27.6.2012

Kokoisekseen ketterä...

Lumo osoitti eilisissä rauniotreeneissä, ettei tiineys ole sairaus ja lisälastista huolimatta hän on edelleen oikein ketterä ja yhtä reikäpäinen kuin ennenkin.. Onneksi raunioratamme menee ensi viikosta remppaan, joten Pumsii aloittaa äippälomailun ja palaa raunioille syyskuussa. Entistä ehompana, oletettavasti myös paljon hoikempana, äitiyden jälkeistä tarmoa, iloa ja takaisin saamaansa itsenäisyyttä täynnä!

Eilisen treenin teemana oli lähekkäin olevat maalimiehet häiriöihmisten siivittämänä. Jälleen kerran pyysin maalihenget maantasalla oleviin piiloihin, mielellään niin, ettei Lumon tartte kovin kiipeillä eikä tunkea itseään pienistä raoista... No ei tarttis, mutta minkäs teet kun on pakko, niin on pakko. 

Ekat kaksi maalimiestä nousi varmaan alle minuutissa. Maalimiehet olivat ihan lähekkäin ja piilojen päällä ja ympärillä oli muita ihmisiä. Haukku oli taas aika kipakkaa "anna mulle mun ruoat, mä tiedän, että ne on sulla!". Kolmas maalimies oli sitten keskikasan korkeimman ylöspäin aukeavan tötterön sisällä, ja tötterön ympärillä on useampi makaava betoniputki, ja muutama häiriöhenkilö. Hajumolekyylit leijailee lapinkoiran nenään, silmänräpäyksessä lapinkoira hyppää lappeellaan olevan putken päälle ja siitä ketterästi mahansa kanssa tuon ylöspäin aukeavan tötterön kapealle reunalle keikkumaan. Siinä tasapainotteli ja haukkui - reikäpää mikä reikäpää. Mun ilme oli kuulemma näkemisen arvoinen - meinas tulla sydänpysähdys. Menin siihen sitten kirjaimellisesti tukemaan koiraani, eli pitämään siitä kiinni kun söi palkkansa ja nostin Lumon takaisin maantasalle. Neljäs maalimieskin nousi. Sitä ennen piti vähän loikkia sokkeliin ja tutkia kuollutta mehiläistä... 

Lumolla oli ihan sairaan siistii! Tästä on enemmän kuin hyvä jättäytyä moisista ketteryysetsinnöistä taka-alalle. Ehkä ensi sunnuntaina voidaan vielä käydä vähän haukkumassa maalihenkiä metsässä, ja sitten jättäydytään niistäkin puuhista lomille. Lenkitään, hengaillaan, rakennellaan pentulaatikkoa ja siivoillaan vierashuone valmiiksi pennuille. 

Köllöttelyä - soman kokoinen massu

26.6.2012

Kilttihaukkuja-kaahari-mamma

Pienestäkin tulee iso, jos Lumo päättää niin. Sain taas todistaa tätä edellistä lausetta sunnuntaina sateisessa hakumetsässä. "Otetaan ihan pieni alue, kaksi maalimiestä maantasalle, ettei pyllerön tartte pyrkiä liukkaille kiville, puuhun saa kiivetä, sinne Lumo ei pääse, mutta pieni alue..." Kuuluisat viimeiset sanat.

Alue oli pieni, maalimiehiä oli kaksi, molemmat maantasalla, vähän pöpelikköön peittyneenä. Tuuli kuljetti hajua keskilinjalle asti. Päästin Lumon hajulle. Sinne meni, kulkiset kilisten ja masu heiluen... Olikohan tää hyvä idea? Mutta eihän tiineys ole sairaus? Eikö pöljinkin eläin säästele itseään ja lakkaa keulimasta sitten kun ei vaan enää pysty eikä kykene? Näin uskoisin. 

