkuvaa lelua ja iloista kehua. Häiriö oli suurempi ohjaajalle kuin koiralle. Loisto Pumsii!

Summa summarum: Loistava treeni, tällaisia lisää! Lumo sietää hyvin ruoka- ja vaatehäiriöt, samoin kytkettynä etsiminen ei aiheuta koiralle kohtuuttoman suurta häiriötä. Viereisillä alueilla työskentelevät koirakot eivät vaikuta työskentelyyn ainakaan liiemmin häiritsevästi. Raunioilla näitä pitäisi vaan treenata paljon enemmän, ja myös etsintäaikaa pidentäen.

Viime sunnuntain hakutreeneissä jatkettiin pistoilla. Tällä kertaa otettiin pistot epä-pk:maiseen tyyliin tallaamattomalle alueelle ja kaikki samalle puolelle tietä. Lähetys kirjaimellisesti Kattilajärventien laidasta loivaa kalliota ylös. Maalimies kiersi kallion päälle toista reittiä. Näyttäytymisen jälkeen maalimies eteni jonkun matkaa ja piiloutui, ääriviivojen häivyttämiseen maalimies käytti mastoverkkoa. Kolmella pistolla palkkauskriteereinä olivat: ensimmäisellä pistolla suorapalkka, toisella palkkaus hyvästä haukkusarjasta ja kolmannella palkkaus ilmaisun aloittamisesta.  Jokaisella lähetyspisteellä näytin ensin koiralle suunnan, tämän jälkeen maalimies näyttäytyi (haamu), käänsin koiran pois ja käveltiin toiseen suuntaan, maalimies piiloutui. Paluu lähetyspisteeseen, keskittyminen ja lähetys. Lumo lähti jokaiselle pistolle kuin nato-ohjus. Ohjaaja ei ollut ihan yhtä ketterä ja nopea kalliorinnettä ylösnoustessaan.. Viimeisen piston jälkeen kaivoin loppupalkkapatukan taskusta ja Lumo tarrasi siihen kiinni hyvällä otteella ja polleena kantoi autolle asti.

Summa summarum: Tämäkin oli todella hyvä ja onnistunut treeni. Koiran motivaatio kasvoi selvästi. Toiselle pistolle palatessamme (eli siis ensin olin näyttänyt koiralle suunnan, haamu ja koiran kääntäminen ja kävely toiseen suuntaan) Lumo pyrki metsään jo saman tien kun käännyin sen kanssa takaisin kohti lähetyspistettä. Hyvä, intensiivinen treeni! Näitäkin lisää.

Maastossa otan varmaan vielä yhden pistotreenin, ja tallaamattomalle, jonka jälkeen voidaan tehdä partiointi ilmaisuineen tallaamattomalla.

Raunioilla tämän viikon teemana oli alueiden läpi käyminen. Eli isommat alueet palasteltuina. Meillä treeni ei ihan toteutunut, sillä halusin keskittyä edellisen viikon rakennusetsintätreenin tapaan ylöspäin ilmaistaviin piiloihin, ja siihen, ettei maalimies ole nähtävissä. Alueena oli keskikasa.

Lottovoitto on toki tulla viimeisenä koirakkona radalle. Tuuli oli näennäisesti tyyni, mutta voi niitä hajuja. Lumolla keuli ja pahasti. Tavallaan tämä oli taas treeni, jossa ohjaaja liikkui hyvin kasoilla ja oli koiransa ohjattavissa. Enimmät höyryt siis juoksi pois, ja kerkesi lyhyessä ajassa tarkistamaan pari muutakin alueen reunaa ja jokusen vanhan piilon. Maalimiehetkin löytyivät, ja tällä kertaa niitä ylöspäin ilmaistavia piiloja ei ollut mitenkään haastava ilmaista. Sekään ei haitannut, että niihin törppöihin ei nähnyt sisälle. Mutta se viimeinen maalimies jonka kasvot näkyivät, ja joka oli Tean tornin yläkerrassa, jonne pienen lapinkoiran oli pakko kiivetä ja tunkeutua samaa betonilokeroon maalimiehen kanssa, oli sitten vaikein ilmaista. No ehkä tilaa ei ollut kovinkaan paljoa, ja joutui ehkä miettimään miten siinä olisi ja haukkuisi, ettei nyt ihan sylissä istuisi..

Summa summarum: Kelpo treeni, vaikka yhteistyö olikin hiukan hakusessa alkuun. Sain mitä halusin, eli niitä ylöspäin haukuttavia piiloja. Treenin päätteeksi Lumolainen rallasi kanaparrun muistin virkistykseksi ja sinkoili muutenkin vähän hallitsemattomasti. Ehkä liian lyhyt treeni? Lopulta kelpasi ohjaajan hanska ja sitä repien matkattiin autolle.

