Osteopatiaa

Olin pohtinut jo pitemmän aikaan Lumolle visiittiä osteopaatin pakeille. Jostain syystä se oli vaan aina jäänyt. Olin tehnyt taustatyötä ja selvitellyt vähän muiden kokemuksien perusteella kenelle aika kannattaisi varata. Ykköseksi nousi Maare Kaiperla ja Leena Piira. Piira ottaa vastaan vähän turhan pitkän ajomatkan päässä, Kaiperla lähempänä, joten kokeilin onneani ja sain viimeinkin varattua ajan. Pitkä prosessihan tää on toki ajatuksen tasolla ollut... Olin tosiaan varautunut siihen, että ajan saa jonnekin tulevaisuuteen, joten reilu kuukauden odottelu ei sitten viime kädessä ollut kovin paha.

Toki juuri sillä viikolla kun Lumolla on aika, niin emäntä saa jonkun järjettömän flunssapöpön - kurkku on liekeissä, kehon termostaatti rikki, pää täynnä räkää ja olo on kuin jyrän alle jääneellä. Onneksi tulehduskipulääkkeet on keksitty, joten droppia nassuun ja matkaan.  Ei armoa emännälle, sillä seuraava aika olisi mennyt luultavasti taas kuukauden päähän.

Lumo on vuotiaana kuvattu terveeksi virallisesti lonkkien ja kyynärien osalta, polvet kopeloitu vuotiaana ja vajaa neljä vuotiaana. Selkä kuvattu epävirallisesti vuotiaana ja viime syksynä oikean etujalan ontuman takia kuvattiin rauhoittamatta oikean etujalan olkapää, kyynär, ranne ja tassu sekä kaularanka (joka kyllä oikeasti vaatii rauhoituksen, jos hyvän kuvan haluaa). Tuolloin ontuma paikantui Biceps Brachii-jänteeseen, joka nyttemmin taisikin olla Triceps Brachii - mutta yhtä kaikki, lähekkäin olevia, jännevammasta siis kyse. Lumo on käynyt puolitoista vuotiaasta ennaltaehkäisevässä mielessä säännöllisesti fysioterapeutilla, pari vuotta sitten saanut neljän kerran akupunktiosarjan, viimeisen kuukauden sisällä saanut pari akupunktiohoitoa ja elokuun alussa fysioterapiaa. No mikä siinä sitten on muka vialla? Ei välttämättä mikään, mutta ei kuitenkaan kaikki ole kunnossakaan. Lumo peitsaa - osan mielestä se on ihan normaalia, osan mielestä ei. Ei absoluuttista totuutta siis tässäkään asiassa. Rakenteellisesti Lumo on ihan tasapainoinen, suhteellisen hyvin kulmautunut, selkeä heikko kohta on lanneselän alue ja ahdas takaosa, joka ilmenee ahtaina takaliikkeinä. Pihtikinttu. Säännöllisesti kropan heikot lenkit ovat olleet rintaranka, lanneselkä, ristiluualue tai rinta/lannerangan ylimenoalue. Lantion etuosan lihaksistoahan sillä akupunktiolla juuri hoidettiin.

Eläinosteopaatti Maare Kaiperlan mielestä lantion etuosan lihaksiston jumit eivät ole syy vaan seuraus. Oikeastaan kaikki mitä Lumolla on lihasksiston jumeissa ollut ovat seuraus ei syy. Maare kävi Lumoa läpi. Totesi, että koiran on vaikea seisoa. Kävi läpi koiran istuessa, seistessä ja maatessa. Maaren käsissä on oltava jotain taikaa. Toisinaan fyssarilla käsittelyyn vähän vastaanhangoittelevasti suhtautuva Lumo makasi rauhallisesti kyljellään, silmät puoli ummessa ja nautti. 

Lumon lantio on vinossa. Vinossa oikealle, mutta primääristi lantio on vinossa vasemmalle. Oikea puoli on kuormittunut enemmän, Lumo käyttää oikeaa puolta enemmän, kuormittavammin ja oikeaan polveen syntyy vääränlaisen liikkeen takia kiertoa, jota ei tunne palpoidessa. Tämä lähinnä viittaukseksi sille, että niissä terveissäkin polvissa voi olla heikkous muista syistä. Maaren mielestä oikean polven kierto on tietynlainen aikapommi, sillä pitemmän aikaa väärin kuormittuessaan se voi aiheuttaa ongelmia ristisiteeseen (joka on mun korvissa vähän kuin todella ruma sana) tai muihin polven tukirakenteisiin. Kysyin olisiko polvea syytä käydä näyttämässä ortopedille, niin ei kuulemma ole. Polvi ei ole syy vaan seuraus. Nyt hoidetaan syytä, eli sitä vinoa lantiota. Vino lantio on koirilla ilmeisen yleinen vaiva. Lumollakin lantionseudun vinous on luultavasti traumaperäinen. Itselläni ei ole tietoa mahdollisesta traumasta, mutta kuten Maarellekin totesin, niin tätä koiraa ei ole pumpulissa kasvatettu ja pidetty. Koirat on luotu liikkumaan.