Ensimmäinen maalihenki löytyi, haukuttiin ja kirsu eväissä jatkettiin hommia. Lumo irtosi keskilinjan toiselle puolelle.. Kulkunen vaan kilisi, huutelin vähän vinkiksi, että jos pysyttäisiin kuitenkin vaan sillä toisella puolella jossa itse olin.. Tulihan se sieltä, kulkunen kilisten, tuulen alle pyrki, kaahasi ohi, juoksi pöpelikköön, tarkensi ja aloitti kovin käskevän ilmaisun. Ja näin saivat masuasukit hieman rytmikästä liikuntaa, haukkua ja aina niin kovin ravitsevaa Yarrah luomumärkäruokaa. Good Cuzikin oli sen hetken hauska, kunnes koko viisipäinen treeniporukka oli koolla, lelu putosi siihen ja pyllerö meni peppu keinuen, häntä heiluen vuorollansa jokaisen luokse kerjuulle.. Kouluttajaparini Juha kiinnitti huomiota, että Lumo haukkuu "kilttihaukkua". Hupaisa huomio, mutta niin se kyllä haukkuu. Ylähampaita ei näy lainkaan Lumon haukkuessa mua tai maalimiestä - no, ettei tulis niinku lähetettyä vääriä signaaleja, nih!

20.6.2012

Pyllerön reenimisiä

Olkoot vaikka kuin tiine, mutta sehän ei ole sairaus, sanoo Lumo. Pyylevä lyllerö aka Pyllerö saanee treeniä kevyemmin siihen saakka kun jaksaa viipottaa. Hakumetsässä ei pistoilla, eikä yhden kokeilukerran jälkeen myöskään enää partioida, kun vauhtia tuntu vielä tovi sitten piisaavan, niin tehdään vaikka ilmaisutreeniä mielenvirkitykseksi.

Viime viikon raunioilla pyysin pienen alueen, maalimiehet mielellään piiloihin, joihin ei tarvitse kovin kiipeillä, hyppiä tms. Helpommin sanottu kuin tehty. Lumo teki kivasti hommia, eikä pieni vyötärön katoaminen paljon menoa haitannut. Maalihenget kokivat pelastumisen korvia koittelevan haukun säestämänä. Hyvä Pumsii! Ohjaaja oli vähän tollo, mutta annetaan se anteeksi...

Viime viikon hakuilut jäi väliin, tällä viikolla otetaan vahinko takaisin ainakin siltä osin, että mennään paikan päälle muita kouluttamaan. 

Eilen raunioilla halusin taas pienen alueen ja Lumolaisella sellaisen hömpöttelytreenin. Koska jotain täytyy aina ilon lisäksi vahvistaa, ja tällä kertaa paikalla oli liuta lapsia, niin pyysin maalimiehiksi myös kanssatreenajien jälkikasvua. Kaksi piiloa, viisi maalimiestä. Ensimmäinen poppoo löytyi kylmiön alta. Saara oli ottanut mukaansa kouluttajaparini ekaluokalle menevän tytön Ronjan sekä Paan viisivuotiaan Peikkis-pojan. Hienosti Lumo pelasti kolmikon ja haukkua paukutti! Inari, masuasukki ja pikku-Salla löytyivät alakasalta. Heillekin haukuttiin hienosti! Ehkä jossain vaiheessa voidaan kokeilla etsiä ja ilmaista pelkkiä lapsia. Pääosin kun "etsitään" keskimäärin noin 30 vuotiaita koiranomistavia naisia... Tositilanteessa kadonnut on monesti jotain ihan muuta.

Mutta oikein loisto treeni, hienot ilmaisut ja hienosti tuolla pylleröllä on kuitenkin tekemisen intoa. Treenin päätteeksi maistui myös "hyi-en-syö-Acanan-pentunappula", kun sitä kädestä syöteltiin.. Mahtaa mulla olla aikamoinen lellikki penneleiden jälkeen.. 

19.6.2012

Ti-ti-dii...