Kaikkien näiden treenien myötä on herännyt taas ihan miljoona ajatusta ja ideaa siitä, mitä pitää treenata, mitä vahvistaa jne. Ihan huippua siis.

Juoksuinen synttärisankari

Ai niin, perinteinen synttäripäivitys on jäänyt:

Lumo-Pumbster-Pumsii-Pumpanen täytti 4 vuotta lauantaina 5.5! Onnea pätevälle ja rakkaalle karvakorvalle!

Synttäreitä vietettiin rennonletkeesti lenkkeillen ja bileissä mukana oli kaverini Saaran snautserinarttu Frida. Synttäreiden kunniaksi tekaisin tytöille maksalooraa, josta loihdin oikein nätit ja koiramaiset synttäriherkut!

Koska se maksaloora on valmista? Me ei jakseta enää odottaa!

 

Valmista tuli: home made maksalooraa, Herra Snellmannin ohuen ohutta kalkkunaleikettä rullalla, poronsäilykepallerot ja siansaparot

 

 

Synttärilahja vm 2012

Reenii, hommaa, puuhaa

Päivitystä jälleen…

Viime sunnuntaina jatkettiin hakutreeneissä pistoilla. Tällä kertaa otettiin tallatulla alueella viisi pistoa 50 metriin. Edellisellä kerralla apuna oli näyttäytyvä ”haamu”, joka piiloutui, tällä kertaa kokeiltiin ääniapua, taputusta. Eli käytännössä ääniapu, lähetys, suorapalkka, ohjaaja juoksi piilolle, ihasteltiin löytö, koira ”haltuun”, jatkettiin hieman keskilinjaa eteenpäin siellä 50 metrissä ja palattiin keskilinjalle, ääniapu, lähetys jne. Viidennellä maalimiehellä otin lyhyen ilmaisun, muutoin käytettiin suorapalkkaa.

Summa summarum: haamut nostattivat koiraa ehkä enemmän kuin ääniapu, joka musta on dieseltyyppiselle oikein hyvä. Joten jatketaan haamuavuilla, niin kauan kuin apuja tarvitsee. Tulen varmaan tuon haamun näyttäytymisen jälkeen pyöräyttämään koiran ympäri keskilinjalla ennen lähetystä. Pistot taisivat olla suhteellisen suoria ja koira eteni hyvin 50 metriin. Nenä mitä ilmeisimmin auki, sillä maalihenget löytyivät hyvin, eikä koira voinut niitä pistolla edetessään nähdä. Jatkossa siis etäisyys edelleen se 50 metriä. Haamujen kanssa voidaan hyödyntää tallaamatontakin aluetta, joka ehkä pelastuskoiralle parempi harjoitus. Ja siitä jatketaan toivon mukaan niin, että avuista päästään eroon, ja koira irtoaa tallaamattomallakin alueella. Haamut piiloutuvat tästä lähtien maastoverkkoon/ pressuun, eli varmistetaan se, että koira oikeasti tekee työtä nenällään.

• Tallaamaton alue
• Etäisyys 50m
• Apuna haamut
• Näyttäydyttyään haamut piiloutuvat maastoverkon/ pressun alle
• Koiran ”pyöräyttäminen” ympäri ennen lähetystä
• Suorapalkka/ haukkuilmaisu vaihtelevasti
• Ohjaaja menee maalimiehelle -> koira haltuun
• Edetään koiran kanssa keskilinjan suuntaisesti 50 metrissä jonkun    matkaa -> paluu keskilinjalle

Tavoitteena on siis päästä avuista mahdollisimman nopeasti eroon. Yksi vaihtoehto on ottaa kohtapuoleen esim. mielikuvatreeni -> koira näkee kun kaksi maalimiestä menee metsään, viedään hetkeksi pois ja lähetys ilman apuja. Katsotaan kuinka treenit etenee.

Raunioilla vappupäivän teema oli monta maalimiestä pienellä alueella. Piiloiksi ”tilasin” mitä vaan. Meidän alueena oli ylä- ja keskitalo. Eli se suosikkialue, jossa kadotan koirani heti lähetyksen jälkeen. 