Maare myös kokeili Lumon oikean kyynärnivelen, johon vajaa vuosi sitten otetun röntgenkuvan perusteella saatiin maininta "alkavasta nivelrikkomuutoksesta", jonka tosin kaksi seuraavaa kuvien katsojaa kumosi. Tunnustelun ja "virtausten" perusteella kyynärnivelessä ei ole vikaa. Eikä oireet koskaan kyynärään paikallistuneetkaan. Maare myös kysyi onko Lumolla ollut aineenvaihdunallisia oireita? No joo, anaalivaivaa ajoittain, jonka yhdistän hormonikiertoon ja jollain muullakin tapaa hormonaalisiin muutoksiin liittyväksi sekä olihan tuossa kesän mittaan niitä mystisiä ripulioireita, jotka nyttemmin ovat normalisoituneet. Pissan pH on ollut korkea, sivulöydös joskus ihan muuten vain otetuille veriarvoille, joissa toinen munuaisarvo on ollut hitusen viiterajan yläpuolella. Mitähän vielä? Juo hintsusti, sekin voi olla syy sille munuaisarvolle ja virtsan korkealle pH arvolle. Lisäksi Maare mainitsi, ettei Lumon hormonitasapaino ole ihan kohdillaan. Juoksua odotellaan marraskuulle, ja ehkä oikeasti niinkin luonnollinen asia kuin pentujen saaminen ottaa aikaa hormonitoiminnan normalisoitumiseen? Onhan se fysiologisesti nartun elimistölle melkoinen stressi, vaikka luonnollista onkin.

Nyt sitten katsellaan miten käsittely auttaa vai auttaako? Ehkä sitä monesti jotenkin kuvittelee, että kun käsitellään eläintä tai ihmistä, niin sen käsittelyn tulisi jotenkin konkreettisesti näkyä? Osteopaatilla lienee silmät käsissään ja käsittelyn huomaa ja tuntee vain käsittelyn kohteena oleva? Seuraavaan kuuteen viikkoon ei suositella hierontaa, vaan nyt annetaan kehon korjata itseään. Maarea mennä tapaamaan vinon lantion merkeissä taas marraskuussa. Ehkä Hurma Kähkönen saa nyt yhden hieronnan ja osteopatiaa sitten kun Lumon lantio on paremmalla tolalla?

 

Oi syyskuu, ja olihan se elokuukin tossa välissä...

Edellisen päivityksen päiväystä katsoessa tuntuu olevan taas tyhjiin valunut lupaus ahkerammasta kirjurinroolista... Puolitoista kuukautta edellisestä, joten onhan tässä tapahtunut.

Treenitaukoa pidettiin heinäkuussa kolmisen viikkoa. Tuona aikana panostettiin lenkkeilyyn, uimiseen ja mukavaan olemiseen. Hurma on selkeä labradori lapinkoiran olemuksessa - tyyppi on ihan hillitön vesipeto! Lumon kanssa käytiin oikeissakin hommissa. Treenailun makuun päästiin taas elokuun alussa. 

Tauon aikana Hurmis kävi vuotisrokotuksella Käpälämäessä eläinlääkäri Jutta Luomahaaran luona. Testattiin Tikkurilan toimipiste, jossa oli järjettömän hyvän hajuinen kynnysmatto, molemmat koirat liimaantui kuonostaan siihen kiinni. Hurma on hupsu eläin, siitä oli kovin kovin kivaa käydä eläinlääkärissä - jotenkin Hurmis on vähän yksinkertainen otus kyllä. Lumo lymyili tuolien alla ja yritti olla "näkymätön", Hurma hyppi eläinlääkäriä vasten ja oli, että "jeeeeee - sä olet varmasti mun uusi paraskaveri!"  Tutkimusspöydällä Hurma totes, että täähän on täyden palvelun talo kun ruokakuppi on suoraan ikkunalaudalla kuonon edessä. Rokotuksen ajan söi namia eikä huomannu koko toimepidettä  ja lopulta toteis, että tutkimuspöydällä voi vaikka vallan pötkötellä. Nyt on Hurmalla rokotukset seuraavaksi kolmeksi vuodeksi kunnossa. Toivotaan, että saadaan jatkaa eläinlääkärissä käyntiä jatkossakin pelkkien rokotusten merkeissä. Lokakuun toisella viikolla Hurma on toki menossa virallisiin kuviin eläinlääkäriasema Mevetiin. Hurmalta läpivalaistaan lonkat ja kyynärät, polvet kopeloidaan ja epävirallisesti kuvataan selkäranka ja molemmat olkapäät. Silmiä peilaillaan molemmilta tytöiltä joulukuussa Apexissa.