... Lumo on tukevasti tiine!

Lumon masussa kasvaa pienen pieniä lapinkoiran alkuja. Toivottavasti siellä on sekä pieniä Lumoja että Leevejä. Karvamahaa ultratessa paljastui ainakin neljä pientä ja hyvinvoivaa masuasukkia. Toivotaan, että niitä on siellä enemmänkin, sopu sijaa antaa ja sisaren taakse voi aina piiloutua..



Lumo on varsin lungi ja seesteinen odottava emä. Kotona pääosin makaa, piilottaa herkkuja "pahan päivän varalle", lenkeille lähtiessä "lämmittelee äänitehosteen kera" ja puskee itseään sohviin ja sänkyihin. Ruokahalu on ollut vähän kateissa, mutta jotain on sentään syönyt. Herkkuja ainakin lenkillä, jos ei muuta. Lämpimillä ilmoilla jalka ei nouse niin kepeästi, mutta viileämmillä kyllä. Uimaankin on parinä päivänä mennyt. Treenit saanee nyt keventyä toden teolla ennenkuin loppuu kokonaan. Toisaalta mä luulen, että niin kauan kuin Lumo jaksaa liikkua, niin kauan Lumo jaksaa todennäköisesti myös haukkua maalimiehiä ruoan toivossa..
 

Suuntaamme siis pienen lenkin kautta tiistairaunioille. Laitan kuvia odottavasta äidistä, jahka Mellu saanee mulle niitä laitettua. Lämpimiksesi voit käydä vierailemassa täällä. Edit. Mellun ottamat kuvat esillä.

11.6.2012

Seisova, liikkuva - haukuttava

Eilen hakutreenattiin. Päivä oli lämmin ja Lumo on paisunut.. Ekasta astutuksesta tuli eilen kolme viikkoa - treenikaverit ovatkin tällä viikolla todenneet Pumsiin vyötärön kadonneen ja olemuksen muutenkin muuttuneen... Päätin ottaa pienen ja kevyen treenin, otettiin pelkkä ilmaisutreeni.

Kaksi maalihenkeä, neljä purkkia. Teemana seisovien ja liikkuvien maalimiesten ilmaisu. Onhan näitä tehty, muttei nyt toviin, joten back to basics. Ensimmäinen maalimies seisoi puun vieressä - hyvin haukuttiin, seuraavan kerran maalimies seisoi aukeammalla - hyvin haukuttiin. Maalimiehen vaihto. Maalimies liikkuu hitaasti edeten - hyvin haukuttiin, seuraavan kerran maalimies liikkuu edelleen - hyvin haukuttiin. Lumo teki normaaliin tapaan innokkaasti hommia. Loppupalkkana koko ryhmän "sosiaalista" palkkaa, kehuja, rapsutuksia ja herkkuja.

Treenin päätteeksi kierrettiin pieni lenkki viilenevässä illassa. Muut koirat riekkui, Lumo otti chillisti ja tarjosi jokaiselle kaksijalkaiselle nättiä kontaktia namin toivossa... Tänään ei sitten aamusapuska maistunutkaan.. Ehkä meillä on hieman aamupahoinvointia ilmassa.. 

8.6.2012

Parkkiromanssia

Päivitellääs välillä jotain muutakin kuin treenejä. Naavisemon eka pentutilaus tehtiin toukokuun loppupuolella. Lumo ja Leevi tapasivat viikon verran säännöllisesti romanssia lämmitellen. Leevi vietti myös romanttista kaupunkilomaa asuen meillä muutaman päivän. Ihan mieletön tilaisuus siis tutustua Leeviin myös omassa arjessa ja Leeville vieraassa ympäristössä. Mutkaton mies ja oikein mallikkaasti käyttäytyvä. Täydelliseen liekkiin romanssi roihahti toukokuun 20. ja 22. päivä.  