Lähetys tuulen alta, ylätalon nurkalta. Lumo lähti kuin tykin suusta ylätalon nurkalta talon taakse, itse kipitän eteenpäin ja näen koirasta vilauksen ylä- ja keskitalon välissä ja melko heti kuului ilmaisukin. Kuuntelin hetken, totesin, ettei ole koirani tapaista haukkua hajua vaan Pumsii on maalimiehellä, käpälä ylös. Eka löydettiin keskitalon keskikerroksen keskivälistä, mutta suoritus ei ollut kovinkaan keskinkertainen vaan varsin hyvä. Jatkettiin alueen käymistä keskitalon alatalon puolelta. Lumo alkoi melko heti merkata hajua, tuuli oli vaihteeksi pyörähtänyt, ja jälleen oltiin tuulen alapuolella. Haju levisi alatalolle, jossa kävi hakemassa vähän reunoja, kiipesi alatalon kaltevaa seinää pitkin, kiersi taloa ja harrasti taas itselleen tyypillistä akrobatiaa. Työsti hajun kuitenkin hienosti ja etsi sopivaa kiipeilyreittiä sukellusveneelle. Päätyi kiertämään keskitalon telinekentän puoleisesta päädystä (koira siis tuntee radan ja reitit…). Sukellusveneen luukku oli raollaan, ilmaisu oli hyvä. Taas jatkettiin, kierrettiin keskitalo telinekentän puolelta ja mentiin ylä- ja keskitalon välistä. Lumo nappasi hajun, ja annoin tilaa työstää. Haju tarkentui talojen välissä olevaan arkkuun, jonka kansi oli hieman raollaan. Arkun edessä oleva alusta on limittäin, lomittain ja toisten päällä olevia autonrenkaita, eli suhteellisen epätasainen alusta. Hetken haki hyvää ilmaisupaikkaa, mutta itse ilmaisu oli hyvä. Hieno homma! Palattiin takaisin lähetyspisteeseen, sillä ylätalo jäi tarkistamatta. Ohjasin koiraa tarkistamaan ylätalon päädyn, kiipesi kaltevaa seinää pitkin, kurkisti elementtien rakoon ja kipusi katolle. Elekieli oli muuttunut jo kaltevalla seinäpinnalla, joten tiesin, että jossain haisee.  Katolla häntä alkoi viuhua ja maalimies löytyi katolla olevasta arkusta. Koska piilon luukku oli auki, ja piilojen tilavuuksia on Lumon tullut useinkin testattua, ja yllättävän moneen piiloon mahtuu maalimiehen lisäksi yksi kompakti lapinkoira, niin sinnehän se livahti. Maalimies hiukan valitteli tärykalvojaan lapinkoiran haukuttua korvan juuressa tuossa pelti-alumiini-mikä lie-rakenteisessa piilossa… Kaikkiaan hyvä ja onnistunut treeni. Koira on motivoitunut, tekee työtä vauhdikkaasti mutta tarkasti. 

Raunioilla keskitytään seuraaviin asioihin ja niiden vahvistamiseen:

• ohjattavuus
• piilotyyppien vahvistaminen (ylhäältä/ alhaalta tulevat hajut, umpipiilot, lähekkäin olevat piilot jne.)
• heikot hajut
• itsevarmuutta koiralle siihen, jos ohjaaja käskee jättämään hajun toiselta alueelta, palaa siihen myöhemmin ja työstää hajun
• kestävyys
• ilmaisu
• erilaiset häiriöt (ruoka, vaate, ihmiset, äänet)

·        

Sitten ihan toisenlaisiin uutisiin. Laitoin tammikuussa kennelnimianomuksen Suomen Kennelliitolle, ja FCI on myöntänyt minulle kennelnimen. Ykkösvaihtoehtoni Naavisemon hyväksyttiin. Eli toiveissa ja haaveissa on saattaa maailmaan pieniä Naavisemon lapinkoiria, toivon mukaan jo tänä vuonna. Kasvatustyöni tulee olemaan hyvin hyvin pienimuotoista, tapahtumaan harvakseltaan ja pääosin teen sitä puhtaasti itsekkäistä syistä. Eli haluan pysyä itse ”hyvissä koirissa”, jatkaa niitä koiria, joilla koen olevan hyviä ominaisuuksia (harrastusominaisuudet ja -näyttö, paimennustaipumus), hyvä rakenne sekä tietenkin luonne- ja terveyspuoli kunnossa. Se miten usein tällaisia koiria eteeni tulee, onkin sitten toinen asia. Eli oma näkemykseni lapinkoirasta ei ole seurakoira, vaan koira, joka soveltuu aktiivisen ja ulkoilevan ihmisen seuralaiseksi, harrastamiseen, jolla on palikat kohdallaan ja paimenkoiramainen olemus.