Raunioilla ollaan treenattu säännöllisesti. Harjoitusten teemoina on ollut erilaiset piilotyypit, tarkennukset, eri tavalla tulevat hajut, lähekkäin olevat maalimiehet, ampuminen, Lumolle on otettu tuplapiiloja eli kaksi ihan vierekkäin tai samassa piilossa olevaa maalimiestä - molemmille siis tasonsa mukaan ja osaamista kehittäen. Hurmaa on ammuttu, ja kuurohan tuo tuntuu ainakin vielä tässä iässä olevan - toivottavasti myös jatkossakin. Lumon ampumiset olen toistaiseksi jättänyt raunioilla. Täytyisi käydä ammuskelemassa jossain muussa ympäristössä. Mökkireissulla ainakaan ilmakiväärin ääni ei tuntunut kauheasti kumpaakaan hätkäyttävän.

Meidän oli tarkoitus Lumon kanssa osallistua Pelastuskoiraliiton ryhmäkatselmukseen Espyn toisen joukkueen yhtenä koirakkona neljästä elokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna. Saman viikon keskiviikkona meidän ollessa lenkillä Lumo sai muutaman kipukohtauksen ihan alkulenkistä. Vauhti hidastui, painoi selkää köyrylle ikäänkuin pyöristäen ja painui maahan makaamaan. Soitto eläinlääkäri Anne Muhlelle, asentotuntoreaktiot kunnossa, kotona Rimadyliä, BOT verkkoloimea, torstai kevyellä liikunnalla ja perjantaiksi saatiin aika Espoon Eläinsairaalaan eläinlääkäri Karoliina Nyyssöselle. Kiikutin mukanani aamupissanäytteen, olin varautunut koiran rauhoittamiseen ja läpivalaisuun ja ties mihin katastrofaaliseen diagnoosiin. Karoliina tutki Lumon tarkkaan, paineli kauttaaltaan, kävi liikeradat läpi ja  katsoi liikkeet. Eläinlääkärin mielestä Lumon rangassa tai nivelissä ei kliinisesti tunnusteltaessa ole aristuksia, joten hän ei nähnyt syytä kuvata koiraa. Liikkeet olivat lennokkaat, mutta ravissa Lumo kulki kolmella uralla. Myötäpäivään pienellä ympyrällä käytti vaseta takajalkaa huonommin. Diagnoosina lantion vinous oikealle ja lantion edessä oli lihasjäykkyyttä. Lisäksi oikean etujalan triceps brachii-jänteen päässä oli tunnettavissa sidekudosmuodostumista ja arkuutta. Tuo jännevamma lienee syynä viime marraskuiseen ontumaan. Lantion lihasjäykkyys hoidettiin akupunktiolla ja sidekudostunutta jänteen päätä hoidettin laserilla. Hoidon jälkeen Lumo oli selkeästi parempi. Pohdin eläinlääkärille kokeeseen osallistumista, johon osallistumiskieltoa ei tullut mikäli kipukohtaus ei uusi ja koira on muutoinkin kunnossa, revittelevä ja jumittava liikunta kiellettiin. Pari viikkoa myöhemmin käytin Lumon toistamiseen Karoliinalla akupunktiossa. Ensi tiistaiksi Lumolle on varattu aika osteopaatti Maare Kaiperlalle. Katsotaan mitä Maare on mieltä ja mitä hän koirasta löytää. Sen jälkeen jatketaan vaihtelevasti akulla, hieronnalla ja mahdollisesti osteopaatilla. Jos tarve tulee, niin kuvataan.