Parkkipariskunnan kuvista kiitos Leevin emännälle Aino Karilakselle!


Pariskunta Lumo ja Leevi - parkkiromanssin päätähdet

Love is in the air...

Lihasten lämmittelyä

Koiratanssia

"Hurrrr sä soma nainen, saanks mä murista sun muffinssiin, saanks mä päristää sun pörröön turkkiin..."

Aikalisä

Kerjäläiset

Parkit krokotiiliratsastajat

Kaunokainen ja komistus


Vasta naineet - hääpotretti


7.6.2012

Treeniputkessa

Sitä ollaan taas oltu treenimielellä. Joten jospa näin tilanteen salliessa päivittelis blogiakin vähän useammin.

Sunnuntaina tarjoiltiin illansuussa hakutreenit. Koska ainakin omissa sekä Lumon kuvitelmissa meillä ollaan vähintäänkin tukevasti valeraskaana, ajattelin jättää nostattavat pistottamiset ja megapinkomiset väliin ja tehdä partiointitreeniä asian, siis tiineyden, varmistumiseen saakka.. 

Alue oli jossain määrin tallattua, yksi koirakko oli ollut alueella ennen meitä. Halusin hyödyntää alueen maastonmuotoja eli maalimiehistä pari oli jyrkänteiden alla. Tavoitteena oli saada aikaan jonkinlaisia "hajutyhjiöitä". Ehkä ei taidettu ihan onnistua.. Alkuun etsittiin jonkun verran tyhjää. Pinkomiseen sen verran, että sillehän ei minkään voi kun nousee, niin nousee. Koiran mielentila siis. Lumo oli ihan intona ja pinkoi menemään minkä kerkesi. Mikä oli sinällään hyvinkin jännittävää, niin Lumo tavallaan jopa kuunteli ja oli melkoisen kivasti ohjattavissa. Ensimmäinen maalimies nousi "tyhjän" etsimisen jälkeen. Maalimies oli kadonnut jyrkänteen alle. Lumo fiksuna likkana pyrki tuulen alle, ampaisi kuin raketti kallionrinnettä ylös ja alkoi ilmaisu. Ohjaajan oli taas vaikea hahmottaa kuuluuko haukku kalliorinteen päältä vai alta, joten kiipesi ylös, suunnistin kohti haukkua ja päädyin jyrkänteelle, jonka alla oli maalimies ja haukkua paukuttava Lumo. Se siitä hajutyhjiöstä. Se siitä rauhallisesta etsimisestä. Se siitä aivopähkinästä.


Jatkettiin etsintää, Lumo liikkui ja teki kivasti hommia, sai hajun ja taas mentiin. Toinen maalimies oli alueen toisella laidalla, jyrkänteen alla tämäkin. Pinkoi ihan suorilta maalimiehelle. Kuulemma rytinä oli vaan käynyt kun koira oli tullut siihen. Ilmaisu oli taas oikein hyvää, tahdikasta haukkua. Great! Kolmas maalimies olikin sitten siinä mielessä jännittävä, sillä kukaan ei tiennyt missä tämä oli.. Onhan se vähän vaikeaa ohjata koiraa, jos olettaa alueeksi jonkun, ja maalimiehen olevan sillä. No, tästäkin selvittiin. Oikeastaan näin itse maalimiehen kuusen alla makoilemassa ja lähdin sitä laajasti kiertämään, ja Lumo nappas hajun ihan itsenäisesti. Hyvät haukut sai viimeinenkin maalimies. Hyvä treeni, parempi mieli.

Tiistaina raunioilla tunkeuduttiin. Tällä kertaa tehtiin vähän eri tyyppistä "rakotunkeutumista" älläputken suulta. Lumolla nyt yleisesti tunkeutuminen ei ole ongelma, mutta pohdittiin kuitenkin vähän isontaa itse rakoa jos Pumsii on oikeasti pieniin päin (ei tarvi niin ängetä...). Korjattiin kuitenkin helpotusta tunkemalla rakoon styroksia ja tyhjiä pulloja - hyvin tunkeutui. Tehtiin muutama toisto ja viimeisellä maalimies meni kauemmas putkessa ja Lumo sai ilmaista. Motivaatio oli taas aikamoinen, hyvä ilmaisu ja oikein hyvä treeni.      

3.6.2012

Treenikuulumiset

Vähän on taas jäänyt... Tämä päivittäminen nimittäin. Viimeiseen pariin viikkoon mahtunee jokunen treeni, ja muitakin tapahtumia.
 
Pari viikkoa sitten hakutreeneissä otin pitkästä aikaa partiointia. Tällä kertaa toinen puoli alueesta oli enemmän tallattua, toinen osittain tallaamatonta. Maalimiehiä oli kaksi, molemmat maastoverkon alla. Ensimmäisestä Lumolla oli haju jo lähetyksessä. Ilmaisu oli hyvä. Jatkettiin hommia. Lumo ohjautui alkuun suhteellisen hyvin, lähetin kerran ikäänkuin kokeeksi pistolle ja irtoshan se melko kivasti, ja myös melko suoraan. Loppu meni sitten vähän huiteluksi, mutta kun kerran vauhtia piisas ja teki aktiivisesti töitä, niin annoin mennä. Toisen maalimiehen haki oikein kivasti tuulen alapuolelle kiertäen. Ja taas oikein hyvä ilmaisu. 
 
Treenien jälkeen lähdettiinkin sitten riiaamaan Leevin kanssa, ja saatiin oikein onnistunut alulle pano, toivottavasti ensimmäisille Naavisemon pennuille.   
 
Toissa viikon tiistaina raunioiduttiin perinteiseen tapaan. Tällä kertaa käytiin riiailemassa Leeviä oikein onnistuneesti toistamiseen ennen treenejä, jonka jälkeen ajelin radalle. Mielessä siinti toki sellainen "eläinkoe", kun sunnuntaina tehtiin kivasti hommia ja sen jälkeen oli rakkautta ilmassa, niin toki piti kokeilla toimiiko se toisin päin. Toimihan se! 
 
Ilma oli lämmin, astutusreissu takana ja päälle muutaman tunnin lepäily autossa. Tultiin Lumon kanssa toiseksi viimeisenä radalle. Treenin teemana alhaalta tulevat hajut. Lumo oli erittäin hyvin ohjattavissa radalla. Ensimmäinen piilo oli yläkasan kulmakaivo, puukannella. Hajun nappasi hyvin, ilmaisu alkoi kiihdyttelyllä, ja maalihengelle ei selkeesti ollut ohjeet menneet perille, sillä palkkasi siitä huonosta haukusta... Blaah. Jatkettiin kasa loppuun, siirryttiin keskikasalle. Lumo reagoi nopeasti hajuun ja työsti maalimiehen aatami ja eeva-piilosta. Ilmaisu hyvä ja palkkaus oikein, loistavaa. Jatkettiin keskikasaa. Lumolla oli häivähdyksiä hajusta, annoin sille tilaa tarkennella. Piilon ympärillä oli jokunen häiriöihminenkin. Hienosti työsti ja ilmaisi keski- ja yläkasan välissä olevan maakaivon. Ja kappas, piilossa olikin kaksi maalihenkeä, Saara ja kouluttajaparini Miisan seitsemän vanha tyttö Ronja! Loistava treeni ja ihan kiva eläinkoe!
 