Hakua ollaan treenattu lähes viikoittain ja tarkoitus on jatkaa vähintään kerta viikossa. Hurmalle olen alkanut opettamaan maastossa ilmaisua, ja hyvinhän tuo pieneläin tuntuu oivaltavan, että maalihenget saa haukkua. Lumon kanssa käytiin Pelastuskoiraliiton haun taidontarkistuskokeessa elokuun viimeisenä lauantaina, ja kotiin tuomisina oli hyväksytty taidontarkistuskoe arvosanalla 2 eli hyvä. Koe suoritetaan pimeässä. Alue on kolmen hehtaarin tallattu metsäalue, jossa on kolme maalimiestä. Aikaa kokeen suorittamiseen on 45 minuuttia, jonka aikana tulee löytää ja ilmaista kaikki maalimiehet. Lumon nokka tuhisi noin 20 minuuttia ja meidän taidot oli tarkistettuna - pelastuskoiran työlupa toisin sanoen taas vuodeksi eteenpäin kunnossa!  Sanotaan, että koe meni hyvällä "rutiinilla" ja yhteistyöllä. Lumo oli "liekeissä" ja teki ihan todella hienosti hommia - yhteistyössä ja itsenäisesti. Kevään epäonnistumisen sekä koetta edeltävän kahden epäonnistuneen treenin jälkeen onnistuminen kokeessa tuntui järjettömän hyvältä! Kävimme koetta edeltävänä iltana tekemässä pienen treenin yhden treenikaverin kanssa ja tuolloinkin ilmaisut tökki. Tunnustan, että tuolloin hetken jopa pohdin, että jättäisin kokeen väliin ja menisin myöhemmin syksyllä uudestaan, mutta kiitos treenikaverille, joka totesi, että "ainahan se on kiva ajaa 100 kilometriä viettääkseen aikaa pimeässä metsässä, ja voihan se olla, ettei teillä mitään ongelmaa edes ole". Näinhän se on.

Koetta seuraavana päivänä otin molemmille koirille hyvän mielen mielikuvaharjoitukset metsässä. Lumosta harjoitus oli superkiva, Hurmalle sarjassamme ensimmäinen laatuaan, mutta Hurmakin toimi tosi pätevästi ja tyypit löytyi. Toissa viikolla Hurma jatkoi ilmaisua, ensin pari toistoa, jonka jälkeen viimeinen maalimies etsittiin ja ilmaistiin. Lumo puolestaan sai yhden helpon "hajutunnelilöydön". Viime viikolla treenattiin Veikkolassa. Lumolla ensimmäinen maalimies tiheässä heinikossa, puskassa ja toinen korkeammalla, puunranka-missä-lie kasassa. Hurma jatkoi ilmaisutreeniä ja sai taas viimeisen etsiä ja ilmaista.

Lumon kanssa on treenaatu myös jälkeä. Kausi ollaa oltu jälkiryhmässä, johon ollaan päästy osallistumaan vaihtelevalla menestyksellä. Tavoitteena olisi kuitenkin ensi kaudella olla tarpeeksi hyvällä tasolla, jotta voitaisiin mennä jäljen peruskokeeseen. Tällä hetkellä jäljellä on ollut pituutta maksimissaan 300 metriä. Pääosin Lumo ajaa jäljen hyvin, mutta kaipaisin lisää intensiteettiä ja esineilmaisua pitäisi alkaa opettamaan.

Hälytreenattukin on elo- ja syyskuussa. Molemmat harjoitukset ovat olleet meidän osalta "tulin, näin ja voitin"-luokkaa. Emme ole siis päässeet tekemään juurikaan pidempiä harjoituksia, sillä tuuria on tuntunut olevan aina mukana etsintäsuunnitelman ja koiran toiminnan osalta. Toisin sanoen, olen tehnyt hyvän suunnitelman ja koira on toiminut kuten pitää. Pitkättreenit on kuitenkin jo startanneet, joten tarkoitus olisi noin kerran kuussa tehdä yksi kestoltaan pidempi harjoitus.

Nyt kuluva viikonloppu aloitettiin jo torstaina starttaamalla Hyvinkään koirauimalan kautta Nooran mökille Hattulaan. Perjantaina muiden ahertaessa vielä sorvin ääressä me käytiin aamusta peltolenkillä, tallattiin aikuisille koirille jäljet, jälkien vanhetessa Hurma pääsi vähän nenähommiin, jonka jälkeen ajettiin jäljet. Koirat on saaneet nauttia mökkeilystä, kaivella kuoppia, syödä luita ja viettää laatuaikaa ihmistensä kanssa. Täydellistä.