Tällä viikolla raunioilla annoin Miisalle vapaat kädet piilojen ja alueen suhteen. Alueena oli keskikasa kokonaisuudessaan ja yläkasan alkupää. Lumo oli ohjattavissa, mutta mä olin puolestani jotenkin kovin jäässä, miten yllättävää... Lähetys yläkasalle, josta Lumo itseohjautui keskikasalle - suunnitelman muutos. Sai hajun ja työsti, ensimmäinen maalimies nousi temppelistä. Ilmaisu oli hyvä. Ihmettelin ihan ääneen, että miten temppelin työstäminen oli jotenkin niin kovin työlästä... Syy selvisi kyllä myöhemmin, vinkkinä lukijalle, ja treenin vinkkinä ohjaajalle perinteinen 1+1 -sääntö.. Lähetin Lumon keskikasan loppuun, josta irtosi yläkasalle. Huutelin pois kasalta, mutta onnekseni ei kuunnellut - työsti hajua. Toinen maalimies nousi älläputkesta. Ei haitannut muovipullot ja muu krääsä, ilmaisu hyvä. Jatkettiin yläkasan alkupuoliskolle, maalimies nousi muovisesta "ilmaisulaatikosta", ilmaisu ok. Palasin takaisin päin, Lumolla taas reaktioita ja mulla silkkaa jäätymistä. Liikkuminen on sitten välillä yllättävän hankalaa.. Onneksi ohjaajan ollessa toimeton koira ei ole. Lumo palasi keskikasalle, ja nosti temppelin päällä olevasta arkusta viimeisen maalimiehen. Syy siihen miksi temppeli oli "työläs" työstää johtui tasan siitä, että koirallani oli kaksi hajua. Valitsi niistä toisen, helpomman tai vahvemman - kuka tietää. Näin kyllä, että merkkasi silloin ylös sekä temppelin sivuja, mutta ei sitten ohjaajan järjenvalo oikein siinä tilanteessa loistanut. Näin ollen kirjoitan käteeni 1+1, jottei tuo legendaarinen muistisääntö enää unohtuisi.
 
Kouluttajakoulutuksen raunio-osuuden viime viikon treenikerran teemana oli telineet ja hallinta. Treenattiin poikkeuksellisesti Hepekon radalla. Lumolle putket ovat pala kakkua, samoin tynnyrilankku, lappeellaan olevat tikapuut/puolapuut (mikä sen telineen nimi on?), nostaminen ja pöytä. Treeniä tarvitaan keinulla, jotta siihen saataisiin varmuutta. Koska meidän ryhmä on kovin analyyttistä ja puheliasta, niin aika loppui kesken. Bomba jäi treenaamatta, osalle kerettiin ottaa vähän virpomista.
 
Tällä viikolla treenien teemana oli ylhäältä- ja alhaalta tulevat hajut. Lumolle on treenattu suhteellisen tasaisesti molempia piilotyyppejä. Aluksi pohdin yläpiiloja, mutta kun niitäkin oli pari treeniä sitten, niin päätin vahvistaa kaivoja, sillä ne on meille ehkä ne haasteellisimmat, sekä yhden vapaavalintaisen yläpiilon. Alueena oli yläkasa, keski- ja alatalo. Eka kaivo oli kulmakaivo puuritilällä ja maalimies kaivon puolessa välissä. Kehuminen heti ensimmäisestä haukusta. Haukku irtosi, mutta ei niin hyvin kuin se voisi irrota. Toinen kaivo rautakannella, maalimies ihan ylhäällä, heti kannen alla. Kehu heti ensimmäisestä haukusta. Toisella hakku irtosi saman tien ja oli melko hyvää. Molemilla kaivoilla kehuttiin samalla tavalla, koiraa innostaen, ensimmäisestä haukusta. Lähetin Lumon kasan loppuun, Lumo työsti kasan, sai hajun ja irtosi alatalolle. Alaralon elementtien päältä löytyi kolmas maalimies joka haukuttiin oikein hienosti. Samalla tuli se vähän kauempaa tuleva haju testattua. Oikein hyvä treeni!

Vime sunnuntaina hakuilut jäivät väliin. Huomenna otetaan vahinko takaisin. Huomenna Lumo pääsee pesuun ja föönaukseen ennen treenejä.